Kuva: www.mtv3.fi |
- Suoriutumisen tarve (need of achievement): tarve menestyä ja pyrkiä eteenpäin elämässä
- Liittymisen tarve (need of affiliation): tarve ihmissuhteisiin ja halu olla ihmisten kanssa
- Vallan tarve (need of power): halu vaikuttaa muiden tekemisiin ja saada muut tekemään asioita, mitä he eivät normaalisti tekisi
Näistä minulla korostuu vahvimmin liittymisen tarve - haluan olla muiden ihmisten kanssa, tehdä yhteistyötä, kuunnella ja minut saa työskentelemään parhaiten, jos pystyn työlläni auttamaan muita ihmisiä ja saan muilta kehuja ja sparrausta. Saskialla puolestaan suoriutumisen tarve korostuu vahvimmin. Suoriutumisen tarve jaetaan kahteen osioon - laatuhakuisuuteen ja tuloshakuisuuteen, ja näistä erityisesti tuloshakuisuus on se, joka vie Saskiaa eteenpäin. Tämä ei tarkoita sitä, että minä en milloinkaan haluaisi menestyä tai Saskia ei haluaisi olla muiden ihmisten kanssa - nämä vaan korostuvat meillä eri tavoin.
Saskia motivoituu siis parhaiten sillä, että hän menestyy, pärjää ja voittaa. Itselläni tulee mieleen teksti viime viikolta, jossa Saskia kertoo pohtineensa, että millä ihmeellä hän saa itsensä motivoitua kun SM-kilpailujen jälkeen ei ole koko syksylle kisoja. Näen Saskian saavan kierroksia ja intoa treeneissäkin sillä, että hän voittaa jonkun, oli se sitten parempi ammuntatulos, pari pistoa miekkailussa tai joku höntsäjuoksukisa. Toisaalta taas jokainen häviö tuntuu kaksin verroin pahemmalta kuin minulla. Minä puolestani saan itseni lähtemään treeneihin, jos tiedän että siellä on joku muukin treenaamassa. En ole kertaakaan mennyt aamulla yksin uimaan, mutta jos sovin jonkun kanssa uimatreenit aamulle, olen aivan varmasti uimahallissa juuri silloin kun pitääkin. Kun voitan tai pärjään jossain, isoin kiitos minulle on se, kun joku kehuu tai kommentoi suoritustani positiivisesti. Mutta jokaisen voiton jälkeen minua harmittaa se, että joku on hävinnyt minulle. Mitä läheisempi ihminen, sitä enemmän minua harmittaa hänen puolestaan. Muistan jo lapsena lautapelejä pelatessa, että minua aina harmitti häviäjän puolesta, ja tästä en ole vieläkään päässyt eroon. Ja veikkaanpa että tässä on myös yksi syy siihen, miksi en ole ikinä harrastanut mitään kilpaurheilua. Olen kilpailutilanteessa omalla epämukavuusalueellani - huolimatta siitä, voitinko vai hävisinkö.
Valmentaja Bobi antamassa kisojen jälkeen vinkkejä |
Mitä tällä tekstillä haluan sanoa on se, että tietyn urheilijapersoonallisuusprofiilin määrittäminen ja etsiminen ei ole järkevää. Tärkeää on se, että tunnistaa itsessään omat keskeiset motivaattorit, mikä minua vie eteenpäin? Miksi menen treeneihin kerta toisensa jälkeen ja vietän kaiken vapaa-aikani treenatessa? Erityisesti silloin, kun treenimotivaatio tuntuu olevan kadoksissa, voi omien motiivien hahmottamisesta olla paljon hyötyä - esimerkiksi minä korkealla liittymisen tarpeella pyydän itselleni treeniseuraa. Saskian tapauksessa puolestaan tavoitteiden asettaminen ja kilpailutilanteiden keinotekoinenkin luominen, mikäli oikeita kisoja ei ole lähitulevaisuudessa näkyvissä, voi auttaa. Toki urheilussa on herkemmin niitä tilanteita, joissa suoritusmotivoitunut ihminen saa luonnostaan ruokittua motivaatiota, mutta itse olen sitä mieltä, että omaa motivaatiota pystyy myös tietoisesti lisäämään. Selänne-leffan jälkeen puhuin Saskian kanssa puhelimessa ja totesin: "Sä oot kyllä itseasiassa aika saman tyyppinen ku Teemu Selänne, teillä molemmilla on se oma juttu, jonka pystytte laittamaan ihan minkä tahansa asian eteen potematta siitä huonoa omatuntoa". Saskian mielestä se, että vertasin häntä Teemu Selänteeseen, oli about kauneinta, mitä kukaan on hänestä ikinä sanonut. Itse puolestaan olen tästä ominaisuudesta jopa kateellinen - jos joudun valitsemaan treenit jonkun sosiaalisen aktiviteetin edelle, minulla on aina huono omatunto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti