Tekniikka-Saskia eli juoksufiiliksiä

Ansku kirjoitti kesän alussa juoksutekniikkatreenistä. Silloin tuntui hyödylliseltä, että joku vähän katsoi miltä juoksu näyttää, mutten ikinä olisi arvannut, kuinka hyödylliseksi se osoittautuisikaan! En omasta mielestäni ole tehnyt tekniikkaharjoituksia mitenkään orjallisesti, mutta kuitenkin suhteellisen säännöllisesti kesän ajan. Ensimmäisen kerran tosissani huomasin hyödyn Triathlonilla, jossa havaitsin erityisesti alamäkitekniikkani olevan paljon parempi kuin muilla juoksijoilla. Sen jälkeen olen havainnoinut lähes jokaisella juoksukerralla, kuinka askel tuntuu noin sata kertaa kevyemmältä, kun ponnistan jaloillani oikeaoppisesti, enkä anna lantion romahtaa. Vähän aikaa sitten jopa julistin juoksuintonsa menettäneelle kaverille twitterissä, että juoksutekniikka on sitä, joka saa juoksun tuntumaan niin mukavalta, että sitä jopa haluaa tehdä joskus. Tästä ansaitsinkin aavistuksen harhaanjohtavan lempinimen Tekniikka-Saskia :D

Kuva täältä.

Toinen ratkaiseva tekijä juoksuni parantumisessa on intervallit. Miekkailuvalmentaja huomautti joskus, kun mainitsin edellispäivän attack+pump-yhdistelmän hyydyttämistä jaloista, että kympin lenkki (minkä attackin sanotaan olevan) on ihan turhan pitkä, paljon hyödyllisempää on tehdä intervalleja, ja kyhäsi saman tien minulle kasaan simppelin intervallitreenin. Mielestäni se näytti paperilla varsin kevyeltä, mutta ensimmäistä kertaa sitä toteuttaessani sain huomata, kuinka tappotreeni onkaan kyseessä. Kuitenkin heti toista kertaa tehdessäni huomasin jaksavani vähän paremmin, ja kolmannella kerralla vielä kevyemmin. Vielä en ole saanut itseäni lyhentämään palautusaikoja, rankentamaan palautuksia tai lisäämään intervalleja, mutta huomaan palautuvani kerta kerralta nopeammin intervallien välillä. Tästä on ollut selkeä hyöty vauhtikestävyydelle: paransin aikaani CE:ssä yli 2min! Niin se vain taitaa olla, että treenaamalla saadaan tuloksia, ja järkevästi treenaamalla saadaan vielä parempia tuloksia :)