Utopiaa ja realiteetteja, eli normiviikko-yritelmä

Eräs lukija toivoi jonkinlaista "Normiviikko"-treenipostausta, ja olen hyvän aikaa yrittänyt toteuttaa sitä. Normiviikko on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, ja tuntuu olevan ihan utopiaa... Joka viikko tulee jonkinlaista pientä säätöä ja suunnitelma elää koko ajan.

Vakituiset viisiottelutreenit, jotka ovat periaatteessa joka viikko, ovat:
Ma: CE ja miekkailu, yhteensä kolmisen tuntia
Ti: miekkailu
Ke: -
To: CE ja miekkailu, yhteensä kolmisen tuntia
Pe: ratsastus ja omatoiminen uinti
La: -
Su: puolentoista tunnin uintitreeni iltapäivällä

(Treenit eivät ole kaikille samat, meitä on yleensä vain muutama miekkailemassa tiistaisin, ja muut ryhmät ratsastaa perjantaisin, eikä perjantain uintivuorokaan ole kovin suosittu kaikkien keskuudessa)

Siihen sitten kaikkia omia ja omatoimisia treenejä päälle. Niinpä ihanneviikko olisi suunnilleen tällainen:
Ma: aamusali, illalla CE ja miekkailu
Ti: aamulla uinti, illalla miekkailu
Ke: aamulla bodypump ja cxworx, illalla kova juoksutreeni
To: aamulla bodybalance, illalla CE ja miekkailu
Pe: aamusali, ratsastus ja uinti
La: Lepo
Su: kevyt juoksu ja rankka uinti

Valitettavasti en kuitenkaan ole kone, joka napista painamalla pystyy mihin vaan. Niinpä viikon aikana tulee väkisinkin joku tilanne, jossa on pakko priorisoida esim. unta tai jotain tärkeää menoa. Joskus huvittaa uinti enemmän kuin voimatreeni, jolloin sitten säädän vähän fiiliksenkin mukaan, jne. Tuosta siis yleensä tippuu pari juttua pois, esim. harvoin todellisuudessa jaksan mennä perjantaiaamuna salille. Joskus iskee jo keskiviikkona niin totaaliväsymys, että suosiolla lepään silloin ja treenaan sitten lauantaina ainakin jotain. Järki päässä, niin päästään vähän pidemmälle!

Nyt rullataan

Pilatesrulla, putkirulla, foamroller... pötkylällä on monta nimeä ja käyttötapaa. Pilatesrullia on erilaisia, itse tilasin omani osoitteesta foamroller.fi. Äitikin oli ostanut oman, joka on ihan tyystin erilainen kuin omani, lähes neljä kertaa isompi ja paljon pehmeämpi. Ilmeisesti näitä isoja rullia käytetään jollain tapaa ihan pilatestunneillakin, mutta siitä aiheesta en juurikaan tiedä. Itse käytän rullaa pelkästään lihashuoltoon. En ole vielä siihenkään perehtynyt ihan riittävästi, mutta pikaisen googlauksen ja omatoimisen testailun perusteella olen jo oppinut käyttämään rullaa ja jopa onnistunut totuttamaan kroppaani siihen, rullailu ei nimittäin enää ole läheskään yhtä kivuliasta kuin aluksi. Omien tutkimusteni internetin ihmeellisessä maailmassa perusteella kovempi rulla on tehokkaampi kuin pehmeämpi, mikä oli suuri osasyy siihen miksi valitsin juuri tuon rullan itselleni. Äidin rullaa testaillessani päädyin samaan tulokseen. Iso ja pehmeä rulla oli kiva sunnuntai-illan hengailutuokioon, sen päällä oli mukava kölliä, mutta en kyllä saanut tuntemuksia menemään kovin syvälle sen avulla. Omassa pikkurullassani on sekin hyvä puoli, että se mahtuu tarvittaessa treenilaukkuunkin. Huono puoli on ehkä väri, olisi ollut kiva saada vähän värikkäämpi kapistus.

Kuva osoitteesta foamroller.fi, josta rullan voi myös tilata. Käyttöohjeita löytyy googlaamalla :)

Käytännössä käytän rullaa niin, että olen sen päällä ja liikun. Ilmeisesti mitä enemmän sattuu, sitä kauemmin siihen kohtaan pitäisi jäädä hinkkaamaan, mikä vaatii jo jonkinmoista tahdonvoimaa :D Mitään ihmetuloksia en ole sillä saanut aikaan, olin toivonut saavani esim. takareisiin maagisesti lisää liikkuvuutta, mutta ihan niin suuriin ihmetekoihin rulla ei ole pystynyt. Se on silti kivaa vaihtelua venyttelylle, ja esim. iltaisin saan pikaisesti rullailtua jalat auki ennen nukkumaanmenoa, mikä edesauttaa palautumista. Mitään kovin pitkiä sessioita en malta rullan kanssa tehdä, ja sitä voisi varmasti käyttää vähän laajemminkin esim. käsivarsiinkin, mutta kaikki aikanaan. Jo nyt uskallan sanoa, että kapistuksessa on varmasti järkeä, suosittelen kokeilemaan! Ja kokeilu kannattaa siis tehdä niin että käyttää rullaa pari viikkoa lähes päivittäin, eikä tyrmätä yhden käyttökerran perusteella :)

2013 paketissa

Tuntuu että tammikuu on jo pitkällä, enkä oikein ole tehnyt mitään yhteenvetoa viime vuodesta niin kuin suunnilleen kaikki muut maailman bloggaajat... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tammikuussa 2013 asetettiin tavoitteita ja kohdattiin se suurin pelko ja viisiottelukynnys, kun opittiin hyppäämään pää edellä veteen. Alkuvuodesta alettiin pikkuhiljaa päästä enemmän lajiin sisään ja opeteltiin elämään urheilijana. Uinnissa päästiin jo edistyneiden ryhmään, ei oltu enää aloittelijoita. Hassua että siitäkin on vasta niin vähän aikaa! Maaliskuussa kisattiin ensimmäistä kertaa :)

Ensimmäisten harjoituskisojen CE-osuudella

Huhtikuussa avattiin juoksukausi ja jatkettiin treenejä entiseen tapaan. Toukokuussa alkoi pyöräilykausikin ja koitti seuraavat kisat, joissa meininki alkoi jo olla vähän erilaista. Kesäkuussa juhlittiin Anskun häitä, vietettiin juhannusta ja uin stadikalla. Heinäkuussa hikoilin kisiksellä ja lomailin jenkeissä.

Juoksutreeniä kesällä

Elokuussa palasin treenin pariin, ja osallistuin triathloniin. Syyskuussa juoksin tosipaljon ja valmistauduin SM:iin, jotka koittivat sitten loppukuusta. Lokakuussa tein KV-debyyttini Tukholmassa. Marraskuussa miekkailin paljon ja kirjoitettiin harvinaisen asiapitoisia blogitekstejä. Joulukuussa osallistuin elämäni ensimmäisiin miekkailukisoihin, tehtiin vielä vuoden viimeisiä kisasuorituksia ja ennätyksiä, ja vietettiin joulua.

Kauden huippuhetki lienee melko itsestäänselvä eli SM:ät, jotka menivät niin kuin pitikin :) Toivottavasti 2014 tuo mukanaan paljon tällaisia huippuhetkiä!

Onnelliset mitalistit

#Superarkea: normipäivä

Itseäni kiinnostaa useimmiten muiden blogeissa kaikista eniten se, miten saa arjen pyörimään niin että ehtii tehdä kaiken haluamansa ja jaksaa olla oma paras itsensä joka päivä. Tässä otos omasta arjestani, normitiistai:

Kello soi kuuden tienoilla, ja pienen torkutuksen jälkeen raahaudun silmät sikkurassa kylppäriin juomaan vettä. Heitän uintikamat kassiin treenivaatteiden seuraksi, pyöräytän aamupalasmoothien kasaan, vaatteet päälle ja menoksi.

Puoli kahdeksan aikaan olen Märskyssä. Vähän tekisi mieli jäädä kuumaan suihkuun, mutta raahaan itseni altaaseen ja uin n.50min vaihtelevia harjoituksia kohtalaisella menestyksellä. Kylmäaltaan ja kuuman suihkun kautta töihin, jossa vihdoin kaadan napaani aamupalasmoothien, kahvia ja vitamiineja samalla kun selailen läpi meilejä ja kelailen päivän työtehtäviä.

Lounas hoituu kätevästi alakerran ruokalassa, jonka ruoka on yleensä ensiluokkaista raikkaine salaatteineen ja lämpimine kasviksineen pääruoan kaveriksi. Jälkkärin sijaan valitsen mukaani banaanin, jonka voin syödä myöhemmin.

Iltapäivällä juon toisen kupin kahvia lukuisten vesilasillisten lomassa. Kun nälkä alkaa hiipiä uudestaan, syön välipalaksi sen banaanin, pähkinöitä ja proteiinismoothien, joiden avulla tiedän jaksavani iltaruoalle saakka.

Viideltä pyyhällän kisiksen pukkariin, treenikamat niskaan ja lämmittelemään. Jessicakin on paikalla, kiva nähdä kavereitakin! Lämmittelen itsenäisesti, sitten opareille. Tänään miekkaillaan paljon vapaata. Matsien lomassa annetaan Jessican kanssa toisillemme palautetta ja harjoitellaan flessejä. Tänään on teemana tuplien välttäminen, ja viimeisessä matsissa päätämme ettei lasketa tuplia kummallekaan. Niinpä matsi kestää ikuisuuden (ja molempien reidet huutavat halleluujaa), mutta kääntyy lopulta voitoksen, jess!

Kisiksen juoksurata, jota tulee kulutettua aikalailla alku- ja loppuverryttelyjen yhteydessä

Loppuverraan huolellisesti, ja palkkarin ja pikaisten venytysten jälkeen suuntaan kotiin nälkäisenä ja suloisen väsyneenä. Laitan jotain nopeasti valmistuvaa proteiinipitoista ruokaa ja syödessäni hihittelen Big Bang Theoryn nörteille. Ruuan jälkeen päivitän treenit HeiaHeiaan ja putkirullailen jalat auki. Yhdeksän aikaa ryhdyn suunnittelemaan nukkumaanmenoa, järjestelen seuraavan päivän treenikamoja kassiin ja laitan tänän päivän märät kamat kuivumaan. Hammaspesun jälkeen laitan reisiin kylmägeeliä, luen muutaman sivun (tällä hetkellä iltalukemisena Jean M. Auelin De målade grottornas land) ja nukahdan.

Uudet kenkulit!

Vihdoinkin! Vanhat lenkkarit alkoivat olla melkolailla aikansa eläneet, kaikki vaimennus ja jousto oli poistunut aikoja sitten ja kengät kertakaikkiaan levähtäneet. Olin pihiydessäni lykännyt uusien juoksukenkien hankintaa mahdollisimman pitkään, mutta nyt oli kyllä aika tehdä asialle jotain.

Kuva, jonka näkiessäni lopullisesti totesin, että tarvitsen uudet kengät ja juoksuhousut

Niinpä marssin joulun jälkeen alennusmyynteihin vähän lannistuneena katselemaan, mitä olisi tarjolla, valmistautuen samlla henkisesti pitkälliseen tutkimusprojektiin ja uuvuttavaan sovitusurakkaan. Olen pitkään juossut Asicsilla, mutta nyt on käynyt mielessä, josko sitä testaisi vaikka Nikea joskus, mutta uudet kengät ja varsinkin merkinvaihto vaatisivat sitä, että selvittelisin huolella etukäteen internetin ihmeellisestä maailmasta ominaisuuksia ja käyttökokemuksia. Tämä tutkimusprojekti oli siis suunnitelmissa, kun luuhasin ympäri sporttikauppoja.

Toisin kävi! Tuijottelin Intersportin juoksukenkäseinää, havaitsin sieltä ne parhaat Asicset ja alistuin siihen, että kai se on kaivettava kuvetta ja soviteltava niitä. Päätin kuitenkin ensin huvikseni vilkaista alehyllyä, ja mitä siellä olikaan: se sama Asicsin kenkä omassa koossani -50%-hintaisena! Eipä tarvinnut paljon sovitella tai miettiä otanko vai enkö ota! Hauskinta tässä on se, että tämä oli jo toinen kerta kun käy näin hyvä tuuri.

Heijastimista lisäpisteitä!

Kenkä on siis Asics Gel Nimbus 15 HCM, eli Helsinki City Marathon-edition. Väri ei ehkä ole ihan se minkä olisin itse valinnut, mutta sillä ei nyt kyllä ollut väliä. Kenkä on neutraali (ei yli- eikä alipronatoivalla askeleelle), hyvin vaimennettu ja vakaa. Fiilis uusilla kengillä on ihan mieletön, kun askellus on oikeasti tuettua ja vaimennettua! Ei ne ihan juokse puolestani, mutta helpottavat hommaa kummasti. Nyt kun vielä saisi ne hyvät juoksukelit takaisin!

Samalla sain vihdoin hankittua kunnolliset The North Facen talvijuoksuhousut

Self-talk eli itsepuhe ei ole vain hullujen puuhaa

Törmäsin taannoin erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin ratsastajan sisäisestä puheesta hippson.se:ssä, ja artikkeli herätti ajattelemaan aihetta enemmänkin, varsinkin kun se osoittautui silloin ajankohtaiseksi uintitreeneissä, jossa oman itsensä pystymistä ja psyykkausta taas testattiin. Valmentaja pisti meidät tekemään töitä tosissamme, ja tehtävä kuulosti oikeasti haastavalta. Tuollaisella hetkellä pään sisällä käy ajatus siitä, pystyykö vai eikö pysty, ja se kumman noista ajatuksista valitsee, on ihan ensiarvoisen tärkeää suorituksen kannalta. Pystyminen on huomattavasti todennäköisempää, jos väität itsellesi, että pystyt, kuin jos väität ettet pysty. Se, ettei ole koskaan aiemmin tehnyt jotain tiettyä suoritusta, ei tarkoita etteikö siihen pystyisi nyt! Negatiivinen self-talk ("jalkaan sattuu", "entä jos epäonnistun", "en jaksa loppuun asti") syö resursseja suoritukselta, siinä missä positiivinen self talk auttaa energian ylläpidossa ja latautumisessa ("nyt tuntuu hyvältä", "osaan tämän", "jaksan").

Kuva Riina Pitkänen/Kalle Nuuja

Toinen yksityiskohta joka jutusta on jäänyt mieleen, on että aivot eivät tunnista negaatioita itsepuheessa. Jos siis esim esteratsastuksessa rataa kävellessäsi painat mieleesi "älä oikaise kaarteessa", aivosi muistavat vain "oikaise kaarteessa", jolloin tapahtuu juuri se mitä et halunnut tapahtuvan, eli oikaiset kaarteen ja saat huonon lähestymisen. Tämä pitää siis kiertää painamalla mieleen esim. "ratsasta kunnolla kaarteeseen". Itsepuhe on henkilökohtaista, ja se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Joillekin yleismaailmalliset kannustuslauseet, kuten ruotsalaisesimerkki "Kom igen nu" ovat hyviä, ja jollekin toiselle spesifimmät fraasit ovat tarpeen.

Tärkeintä on olla tietoinen siitä mitä sanoo itselleen, koska silloin siihen voi vaikuttaa. Moni saattaa huomaamattaan puhua itselleen huomattavasti pahemmin kuin ikinä sanoisi ääneen kenellekään muulle. Et kai ikinä sanoisi kaverille, että hän ratsastaa huonosti, juoksu näyttää kauhealta ja uinti ei etene? Kannusta siis itseäsikin! Positiivisen itsepuheen avulla voi jännittävässäkin tilanteessa luoda itselleen turvallisen olon, jos sitä on harjoitellut. Esim. tärkeässä kisatilanteessa voi ajatella että "tätä on harjoiteltu tosi paljon", eikä esim. "en ole ikinä voittanut tuota vastustajaa" (miekkailu) tai "en ole ikinä uinut niin kovaa".

Aiemmin psyykkisestä valmentautumisesta olen kirjoittanut täällä. Artikkeli kokonaisuudessaan löytyy täältä.

ps. Joku on joskus sanonut mulle, että itselleen puhuminen ei ole merkki hulluudesta, kannattaa huolestua vasta jos alat vastailemaankin :D

Treenikuulumisia

Loppuvuodesta on tullut kirjoiteltua enmmän asiapitoisia tekstejä, eli yleismaailmalliset treenikuulumiset ovat jääneet vähemmälle "Viikon treenit"-postaustenkin jäädessä unholaan. Loppuvuosi meni kuitenkin rattoisan treenin merkeissä! Lokakuun lopulla oli kisat Tukholmassa, reissu jolla nukuin ennätyshuonosti ja onnistuin saamaan itselleni megaflunssan, joka ei meinannut kaikota millään. Viikon sairastelun jälkeen yritin paluuta treeneihin, totesin että vieläkin heikottaa, ja lepäsin toisenkin viikon. Masentavaa. Sen jälkeen alkoi kuitenkin tosi hyvä putki. Lihaskunto on jäänyt loppusyksystä ihan retuperälle, kun olen keskittynyt lähinnä viisiottelutreeneihin. Valitettavasti heikentynyt lihaskunto vaan tuntuu niissä viisiottelulajeissakin... Esim. miekkailussa olen saanut loppuvuodesta noottia siitä että heilun liikaa keskivartalosta, vaikka liike pitäisi tehdä pelkästään kädellä, ja tähän ylimääräiseen heilumiseen on kyllä yksinkertaisesti syynä heikompi keskivartalon hallinta, kun vatsalihakset eivät ole yhtä vahvat. Paljon iloa on tuonut lämpimät säät, jotka ovat mahdollistaneet kunnon juoksutreenin myös talvikuukausina. Omasta puolestani lumi on ihan tervetullut asia jossain Lahden pohjoispuolella, pääkaupunkiseudulle en sitä kaipaa yhtään. Ihan mahtavaa, kun jouluaattona oli erinomaisen juoksukeli!

Terkkuja duunin salilta! #selfie

Joulukuun alussa mittailtiin sitten vielä syksyn treenituloksia höntsäkisan merkeissä. Ylipäätään loppusyksystä viisiottelutreeneihin tuli taas ripaus enemmän tavoitteellisuutta ja järkeä, ja muu höntyily jäi sitten vähemmälle. Olen myös vihdoin opetellut rytmiin, jossa pidetään yksi kunnollinen lepopäivä viikossa, joten lauantait olenkin viime aikoina viettänyt X-asennossa sohvalla kuluneen viikon treeneistä uupuneena. Vältyin sen kummemmilta sairasteluilta, joten pääsi treenaamaan kunnolla monta viikkoa putkeen. Nyt sitten tosin sain taas jostain jonkun ihmeellisen kuumeheikotuksen loppiaisena, joten viime viikko meni taas vaaka-asennossa... Nyt alkaa taas ihana arki monen viikon löysäilyjen jälkeen. Pyhien tienoilla kisis on ollut kiinni useasti, joten miekkailusta on tullut (ihan virkistävää) taukoa, mikä on näkynyt kokonaistreenimäärissä. Sen sijaan olen tehnyt ryhtiliikkeen lihaskunnon saralla, mistä pitäisi nyt pitää kiinni. Olenkin suunnitellut, että tammikuussa panostan lihaskuntoon, niin että tulee tehtyä ihan vähintään se minimi 2x/vko perusteellinen lihaskuntosetti, mielellään vähän enemmänkin jos aikataulut ja jaksamiset antaa myöden. Uimavalmentaja laittoi päähäni ajatuksen uintiin panostamisesta jonkin aikaa, joten sitä suunnittelin helmikuulle. Koska treenaan jo kutakuinkin niin paljon kuin ehdin, niin yksi lisätreeni jotain lajia on aina pois jostain muusta, mutta tällaiset painotukset voisivat toimia kivana vaihteluna ja lisämausteena normitreeniin :)

Uintitreeniä

Uinti on itselleni erittäin mieluisa laji, mutta taidan olla kutakuinkin ainoa joka ajattelee näin: se tuntuu olevan kaikkien muiden inhokkilaji, johon väen vängällä pakotetaan itsensä kerran viikossa. Itse olen kuitenkin onnistunut melko hyvin viettämään aikaa altaassa viime vuonna, mikä näkyy kehityksenä, mikä tietysti tekee tekemisestä mieluisampaa. Positiivista minulle on myös se, että uinnissa voi niin konkreettisesti mitata tuloksia (kello ei valehtele), tosin kuin esim. miekkailussa, jossa kaikki on niin suhteellista. Lisäksi uinti rasittaa mukavasti koko kroppaa, mistä tulee atleettinen olo :D Lukijan toivomuksesta seuraa nyt asiaa uintitreenistä! Yritän pitää tekstin melko kansantajuisena, vaikka itse puhunkin jo ylpeänä sujuvasti finstoista, piikeistä, pullareista, lättäreistä, spliteistä, kakkoskolmosista ja mitänäitänyton...

Kuva Riina Pitkänen/Kalle Nuuja

Meillä on tätä nykyä kerran viikossa puolentoista tunnin uintitreenit sunnuntai-iltapäivisin. Yleensä meitä on muutama uimari samalla radalla, jolloin luonnollisesti on edettävä hitaimpien tahdissa jotta kaikki ehtivät mukaan. Treeni aloitetaan aina pikaisella lihaskunto-osuudella (dippejä, punnerruksia, vatsoja ja lankkuja) ja 300m tekniikkaverralla. Tämän jälkeen yleensä keskitytään jonkin aikaa tekniikkaan: uidaan pieniä pätkiä käsivetoja laskien tai ehkä jotain tiettyä juttua liioitellen, käden heittoja tms. Nykyään uidaan uintitreeneissä myös kellon kanssa enenevissä määrin vaihtelevia harjoituksia, joista sitten poimin ideoita omaan treeniin. Yleensä valmentaja myös kehottaa tekemään jatkossa samoja harjoituksia kuin mitä ollaan tehty treeneissä.

Sunnuntaitreenien lisäksi pitäisi altaassa käydä pari kertaa viikossa, niin että uintikertoja olisi kolme viikossa, mikä itselläni toteutuu varsin hyvin. Viime aikoina viikkorytmi on ollut esim. niin että kerran viikossa uin pidempää matkaa (se tappotylsä kilometri putkeen yms.), kerran viikossa kovaa (viime aikoina miljoona kertaa 50m täysii-juttuja maajoukkuetyttöjen kanssa) ja kerran viikossa sitten vaihtelevasti kellon kanssa vauhdin tuntua opetellen (esim. ui sama matka samaan aikaan monta kertaa, tai ui sama matka 5sek nopeammin/hitaammin tms). Näitä täydennän sitten tekniikkatreenillä uusien lelujeni ja esim. laudan kanssa potkuja tehden. Itselleni juuri tässä piilee uintitreenin viehätys, että aina voi vaihdella tehtävää treeniä. Toinen näistä omatoimisista treeneistä on pidempi, n. 90min ja toinen lyhyempi, n. 40-50min, riippuen siitä kuinka aikaisin olen jaksanut herätä aamulla... Matkat jää vieläkin yleensä reilu pariin kilsaan.

Kuva Riina Pitkänen/Kalle Nuuja

Jossain vaiheessa voisi ottaa tehokauden uintiin, ja uida 5krt/vko. Edelleen uimavalmentaja painottaa, että altaassa ei todellakaan tarvitse olla pitkään, puolikin tuntia riittää, kunhan siellä käy riittävän usein. Perusideana on edelleenkin pitää huoli tekniikasta ja kehittää sitä edelleen uimalla hitaasti, mutta nykyään kehitetään jo vähän vauhtiakin, mikä esim. viime keväänä vielä oli täysin kiellettyä.

Jos satun uimaan samaan aikaan kuin muita kokeneempia uimareita on treenaamassa, kysyn usein josko pääsisin mukaan tekemään samoja juttuja. Ensinnäkin seura on aina kivaa, ja silloin ei tarvitse itse keksiä itselleen sopivaa tekemistä :) Myös lajin päävalmentaja on varsinkin joulutauon aikana ihan mielellään keksinyt mulle harjoituksia osuessaan altaalle samaan aikaan. Kuten mainitsin, olen myös uinut kovia treenejä maajoukkuetyttöjen kanssa, mikä on ollut ihan mainiota haastetta! Omissa treeneissä yleensä aikoja joudutaan mukauttamaan niin että kaikki ehtivät mukaan, ja koska olen yleensä meidän ryhmässä nopeimpien joukossa, saan pisimmät palautukset ja suhteellisen kevyen treenin. Kun sitten hyppää altaaseen huomattavasti parempien uimarien kanssa ja yrittää pysyä perässä, tuntee treenin jälkeen todella tehneensä jotain! Olenkin viime aikoina alkanut ymmärtää aiemmin kuulemiani uimarikeskusteluja maitohapoista ja siitä kuinka usein on lentänyt laatta uintitreeneissä… Itselleni ei ole onneksi niin vielä käynyt, vaikka usein makaan uintitreenien jälkeen sikiöasennossa sohvalla vaikeroiden :D

Saskian tavoitteita 2014

Alla erittäin sekavaa ja jäsentelemätöntä asiaa tämän vuoden tavoitteista. Ainut, johon voi oikeastaan asettaa mitään konkreettista tavoitetta on uinti, kaikessa muussa on tyytyminen "parantaa tulotasoa entisestä"- epämääräiseen höntyilyyn. Jotain halusin kuitenkin laittaa paperille (=bittiavaruuteen) tässä vaiheessa, ehkä ne tavoitteet jossain vaiheessa tuosta kirkastuvat!

Uinti:
200m alle 3min (nyk. ennätys 3:21,3). Aika kova tavoite, mutta tuskin mahdoton!
Helmikuun loppuun mennessä 50m alle 40sek (nyk. ennätys 41,0sek)

CE:
jos juostaan samoja matkoja (siis tismalleen samaa reittiä) kuin aiemmin, niin suorittaa se aiempaa nopeammin sekä ampumalla varmemmin että juoksuvauhtia parantamalla

Juoksu:
parantaa 10km aika, jos siihen tulee mahdollisuus
maastojuoksun SM:ät?

Ratsastus:
olla varmempi lähestymisissä ja itsevarmempi isommilla esteillä

Miekkailu:
Osallistua joukkue SM:iin paremmalla tuloksella kuin tänä vuonna :)
Kisata miekkailussa jonkin verran
Parantaa tulostasoa viisiottelumiekkailussa

Kuva Riina Pitkänen/Kalle Nuuja

Kisat:
Otella yli 4000 pistettä (vanha ennätys 3480p)

Kisakalenteria en ole vielä katsonut. Haluaisin kisata Stockholm GP-sarjaa, mutta en ole vielä saanut käsiini sen päivämääriä. Ainut tämän kauden varma kisa on SM:ät ja PM:ät, jotka pidetään elokuun puolessavälissä varmaankin Helsingissä samana kisana. Tämä kisa lienee kauden päätavoite!

Uintikrääsää, wohoo!

Joulu tuli ja meni, ja blogi on ollut kaikkien aikojen pahimmassa koomassa. Pahoittelut! Treenit on kuitenkin jatkuneet, ja hyvät juoksusäät ovat mahdollistaneet lenkkipolkujen ahkeran kulutuksen joulunakin.

Joulupukki oli selkeästi myös perillä tarpeistani, sillä tontut kantoivat mahtavaa uintikrääsää tullessaan! Ensinnäkin sain pullarit ja lättärit. Kyllä nyt kelpaa polskia! Olen testaillut niitä nyt pari kertaa, ja tuntuu siltä että scullingin lisäksi on tosi hyödyllistä uida niillä liikeratoja kehittäen. Valmentajakin kommetoi, että olen nyt ihan pro kun mulla on altaalle mukana oma varustekassi :D

Toinen mahtilahja, joka on omiaan juuri tuollaisiin pitkiin tekniikkatreeneihin piristykseksi, on Sonyn vedenkestävä mp3-soitin! Ihan huikea kapistus! Itselleni kävi joulun alla käsky uimavalmentajalta uida vähintään kerran viikossa kokonainen kilometri putkeen hitaasti pysähtymättä kertaakaan, mikä on muuten ihan mielettömän tylsää. Eipä ole enää, kun poppi raikaa korvissa!

Täyttyivätkö tavoitteet 2013?

Vuosi sitten asetettiin tavoitteita viisiotteluvuodelle. Näin vuodenvaihteen tienoilla lienee syytä kurkistaa taaksepäin, ja tsekata täyttyivätkö tavoitteet.

Vuonna 2013 halusin:
1. "Tehdä kisadebyyttini viisiottelussa, mieluiten viedä läpi kokonaisen kisapäivän, jota pidetään jo itsessään aika kovana suorituksena vaikkeivät tulokset kovin kummoisia olisikaan."
-> Tämän tavoitteen voidaan todeta täyttyneen ihan kunnolla, vaikka useimmat kisapäivät olivatkin neliotteluna niin ne vedettiin läpi kunnialla, puhumattakaan siitä yhdestä täydestä viisiottelupäivästä, josta oli meikälle tuloksena mitali :)

Osanottajat järjestäytyneenä ensimmäisissä harjoituskisoissa maaliskuussa.

2. "Oppia hyppäämään veteen pää edellä. Pakkohan se kai on."
-> Check! Tämän pelon yli päästiin alkuvuodesta, ja tyyliä hiotaan edelleen, mutta se suurin viisiottelukynnys tosiaan on ylitetty kunnialla.

3. "Mitata kuntoani. Juoksin viime maaliskuussa Cooperin testin, ja sen voisi vaikka tehdä uudestaan tänä vuonna, tavoitteena tuoksen parantaminen hyvästä erinomaiseen."
-> Kuntoa ei varsinaisesti ole testattu, mutta erinäisissä urheilukisoissa olen juossut sen verran, että niiden perusteella voi kai sanoa jotain tulostasostakin... Esim 10km juoksussa tein oman henkilökohtaisen ennätyksen, puhumattakaan siitä kuinka viisiottelulajien tulokset ovat kohonneet.

4. "Saada urheilua sellaiselle tasolle, että jotain muutakin ihmistä kuin itseäni kiinnostaisi miten sujuu. Eli käytännössä olla tarpeeksi hyvä, että joku haluaisi valmentaa/sponsoroida/jotain mua. Jos ei yhtään muuten pelitä, niin sitten varmaan voisin hankkia itselleni edes jonkin sortin Personal Trainerin, jonka kanssa saataisiin ainakin kunto kohdilleen."
-> Tämä ei varsinaisesti ole toteutunut, olen edelleen ihan itse oma valmentajani. Kuitenkin treeni on huomattavasti järkevämpää ja tavoitteellisempaa kuin aiemmin, ja kyllä niitä tuloksia tulee raportoitua erinäisille valmentajille, eli kai tässäkin ollaan sentään edistytty.

Tulosten sparrausta SM:ien uintiosuuden jälkeen.

5. "Siivota kotiani, silittää paitojani säntillisesti ja pitää huolta kynsistäni niinkuin kunnollinen ihminen ikään. Jotenkin nämä ovat asioita, joista tietää että ne pitäisi hoitaa, mutta niistä tulee aina lipsuttua. Kuitenkin uskon, että ne lisäisivät huomattavasti tunnetta elämänhallinnasta, joten siihen aion pyrkiä. Miksi onkaan niin paljon kivempi lähteä treenaamaan?! :)"
-> Tunnustan tappioni. Koti on yhtä sekaisin kuin aina, kynnet lakkaamatta ja kaappi täynnä silittämättömiä paitoja. Nobody's perfect.

6. "Valmistua valtiotieteiden maisteriksi. Tämän uskallan kyllä miltei luvata, ja jopa alkuvuodesta!"
-> Krhm. Tämäkin on jäänyt puolitiehen. Josko tänä keväänä?!

Ja se bonustavoite, nimittäin spagaatti: Ei ihan, mutta kieltäydyn tunnustamasta tätä täydelliseksi tappioksi, sen verran lähelle ollaan nimittäin päästy. Oikea takareisi on vähän vihoitellut loppuvuonna eli siihen suuntaan olen jäykempi, mutta toisinpäin ei puutu enää montaa senttiä!