Yllätyksiä

Tämän syksyn aikana olen yllättänyt itseni moneen kertaan. Ensimmäinen yllätys oli se, että minulla oikeastaan olikin aika hyvä peruskunto. Pennyn kanssa tulee käytyä paljon pitkillä reipastempoisilla kävelylenkeillä ja metsässä rämmitään joka viikko. Koiran kanssa tulee liikuttua säännöllisesti ja matalalla teholla, tulee huomaamatta treenattua peruskestävyyttä. Tähän on ollut hyvä lähteä lisäämään liikuntaa ja kunto tuntuu kohoavan vauhdilla.

Toinen yllätys on se, kuinka paljon edistymistä viikko viikon jälkeen tulee, ihan kaikilla osa-alueilla. Uintitreenien lihaskuntoharjoitteissa jaksaa aina kerta toisensa jälkeen tehdä vielä vähän enemmän, vielä 5 punnerrusta lisää tai 15 sekunttia pidempään. Tai se ensimmäinen kerta kun jaksaakin juosta kisahallilla neljä kierrosta kahden sijaan.

Kolmas yllätys koettiin tänään, kun sanoin ääneen, että onpa kiva mennä uintitreeneihin. Uintiopetus on ollut valtavan hyvää ja pikkuhiljaa olen saanut kiinni uintitekniikasta ja nyt ihan oikeasti jaksan jo uida. Tekniikan kehittyminen saa aikaan sen, että uinnista tulee helpompaa. Lihaksista eniten kipeytyvät yläselkä, kädet ja etureidet. Mahtavaa! Viikko sitten sain palautteeksi uintiopettaja Steveltä, että uintitekniikkani oli meidän ryhmän parasta. Minunhan piti olla tässä ihan huono, ja nyt yhtäkkiä uinti sujuukin. Kivoja fiiliksiä, ja motivaatio liikkua kasvaa.

Aloitin kirjaamaan Heiaheiaan liikuntatunteja, ja se on toiminut myös hyvin innoittajana. 23.9. aloitin kirjaamaan liikuntatunteja, ja tähän mennessä 48 tuntia on jo täynnä. Kaksi kokonaista vuorokautta! Vaikka edelleenkään en saa mitä superkicksejä itse liikunnasta, välillä tekisi mieli jäädä sohvalle ja punnertaminen on edelleenkin ihan kauheeta, olen samalla löytänyt uusia tapoja liikkua ja saanut muutettua omaa ajatusmaailmaa.

PS. Niin ja kyllä maanantain juoksuammuntatreeneissä yhtenä motivaattorina toimii Axl Smith, jaksaa juosta vielä yhden kierroksen...