Miekkailu-SM

Lauantaina oli siis kalpamiekkailun SM-kisojen aika. En todellakaan ollut koitoksesta kovin innoissani, eikä säteilevä auringonpaiste ulkona juurikaan auttanut asiaa hallille saapuessani... Vähän asiaa auttoi se, että sain tilaamani uuden plastrongin ja hanskan käyttööni kisoissa, jotka molemmat olivat huomattava upgrade vanhoihin rähjäisiin varusteisiin.

Kuten ulkona, myös hallissa oli todella lämmin, mikä ei todellakaan helpottanut muutenkin hikistä miekkailukoitosta. Nesteytystä piti ajatella ihan koko ajan, ettei nestehukka pääse yllättämään. Naisia oli ilmoittautunut kisaan valitettavan vähän, joten alkuerät eivät sentään kestäneet kovin pitkään. Itse olin tietysti olemattoman rankingini perusteella taas kovimmassa alkuerässä. (Olinkin edellispäivänä tsekkaillut rankingtilastoja ja huomannut, että vaivalla tienaamani kokonaiset 3 rankingpistettä maaliskuun kisoista olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, mistä tuli vähän paha mieli. Se ei kuitenkaan olisi vaikuttanut rankingsijoitukseeni, eli en alkanut selvittelmään asiaa siihen hätään).

Positiivista koitoksessa oli se, etten jäänyt nollille kertaakaan. Se on rohkaisevaa viisiottelua ajatellen: yhden piston ottelussa on huomattavasti paremmat mahdollisuudet pihistää se yksi pisto kovaltakin vastustajalta, kuin miekkailuottelussa saada taitavalta miekkailijalta monta pistoa. Sain myös yhden piston enemmän kuin joku muu, joten en ollut kovin harmissani ennen kuin illalla erehdyin katsomaan kokonaistulokset, joissa olin jälleen kerran ylläriylläri viimeinen. Olin ihan hiilenä että millä ihmeen perusteella olen mukamas viimeinen suuremmalla pistomäärällä, kunnes älysin että sijoitus lasketaan häviöiden määrän ja indeksin perusteella, eikä pistojen määrän. Silti tuntuu siltä, että miekkailu on laji, jossa yrittämistä ei palkita millään lailla, vain perusteellisesta onnistumisesta jää mitään käteen. Eihän se minun syyni ole että alkuerässäni oli yksi miekkailija enemmän kuin jonkun toisen erässä (vaikka ehkä sillä on jotain tekemistä sen rankingin kanssa).

Kalvan SM-kultaa veivät Michaela Kock (HFM) ja Rasmus Mellanen (TMÅF). Kuva fencing-pentathlon.fi

Näin jälkiviisaana on helppo todeta, että oli typerää osallista ylipäätään. Vähän sellainen olo kuin olisi ilmoittautunut shetlanninponilla Olympialaisten kenttäratsatukseen ja kuvittelisi pärjäävänsä. Olisin varmasti keksinyt parempaa käyttöä niille kolmellekymmenelle eurolle jotka osallistumisesta pulitin ja aurinkoiselle kesäpäivälle. Seuraavien miekkailukisojen osallistumista harkitsen varmasti tarkemmin, ei ole mitään mieltä mennä kerta toisensa jälkeen pahoittamaan mieltään ja vielä maksamaan siitä. Parempia miekkailukisoja olisi esim. joku kalpamaraton, jossa kaikki ottelevat kaikkia vastaan, eikä ketään siis tiputeta missään vaiheessa, tai edes sellainen, jossa kaikki jatkavat edes yhteen cup-otteluun.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Nyt odotan innolla loppuviikon viisiottelukisoja ja hyviä tuloksia ja onnistumisia sieltä!