Viikin Viitonen

Noniin, lauantaina pääsin siis vehreään Viikkiin kirmailemaan! Viikin Viitonen on kyläjuoksumainen tapahtuma, jota järjestetään säännöllisen epäsäännöllisesti keväästä syksyyn. Tämän vuoden ensimmäiset juoksut suoritettiin lauantaina aurinkoisessa mutta hieman tuulisessa säässä noin sadan juoksijan voimin.

Itse otin tämän vain hieman kovatemoisempana juoksutreeninä, en niinkään kilpailuna. Treenasin edellisenä päivänä kunnolla ja kävin vielä aamulla uimassa, eli jalat eivät olleet mitenkään järin tuoreet. Saavuimme paikalle (olin onnistunut yllyttämään iskän mukaan, tosin oireileva polvi vähän hidasti kilpakumppanini vauhtia) ehkä vähän turhan myöhään, yleensä tykkään jättää tuollaiset lähtöä edeltävät hengailut melko minimiin ettei ehdi tulla kylmä ja vessahätä, mutta pari minuuttia lisää verryttelyä olisi voinut olla ihan paikallaan... Tosin aamuinen uinti oli lämmittänyt kroppaa sopivasti, ettei ihan kylmiltään lähtenyt. Ensimmäisen kilometrin aikana vaan takareisiä kiristeli siihen malliin, että varmaankin muistan venyttää ne auki ennen seuraavaa juoksukoitosta.

Alkumetreillä. Kuva Viikin Viitosen fb-sivulta, josta saa ajankohtaista tietoa juoksuista.

Juoksijat järjestettiin lähtöviivalle sen perusteella, mitä vauhtia kukin arvioi juoksevansa, ja matkaan päästiin hyvässä järjestyksessä. Juoksu tuntui melko hyvältä ja tehokkaalta. Reitti kulkee tosiaan Arboretumin metsissä ja Viikin pelloilla keskellä Helsingin varmaankin vehreintä aluetta, joten happea riittää! Reitti oli erinomaisesti merkitty nuolineen ja välimatkamittauksineen, vaikka en ihan yksinäni juossutkaan missään vaiheessa.

Alkumatka kulki mukavasti, ja taas varsinkin alamäissä sain aina mukavasti ohiteltua edellämenijöitä (juoksuvalmentajalle lämpimiä ajatuksia (ja ehkä terveisiä, että milloin treenataan ylämäkiä ja kaarteita?!)), vaikka nopeimmat olivat kyllä karanneet kauas näkyvistä jo ihan alkumetreillä. Melko tarkkaan 3,2km kohdalla käännyttiin peltoaukioille, ja tästä alkoikin sitten tuskien taival. Onneksi aiemmin kengännauhojaan sitomaan pysähtynyt punatakkinen mies kiilasi eteeni juuri tässä kurvissa, ja päätin samantien että nyt muuten otan tuosta kaiken hyödyn irti ja koetan miltä peesaaminen tuntuu. Pellolla tuuli kovaa sekä edestä että sivulta, joten liimannuin ihan miehen kantapäille tuulensuojaan ja pysyttelin siinä sitkeästi. Tässä vaiheessa reittiä koittaa myös Raastosuoraksi nimitetty pätkä, ja nyt todella ymmärsin mitä tuolla nimellä tarkoitetaan. Suora on varmaan lähemmäs kilometrin pituinen, siellä tuulee ja pohja on löysää soraa, jota on älyttömän raskasta juosta. Ilman punaista selkää nenäni edessä olisin varmasti hyytynyt sinne. Nyt sinnittelin peltoaukeat miehen peesissä varmasti säästäen jonkin verran energiaa tuulenhalkojan avulla, ja loppumetreillä aloin sitten hyytyä sen verran että etäisyys kasvoi muutaman metrin. Maaliin tulimme melko samaan aikaan. Punatakkinen mies oli kyllä juoksuni sankari, mutta en löytänyt sankariani enää maaliintulon jälkeen jotta olisin voinut kiittää vetoavusta.

Loppumetreillä. Kuva Viikin Viitosen fb-sivulta, josta saa ajankohtaista tietoa juoksuista.

Oma aikani oli 24:14. Olin asettanut tavoitteekseni alle 25min, eli on tuo ihan hyväksytty suoritus, mutta en kyllä voi olla siihen millään tapaa tyytyväinen (vertailun vuoksi, naisten sarjan voittaja juoksi 19:25). Ihan jees treenivauhtia, mutta kyllä nyt pitäisi alkaa päästä kovempaa. Vaikea uskoa, että olen jaksanut juosta melkein tuota vauhtia tuplasti pidemmän matkan viime vuonna! Lohduttavaa oli se, että ensimmäiset 3,2km eli meidän kisamatka tuntuivat hyvältä (hölmönä en älynnyt katsoa kelloa siinä vaiheessa...). Koetan päästä juoksemaan tuota matkaa uudestaankin, ja silloin on tavoite päästä alle 24min. Toivottavasti kohdalle osuisi vähän vähemmän tuulinen päivä, ja toivottavasti tulisi yhtä passeli peesattava auttamaan raastosuoralle :) Tulkaa ihmeessä mukaan, hauska tapahtuma ja iisi matka!