Nähtävästi kroppa on vieläkin melkolailla sekaisin aikaerosta, vaikka luulin jo saaneeni normaalirytmistä kiinni, nimittäin tuhlasin melkein koko lauantaipäivän nukkumiseen... Illalla raahuduin pitkästä aikaa tallille, ja kävi ilmi, että Karin ja Jessica ovat lähdössä maastoon, joten lyöttäydyin tietysti mukaan. Käytiin hyppelemässä maastoesteitä ja vanha hevonen oli ihan pöljä, mille tavalliseen tapaan naureskelin, kun se on niin hassu. Lopulta kuitenkin totesin, että nyt voisi sekin otus käyttäytyä ja lopettaa puskiin peruuttelemisen ja poukkoilun, mutta tässä vaiheessa pollella meni kirjeimellisesti kuppi nurin ja heitettiin takaperinvoltti ei-niin-taidokkaalla alastulolla. Heppa kaikkosi paikalta ennen kuin ehdin kammeta itseni maasta, ja tunsin samantien että nyt tuli kyllä kunnon tälli päähän. Karin, joka oli ihan vieressä, sanoi että oltiin hypätty ilmaan ja noustu pystyyn samaan aikaan, eli käytiin tosissaan korkealla. Onneksi heppa laskeutui jalkojen juureen eikä päälleni, ja onneksi oli hyvä kypärä päässä! Tömäyksen jälkeen vähän huimasi ja teki ihan hyvää kävellä kotiin, ja vasta tallinpihassa huomasin, että Samshieldini on lähes kauttaaltaan haljennut. Onni onnettomuudessa oli tosiaan, että oli kypärä päässä ja että kypärä on oikeasti hyvä, nimittäin veikkaanpa että pääkoppani olisi ollut huomattavasti useammassa kuin kahdessa osassa siitä tällistä. Nyt en edes usko saaneeni aivotärähdystä, vaikka varotoimenpiteenä pidinkin siskoon yhteyttä yönkin aikana ja tsekkailtiin, että vielä muistan nimeni :) Arka takapuoli ja jäykkä niska ei paljoa harmita!
Samshieldille kävi pahasti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti