Voitto kotiin!

Palattiin aamulla ruotsin kisareissulta, ja lähes koko päivän kestäneiden päikkäreiden perusteella reissu oli juuri niin uuvuttava kuin pitääkin :D Todella tuntuu siltä että on repinyt kropasta maksimeja kahden päivän ajan, ja jo parin tunnin ajomatka turusta teki tiukkaa istua paikallaan... En yhtään kadehtinut mitään toiselta puolelta maailmaa kotiinlentämisiä, joita maailmancuppia kisaavat kaverit joutuvat tekemään! Varoitus: megapitkä teksti!

Lähdettiin siis keskiviikkoiltapäivänä ajelemaan kohti Turkua, ja tällä kertaa päästiin laivaan ilman kommelluksia, mitä nyt aikataulussa olisi voinut olla vähän enemmän ilmaa, ettei olisi tarvinnut ahtaa ruokaa sisäänsä noin kolmessa minuutissa ja kruisailla turun läpi kaasu pohjassa... Matkaseurana oli siis treenikaveri Alisa ja Alisan äiti. Laivalla venyteltiin vielä lihakset auki, hölvättiin koivet kylmägeelillä ja mentiin hyvissä ajoin nukkumaan. Nyt sain nukuttua ihan hyvin laivallakin, ja heräsin hyväntuulisena.

Kisapaikalle n. 70km Tukholmasta löydettiin hyvin, ja niin alkoi latautuminen ensimmäiseen koitokseen. Olin aika hitaassa alkuerässä: olin kisaan ilmoittautuessani ilmoittanut sen aikaisen ennätykseni 3:21, joka oli sen erän nopein, ja tiesin että uinti on kyllä mennyt siitä eteenpäin. En siis saisi yhtään vetoapua, vaan koko duuni pitäisi tehdä yksin. Startti ei ollut kovin hyvä, en ollut ihan varma starttisignaalista ja otin mieluummin hitaan lähdön kuin varaslähdön. Sen jälkeen painelin menemään, ja voitin eräni kirkkaasti. Ystävällinen ajanottaja kertoi heti ajan, 3:07,72, ja olin enemmän kuin tyytyväinen itseeni! Ajanottajakin ihmetteli ja onnitteli todettuaan kuinka paljon parempi tämä aika oli kuin ennalta ilmoitettu :)

Kaikkien erien jälkeen vähän loppuverraa (mitä ruotsalaiset eivät näköjään ollenkaan harrasta) ja kohti miekkailua. Miekkailu tuntui ihan hyvältä, siltä että se oli ihan kelpo miekkailua enkä antanut ilmaisia pistoja. Tulos ei ollut kovin hyvä mutta eihän se ikinä ole: 10 voittoa, 170 pistettä. Miekkailu saatiin onneksi hoidettua melko tehokkaasti, niin ettei siihen sisältynyt turhaa hengailua eikä keskittyminen katkennut. Tässä vaiheessa olin sijoitustaulukossa kolmas, ja ajattelin että perus kolmossijaa kohti mennään, kuten aiemminkin (SM:ät ja Stockholm GP). Miekkailun jälkeen alkoi sitten latautuminen kohti CE:tä, takareidet vähän kiristelivät jo tässä vaiheessa, ja Team Finland palautteli kuin Leijonat ikään:

Joku lätkämaajoukkueesta (varmaan Petri Kontiola) oli laittanut instaan MM-kisoista vastaavanlaisen kuvan, joten pitihän meidänkin! :D

CE:n alku venyi aika paljon ilmoitetusta, mutta lopulta päästiin radan katselun ja preparation timen jälkeen aloittamaan, meidän sarja oli onneksi ekassa erässä. Juoksun 800m oli kaksi kierrosta jalkapallokentän ja talon ympäri, josta ensimmäisellä juostiin vähän kiertäen asfalttipohjalla ja toisella pehmeähköllä fudiskentällä, jolta poistuessa oli melko tiukka muutaman metrin ylämäki. CE toteutettiin ryhmälähtönä eikä takaa-ajona, koska oli vielä yksi laji jäljellä suraavalle päivälle. Ensimmäinen ammunta oli vähän heikko, sain kuitenkin kaikki alas, ja sitten lähdin ohittelmaan tyttöjä juoksuradalle, ja ensimmäinen juoksukierros meni aika hyvää vauhtia. Tämä kaava jatkui sitten koko CE:n ajan, ammunta aika heikkoa, mutta juoksu kulki. Lähes puoliväliin asti pysyin melko hyvin kansainvälisiäkin kisoja tehneen tytön perässä, ja maalissakin jäin lopulta vajaan minuutin. Jätkät kyllä painelivat menojaan, tuntui että kuului vain viuh kun ne ohittivat ja sitten ne oli jo kaukana :D Heti maalissa toinen suomalaistyttö Sonja tuli kysymään miltä nyt tuntuu, ja taisin mulkaista vähän pahasti ja vastata totuudenmukaisesti että siltä että kuolen. Kun Sonja myöhemmin tuli omassa erässään maaliin kysyin saman kysymyksen ja kuulemma Sonja nyt ymmärsi reaktioni oikein hyvin :D Vinkki kaikille: älä kysy juoksijalta maaliviivalla miltä tuntuu! Kävin kysymässä oman aikani, joka oli 16,59. Matka oli tarkkaan mitattu eli ei ainakaan yhtään vajaa, ja olin varsin tyytyväinen tuohon, varsinkin kun tiesin että ampumisiin oli mennyt aika paljon aikaa.

Päästiin onneksi lähtemään kun pikkujunnut vielä juoksivat, käytiin pikasuihkussa hotellilla ja sitten ruokaa metsästämään. Tosin hotellilla onnistuin tiputtamaan varasängyn terävä reuna edellä jalkani päälle... Onneksi älysin kylmätä sitä heti suihkussa, niin vahinko jäi pieneksi, siihen tuli vaan täsmämustelma. Illalla nukkumaan mennessä (jälleen venyttelyiden ja perusteellisen ice power-session jälkeen) ehdin ottaa pienen nettisession, ja huomasin että järjestäät olivat laittaneet tulokset jo nettiin. Tuloslistasta huomasin, että olin noussut sijoituksissa yhden pykälän hyvän CE:ni ansiosta!

CE:n ensimmäinen ammunta, Team Finland etualalla. Kuva Svante Rasmuson, Modern Femkamp-fb-ryhmä.

Erinomaisesti nukutun yön jälkeen (paljon reissaavat aina sanovat että hyvän hotellin tunnistaa hyvistä sängyistä ja tyynyistä, ja Scandic Uppsala Nord veti kyllä pisteet kotiin :D) kiskottiin ratsastuskamppeet päälle ja suunnattiin kohti tallia. Rata oli jo rakennettu, joten käveltiin rata ja arvottiin hevoset. Radalla okserit olivat ihan maksimissa eli metrisiä, pystyt vähän pienempiä. Järjestäjät järjestivät meidät järjestykseen, jonka mukaan Alisa ja minä mentiin samalla hevosella, ja arvoin meille hevosen jonka nimi oli Zansibar. Parin sadan kuvailu arpalippusessa kuului "pigg och framåt aldrig några problem", eli pirteä, eteenpäinpyrkivä ja ongelmaton, mikä tietysti kuulosti hyvältä! Kuntoon laitettaessa karsinamerkit olivat aavistuksen sekaannusta aiheuttavat, ja meinattiin jo ottaa meille irlantilainen poni ennen kuin älyttiin että onkin väärä koni... Zansibarin ovessa luki myös sen suku, joka oli varsin vaikuttava: Ovidius - Libero H! En tosin ollut kovin innoissani tuosta Ovidius-isästä, olen joskus ratsatanut tosi k*sipäistä Ovidius-hevosta. Selkään päästyäni kuitenkin totesin, että heppa oli superkiva tapaus, terävä ja innokas, helppo tuoda esteelle hyvin ja mikä pomppu! Verkassa yritin vaan pitää sen rentona ja hyväntuulisena, koska se oli jo itsessään terävä eikä kaivannut sen enempää virittämistä. Rata meni tosi hyvin, onnistuin kerrankin ratsastamaan huolellisesti ilman että sorruin yliratsastukseen. Vain yksi väli oli vähän huono kun oletin että se olisi lyhyet viisi mutta jäikin pitkäksi, mutta heppa seivasi tilanteen hienosti. Pari aikavirhettä saatiin, mutta esteiltä nolla. Hieno hieno hevonen! Ihan oikeasti, tuollaisia sukutauluja voi hyvinkin löytää useimmista kansainvälisen tason gp-luokista, ja meilläkin oli sllainen fiilis että esteet olisivat voineet olla monta reikää isompia :)

Tässä vaiheessa oli sitten henkilökohtainen kisa saatu päätökseen, ja koitti palkintojenjako. Ja kävi ilmi että ykköspaikka tuli minulle, jeeeee! Hyvä CE ja hyvä ratsastus vakiinnuttivat paikan kärjessä, ja kun kisaa johtanut tyttö ei päässyt osallistumaan ratsastukseen oli peli sillä selvä. Sain mitalin ja kaikkea! Kokonaispistesaldo oli 884, joka vanhalla pistelaskusysteemillä olisi ollut 3536p, eli uusi piste-ennätys! Jeejeejee!

Team Scandinavia! Uusi ruotsalaisystävä, minä ja Alisa CE:n jälkeen väsyneinä mutta onnellisina, eikä edes ihan kauhean punaisina :) Kuva Erika Ornstein.

Tämän jälkeen oli kuitenkin vielä vuorossa viestikisa, johon järjestävät jakoivat joukkueen. Sain parikseni tosi taitavan 13v pojan, jonka kaksi veljeä olivat myös kisassa mukana. Uinti vedettiin niin että junnu veti ensin 50m ja sitten isompi ihminen viestilähdollä 100m. Onneksi se oli vain 100m, meinasin kuolla jo siihen. Matka meni sentään suunnilleen ennätykseen, ehkä piirun verran alle, junnuni ui tosi kovaa :) Miekkailu aloitettiin heti kun oltiin sihen valmiita. Tänään ei enää ihan löytynyt jaksamista, motivaatiota eikä aikaakaan tehdä kunnollista verryttelyä, ja kun matsejakin tuli vain 11kpl yhden piston otteluita, oli tämä ehkä epä-hikisin miekkailu ikinä... Eikä muuten edelleenkään mennyt kovin hyvin :D Tässä vaiheessa alettiin vähän huolestuneena katsella kelloa, laiva kun ei odota. CE aloitettiin sitten melko pikavauhtia, ja toteutettiin niin että ensin yksi joukkueen jäsen teki 2x400m ja sitten toinen. Ammuin surkeasti joten juoksin sitten kovaa, ja ihana parini kannusti kovasti! Suoraan juoksuosuudelta kiskottiin vaan hupparit niskaan ja istuttiin autoon sykkeet tapissa ja lähdettiin kohti Tukholmaa. Jo matkalla tunsi miten reisilihakset kutistuivat jälkihuollon puutteesta :D Satamassa laivaan pääsyä odotellessa sitten yritettiin vähän liikutella raajoja...

Olipa kivaa päästä kisaamaan pitkästä aikaa! Tuntui että taas on mennyt pari askelta urheilijamaisempaan suuntaan oma toiminta, alkaa jo tietää milloin kannattaa syödä ja mitä kisapäivän aikana, millaista lihashuoltoa ja verryttelyä tehdä jne, eikä edes stressaa enää liikaa mistään organisoinnista. Tästä on hyvä jatkaa kisakautta!