Näinä viikkoina eletään penkkiurheilijan kulta-aikaa. On ihan mahtavaa, kun telkkarista tulee urheilua jatkuvalla syötöllä ja kerrankin koko kansakunta elää ja hengittää samaa asiaa. Ensimmäistä kertaa ikinä Yle Puhe on käytössä jatkuvalla syötöllä, kun kuuntelen töissä Olympiaradiota. Onneksi myös Twitter pitää hyvin ajan tasalla siitä mitä Sotshissa tapahtuu, jos epähuomiossa joutuu johonkin palaveriin jossa muiden viestinten käyttö on haasteellista. Olen joka kerta yhtä ihmeissäni kun joku twiittaa jostain ihan muusta aiheesta kun joku ratkaiseva urheilutapahtuma on meneillään. "Eikö tuo tiedä mitä juuri nyt tapahtuu?!"
Onneksi vihdoinkin vaikuttaa siltä, että onni olisi vähän kääntynyt, ja niiden 0,2sek mitalien häviämisten sijaan niitä vihdoinkin voitetaan! Töissä katsottiin porukalla parisprinttien menestystä, ja voi sitä huutoa kun Musti oli loppusuoralla kulta tähtäimessä! Vaikka ihan varmasti jokainen urheilija on mitalinsa ansainnut, niin nimenomaan supersympaattiselle ja ihan liikaa lokaa niskaan saanelle Jauhojärvelle sitä mitalia toivoin. Ja Iivokin sai hyvän revanssin. Ja naisten hopea! Ihan mieletöntä!!
Kun itse tietää sen tunteen, miltä tuntuu taistella oman fysiikkansa äärirajoilla, jotenkin tuollaista suoritusta osaa arvostaa vielä enemmän. Kun tuntuu siltä että kuolee juuri nyt siihen paikkaan, ja silti onnistuu taistelemaan itsensä hengissä maaliin, ja nuo upeat urheilijat onnistuivat vielä tekemään sen nopeammin kuin (/melkein) kaikki muut! Käsittämätöntä! Hulppean hauskaa oli myös seurata mitä Twitterissä tapahtui Suomi-Venäjä-matsin aikana, kun jengi twiittaili kuvia tiilinpaloista, jotka esittivät Tuukka Raskia vauvana, ja kuinka Putin oli mukamas pukkarissa kiskomassa lätkäkamoja päälleen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti