Törmäsin taannoin erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin ratsastajan sisäisestä puheesta
hippson.se:ssä, ja artikkeli herätti ajattelemaan aihetta enemmänkin, varsinkin kun se osoittautui silloin ajankohtaiseksi uintitreeneissä, jossa oman itsensä pystymistä ja psyykkausta taas testattiin. Valmentaja pisti meidät tekemään töitä tosissamme, ja tehtävä kuulosti oikeasti haastavalta. Tuollaisella hetkellä pään sisällä käy ajatus siitä, pystyykö vai eikö pysty, ja se kumman noista ajatuksista valitsee, on ihan ensiarvoisen tärkeää suorituksen kannalta. Pystyminen on huomattavasti todennäköisempää, jos väität itsellesi, että pystyt, kuin jos väität ettet pysty. Se, ettei ole koskaan aiemmin tehnyt jotain tiettyä suoritusta, ei tarkoita etteikö siihen pystyisi nyt! Negatiivinen self-talk (
"jalkaan sattuu", "entä jos epäonnistun",
"en jaksa loppuun asti") syö resursseja suoritukselta, siinä missä positiivinen self talk auttaa energian ylläpidossa ja latautumisessa (
"nyt tuntuu hyvältä", "osaan tämän", "jaksan").
 |
| Kuva Riina Pitkänen/Kalle Nuuja |
Toinen yksityiskohta joka jutusta on jäänyt mieleen, on että aivot eivät tunnista negaatioita itsepuheessa. Jos siis esim esteratsastuksessa rataa kävellessäsi painat mieleesi
"älä oikaise kaarteessa", aivosi muistavat vain
"oikaise kaarteessa", jolloin tapahtuu juuri se mitä et halunnut tapahtuvan, eli oikaiset kaarteen ja saat huonon lähestymisen. Tämä pitää siis kiertää painamalla mieleen esim.
"ratsasta kunnolla kaarteeseen". Itsepuhe on henkilökohtaista, ja se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Joillekin yleismaailmalliset kannustuslauseet, kuten ruotsalaisesimerkki
"Kom igen nu" ovat hyviä, ja jollekin toiselle spesifimmät fraasit ovat tarpeen.
Tärkeintä on olla tietoinen siitä mitä sanoo itselleen, koska silloin siihen voi vaikuttaa. Moni saattaa huomaamattaan puhua itselleen huomattavasti pahemmin kuin ikinä sanoisi ääneen kenellekään muulle. Et kai ikinä sanoisi kaverille, että hän ratsastaa huonosti, juoksu näyttää kauhealta ja uinti ei etene? Kannusta siis itseäsikin! Positiivisen itsepuheen avulla voi jännittävässäkin tilanteessa luoda itselleen turvallisen olon, jos sitä on harjoitellut. Esim. tärkeässä kisatilanteessa voi ajatella että "tätä on harjoiteltu tosi paljon", eikä esim. "en ole ikinä voittanut tuota vastustajaa" (miekkailu) tai "en ole ikinä uinut niin kovaa".
Aiemmin psyykkisestä valmentautumisesta olen kirjoittanut
täällä. Artikkeli kokonaisuudessaan löytyy
täältä.
ps. Joku on joskus sanonut mulle, että itselleen puhuminen ei ole merkki hulluudesta, kannattaa huolestua vasta jos alat vastailemaankin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti