Comeback

Nyt on palattu sorvin ääreen!

Viikko sitten sunnuntai-iltana unta odotellessa mietin että onkohan nyt se jouluaattofiilis niin kuin kaverilla oli. Jouduin totamaan että ei ole. Enemmänkin sellainen fiilis kun tulee reissusta kotiin: vaikka reissussa oli kivaa, on kiva palata siihen omaan tuttuun elämään, jonka kuitenkin on pyrkinyt rakentamaan sellaiseksi että siinä viihtyy. Totesin myös että omalla kohdallani se jouluaattofiilis on enemmänkin kisojen alla, kun pääsee oikeasti avaamaan niitä lahjoja ja katsomaan mitä sieltä tulee, eli kuinka paljon on taas kehittynyt!

Innosta piukeena

Maanantaiaamuna kukonlaulun aikaan lähdin siis Pirkkolaan polskimaan, ja olin tosiaan järkyttynyt siitä kunka synkkää ulkona olikaan (tsekkaa postaus aiemmin tällä viikolla). Vähän jännitti että hukunkohan sinne altaaseen, mutta pysyin sentään pinnalla ja uinti kulki ihan mukavasti. Mitä nyt olin jo alkuverran jälkeen ihan loppu :D Onhan varsinkin taitolajeissa tuntuma melkolailla hukassa. Ammunnassa osuminen oli aikalailla sattumanvaraista, ja miekkailussa olin aikamoinen pistotyyny. Suurin järkytys on ollut, kuinka kova nälkä kunnon treenistä tulee! Olin onnellisesti ehtinyt unohtaa tämän "aina nälkäinen"-aspektin urheilijaelämästä...

Aika treenata muskelit taas näkyviin

Parasta siinä fyysisessä puolessa treeniin paluussa on se, kun huomaa kuinka rankkaa normaalisti melko kevyeltä tuntuva treeni onkaan. Siinä tajuaa sen, että normaalisti onkin aika hyvässä kunnossa, ja että jokainen treeni kehittää.  Tämän viikon olen vielä ollut aika armollinen itselleni ja totutellut taas treeniin, mutta ensi viikolla olisi sitten tarkoitus ottaa enemmän tehoja käyttöön. Pari viikkoa tulen varmasti kärvistelemään kipeiden lihasteni kanssa, mutta nyt on sentään jo ensiaskeleet otettu!