Urheilijan vapaapäivä

Välillä on pakko pitää palauttelupäiviä, jolloin liikunta jätetään kevyeen minimiin. Kummasti sitä silti huomaa että näitäkin päiviä usein täyttää urheilu tavalla tai toisella. Keskiviikkona pidin tällaisen vapaapäivän, ja kävin aamupäivällä pitkästä aikaa hieronnassa. Puhuttiin torstaiaamuna liikunnaohjaajaystävän kanssa siitä, miten yleensä kun kertoo menevänsä hierontaan, ihmisten reaktiot on suunnilleen "Ihanaa! Kuinka rentouttavaa!", kun taas totuus on se että makaan pöydällä kidutettavana puoltoista tuntia ja sattuu niin s**tanasti että yritän vaan hengittää. Siitä on kuulkaa rentoutuminen kaukana! Onneksi mun hieroja on kiva ja nykyään uskallan jo sanoa että sattuu (alkuaikoina se aina kysyi jokseenkin johdattelevasti "pärjäätsä?", johon tietysti vastaus oli että totta hemmetissä mä pärjään), ja hieronnan jälkeen kunhan sueraavan päivän kivuista on selvitty on taas paljon parempi olo koko kropassa, eli kyllä se on loppupeleissä sen arvoista.

On se sen verran monimutkainen systeemi, että kyllä siitä kannattaakin pitää huolta... lihaksisto nimittäin! Kuva täältä.

Hieroja muisti taas sanoa "ethän mee treenaa tänään!" varsin painokkaasti, ja voin ylpeänä myöntää etten ollut suunnitellutkaan. Illalla oli nimittäin luvassa luento psyykkisestä urheiluvalmennuksesta! Vähän mielellekin treeniä, ja nyt kun ei enää ole mitään pakkoluentoja päivittäin, oli ihan kivaa kuunnella kun hyvä tyyppi puhui asiaa. Luennon piti eräs psykologian tohtori KIHU:sta, eli Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimusyksiköstä Jyväskylästä. Tein vähän muistiinpanoja ja saadaan vielä esityksen kalvot myöhemmin, joten koetan työstää siitä sitten kunnollisen postauksen :)