Jotenkin sitä aina täältä ruudun takaa kuvittelee olevansa jotenkin anonyymi, ja että kukaan muu kuin ehkä äiti ja iskä ei lue mitään mitä tänne raapustelen. Niinpä olen vieläkin ihan lapsellisen innoissani kun joku kertoo lukevansa blogia. Taannoin kisoissa yksi oululaisista kertoi lukevansa blogiani ja olin ihan fiilareissa. Vielä huikeampaa oli kun sain kuulla että saman mimmin tavoite CE:ssä oli juosta samaa vauhtia kuin minä! Ihan mieletöntä että joku asettaa minut mittapuuksi, siinä missä itse katsoo ylöspäin jotain suomen mestareita ja Sandra Erikssoneja :) Olin tosi otettu.
Toinen huippuhetki oli, kun kävin menneellä viikolla moikkaamassa 95-v ukkiani, ja luin ääneen tekstini PM-kisoista. Ensin tuntui vähän hölmöltä lukea eikä kertoa itse, mutta ukin on välillä vähän hankalaa seurata tarinaa (esim. biathlesta kertominen meni pahasti mönkään edellisellä vierailulla), ja kirjoitetussa muodossa se oli vähän selkeämmin ilmaistu. Ukki pysyi hyvin kärryillä ja hekotteli ääneen useaan otteeseen :) En ole pitkään aikaan nähnyt ukkia niin innoissaan, oli ihan huippua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti