Tiistain esteratsastustunti oli maajoukkuetyttöjen viimeinen ennen kuin yhden kisakausi alkaa, hypättiin siis ihan kunnolla rataa ja kaikkea. Mulla oli alla kerrankin joku muu kuin Welmiro, eli taas se pieni ponimainen belgialaistamma Ariane, joka tyypilliseen ratsastuskouluheppa-tapaan kääntyili boksissa täysin piittamatta siitä, tonikö mua pepullaan samalla, mistä mä tietenkin vedin herneet nenään ja tönin takaisin, ja polle oli ihan että oho. Totesin onneksi jo itsenäisen alkuverkan aikana että tämä on sen verran pikkuruinen tapaus että sen on ehdottomasti oltava mun pohkeen edessä jos mistään meinaa tulla mitään joten tein paljon temponvaihteluja niin että se oli hyvin avuilla ja sujuin puomin yli ympyrällä. Kun sitten päästiin tositoimiin Essi neuvoi hakemaan sellaista tunnetta että polle on vähän "lähtemässä lapasesta" ja aikalailla kättä vasten. Kun päästiin vauhtiin hihittelin ääneen itsekseni, oli niin hupaisaa kun pikku polle pinkoi minkä kintuistaan pääsi ihan täysiiiii kohti estettä. Oli kyllä ihanan reilu heppa jolla uskalsi tulla sillä tavalla esteellä, normaalisti jos tulee tolla tvalla on ikävän tietoinen siitä että jos polle siitä vetää liinat kiinni niin Saskia lentää kuin Naton ohjus. Tunnin jälkeen jalat oli kuitenkin ihan hyytelöä kun ne pumppi-kivutkin (kts. viime viikon sunnuntai...) sitten tulivat, ja olikin vähän onni onnettomuudessa etten mahtunutkaan treenitunneille tiistaina, joten tein suosiolla uukkarin ja menin kotiin lepuuttamaan rääkättyjä reisiäni.
Pääsin myös siis piiiitkästä aikaa lempiohjaajani BodyAttack-tunnille, siitäkös ilo urkeni! "BodyAttack-people were meant to fly" <3 Vielä vähän tuntui reisissä, mutten ei kauheasti, joten päätin uskaltautua testaamaan itseäni menemällä lauantaina BodyAttack-maratoniin! Ja ihan rehellisesti täytyy sanoa, että se oli kyllä elämäni kovin treeni. Olin käynyt ratsastamassa hepat aiemmin päivällä, jonka jäljiltä jalat oli vähän kylmissään ja väsyneet, joten aloittelin aika rauhassa. Maraton oli 90min pituinen normi 60min sijaa, ja sn lisäksi kaikki lihaskunnot oli jätetty pois, eli tehtiin 90min pelkkää cardioo :D Toinen puolituntinen oli pahin, tuntui ettei tää lopu ikinä. Viimeinen puolituntinen meni sitten biisi kerrallaan ja ennen kuin huomasinkaan oltiin jo maalissa ja jokaikinen lihas mun jaloissa niin loppu että teki mieli mennä hissillä pukkariin ja taksilla kotiin. Heti treenin jälkeen tuli ihmeellinen ennenkuulumaton jäätävä kylmyys, kun kroppa on vaan kertakaikkiaan niin kaikkensa antanut ettei siinä riitä virtaa mihinkään. Onneksi olin muistanut varata palautusjuoman heti pukkariin, niin että pysyin hengissä ja pääsin sieltä poiskin. Yritin pitää mahdollisimman hyvin huolta palautumisesta : runsaasti ruokaa ja vettä, jalkojen venyttelyt illalla ja seuraavana päivänä päivänä pieni kevyt irroittelu (ampumajuoksu, ampuminen meni aika hyvin!) ja lepoa, eli nyt toivon etten tule taas kipeäksi niin kuin pari kertaa syksyllä on käynyt rääkkitreenin ja puutteellisen palauttamisen jälkeen. Mutta kaikenkaikkiaan oli kyllä mahtava kokemus, kun yhteensä 57 yhtä ihanan hullua ihmistä treenaa täysillä lempilajiaan ja kaikki on samassa veneessä! Eihän siihen yksin kukaan pystyisi, ja oli ihan helpottavaa huomata, että kyllä ohjaajillakin alkoi vähän jalka painaa loppua kohti. Parin viikon kuluttua uudestaan!
Huomaatte ehkä että kokeilin vihdoinkin myös HotJoogaa, siitä seuraa raporttia myöhemmin!
Huomaatte ehkä että kokeilin vihdoinkin myös HotJoogaa, siitä seuraa raporttia myöhemmin!
