 |
| Kuva täältä |
tiistai 12. helmikuuta 2013
Henkisesti kännissä: Sh'Bam!
Anskun innoittamana innostuin minäkin kokeilemaan vähän uusia treenejä alkuvuodesta. Uusien juttujen oppiminen pitää mielen virkeänä! Ennen ensimmäistä Sh'Bam-tuntia jännitti ihan kauheasti, ja olin ehdottomasti sitä mieltä että tarvitsisin muutaman shotin ennen tanssituntia... Onneksi olin menossa sen jälkeen BodyPumpiin, jossa epäilemättä kuolisin sydänkohtaukseen jos veressä olisi alkoholia, eli en voinut turvautua tähän konstiin. Ekasta kerrasta selvittiin hengissä, ja oli sen verran kivaa että uskaltauduin uudelleenkin kokeilemaan. Tärkeintä tässä lajissa on löytää se oma "henkisesti muttei fyysisesti kännissä"-olotilansa, ja vaan päästellä menemään niin kuin tanssisit imuri kourassa kotona yksin verhot kiinni! Olenkin joutunut toteamaan, että tunnin slogani "Come as you are, leave as a star", ei suinkaan ole täyttä puppua: pari viikkoa sitten olin tosi pahantuulinen koko päivän, mutta ei kestänyt kuin n. 30sek siitä kun musat oli laitettu soimaan niin naamalleni oli levinnyt hölmö hymy joka pysyi siinä loppuillan :)
Omalle kohdalleni Sh'Bam on tuonut ennen kaikkea vaihtelua ja iloa treeniini. Aina ei tarvitse tehdä täysillä! Se toimii sitäpaitsi mulle mainiona lämmittelynä ennen BodyPumpia: vähintään sata kertaa hauskempaa kuin stepperillä polkeminen, mutta ei samalla tavalla rankkaa kuin BodyAttack tai BodyCombat. Kummasti huomaa myös, että on lapsuuden balettitunneista jotain jäänyt lihasmuistiin, kun ihan automaattisesti katse seuraa kättä aikuisten satubalettituokion ballerinahypyissä :P Ennen kaikkea on mahtava viettää 45min viikossa olematta rankka itselleen vaan vain nauttia liikkeestä ja pitää hauskaa!
maanantai 11. helmikuuta 2013
Miksausviikko eli uusia ärsykkeitä
Viime viikolla ohjaajat saivat alkaa miksata LesMills-ohjelmia, mikä tarkoitti sitä, että etenkin BodyPumpissa sai lihaksille ihan uusia ärsykkeitä, mahtavaa! Vaikka työ onkin rankkaa niin lihakset tottuu siihen, ja pelkästään se että tehdään samoja liikkeitä samoilla painoilla mutta eri rytmityksillä saa aikaan ihan uusia tuntemuksia ja kehitystä.
Viikonloppuna sain lisäksi vihdoinkin avattua laskukauden! Alla oli uudet skimbat, ja lasku kulki paremmin kuin ikinä, ihanaa! Vanhat skimbat oli ostettu kun olin kai 12, jolloin ne lasketteluvarusteet vielä olivat melkolailla eri kehitysasteella kuin nykyään, ja sitä paitsi isillä ja myyjällä oli vakaa usko siihne että musta tulisi vähintään 165cm pitkä (toisin kävi), ja lankut mitoitettiin sen mukaan. Lisäksi ne oli tietenkin ihan aloittelijasukset, eli nykyiselle taitotasolle ihan liian löysät. Viime pääsiäisenä saatiin vihdoinkin hankittua mulle kunnon menopelit alle, ja nyt oli vaan niin eri fiilis laskea kun suksi toimii niin kuin käsken, ei väpätä eikä keksi omia uriaan, eikä ole väliä onko alla lunta vai jäätä kun suksi pysyy vakaana niin kuin itse ohjaan :)
Viisiottelun maailmassa pääsin miekkailugurun yksityistunneille, joten toivottavasti sielläkin nyt jotain kehitystä tapahtuisi... "Oparit" on kyllä huomattavasti antoisampia kuin vapaamiekkailu, kun saa välitöntä palautetta tekemisistään ja tuntee jopa oppivansa jotain! Perjantain ratsastuksessa menin Konrad-ruunalla, hypättiin oikein kunnolla rataa ja kaikkea jo ihan esteen kokoisilla esteillä. Viimeiseillä radalla laukka alkoi olla vähän parempaa ja hypyt laadukkaampia, heppa otti herkästi etujaloilla puomeja mukaansa kun sen hypyt oli vähän laakeita. Tunnissa en itse pysty tätä muuttamaan, mutta tuntui siltä, että hyvän ratsastajan alla vähän pitkäjänteisemmällä työllä, jossa polle ratsastettaisiin oikein päin pyöreäksi ja edestä kevyeksi saisia sen hyppyihinkin enemmän laatua ja varovaisuutta. Konradhan on vasta kuusi, eli sen laukka on vielä aikaa raakaa ja säätelemätöntä, mutta ihan hyvin päästiin esteille ja niiden ylikin :)
Viikonloppuna sain lisäksi vihdoinkin avattua laskukauden! Alla oli uudet skimbat, ja lasku kulki paremmin kuin ikinä, ihanaa! Vanhat skimbat oli ostettu kun olin kai 12, jolloin ne lasketteluvarusteet vielä olivat melkolailla eri kehitysasteella kuin nykyään, ja sitä paitsi isillä ja myyjällä oli vakaa usko siihne että musta tulisi vähintään 165cm pitkä (toisin kävi), ja lankut mitoitettiin sen mukaan. Lisäksi ne oli tietenkin ihan aloittelijasukset, eli nykyiselle taitotasolle ihan liian löysät. Viime pääsiäisenä saatiin vihdoinkin hankittua mulle kunnon menopelit alle, ja nyt oli vaan niin eri fiilis laskea kun suksi toimii niin kuin käsken, ei väpätä eikä keksi omia uriaan, eikä ole väliä onko alla lunta vai jäätä kun suksi pysyy vakaana niin kuin itse ohjaan :)
Viisiottelun maailmassa pääsin miekkailugurun yksityistunneille, joten toivottavasti sielläkin nyt jotain kehitystä tapahtuisi... "Oparit" on kyllä huomattavasti antoisampia kuin vapaamiekkailu, kun saa välitöntä palautetta tekemisistään ja tuntee jopa oppivansa jotain! Perjantain ratsastuksessa menin Konrad-ruunalla, hypättiin oikein kunnolla rataa ja kaikkea jo ihan esteen kokoisilla esteillä. Viimeiseillä radalla laukka alkoi olla vähän parempaa ja hypyt laadukkaampia, heppa otti herkästi etujaloilla puomeja mukaansa kun sen hypyt oli vähän laakeita. Tunnissa en itse pysty tätä muuttamaan, mutta tuntui siltä, että hyvän ratsastajan alla vähän pitkäjänteisemmällä työllä, jossa polle ratsastettaisiin oikein päin pyöreäksi ja edestä kevyeksi saisia sen hyppyihinkin enemmän laatua ja varovaisuutta. Konradhan on vasta kuusi, eli sen laukka on vielä aikaa raakaa ja säätelemätöntä, mutta ihan hyvin päästiin esteille ja niiden ylikin :)
torstai 7. helmikuuta 2013
Kengät kullan kalliit
Se varuste-postauksien sarja tyssäsi vähän lyhyeen, kun ei olla kirjoitettu mitään ratsastusvarusteiden jälkeen. Senpä takia ajattelin nyt raapustella teille muutaman rivin mun treenikenkävalikoimasta, joka kyllä sekin kalpenee kun kuuntelee maajoukkuetyttöjen juttuja siitä mitä ne pakkaa kisoihin mukaan... esim miekkailukengät on mulle vielä ihan täysi arvoitus ominaisuuksiltaan ja tärkeydeltään, mutta kaikki aikanaan i guess.
Tärkeimmät ja rakkaimmat kenkäni ovat ne jotka näkyy tuossa blogin bannerikuvassa, Asicsen juoksulenkkarit mallia Gel Cumulus 13, jotka onnistuin löytämään puoleen hintaan Intersportista loppukesästä. Toi on sopivan kapea malli, joka tukee mun jalkaa hyvin, ilman että tarvitsee riuhtoa nauhoja ylimaallisen kireälle, kivan rullaavat ja kevyet. Asicset on tosijuoksijoiden suosimat, ja kyllä allekirjoitan niiden laadun itsekin. Myös Niken juoksukenkävalikoima on kai jees, mutta olen kuullut että niiden kengät on joillekin aika kapean mallisia. Muillakin varmasti on ihan hyviä kenkiä, mutta omat koipeni on itselleni sen verran rakkaat että ne ansaitsevat tosihyvät kengät, joten itse meen kyllä näillä merkeillä. Periaatteena on se, että maksan mieluummin kunnollisista kengistä nyt kuin rikon jalkani jollain vanhoilla halpistossuilla ja joudun polvileikkaukseen kolmevitosena... Nää on superit varsinkin attackissa ja stepissä, joissa suositellaan käytettävän juoksukenkää, mutta käytän kyllä samaa kenkää myös Combatissa ja kaikessa.
Ulkona juostessa mulla on käytössä mun vanhat treenilenkkarit, eli pikkuisen vanhempi Asicsen kenkä, malli Gel Nimbus 13, joka aikanaan valittiin vuoden parhaaksi juoksukengäksi. Mua houkutteli varmaankin eniten kengän nimi, Harry Potterillahan oli Nimbus-merkkinen luuta! Nää palveli hyvin monta vuotta aktiivikäytössä, mutta koska aktiiviliikkujan pitäisi vaihtaa kenkiä ihan yyber-usein, oli aika hankkia uudet, ja koska mulla ei ollut kunnollisia ulkolenkkareita, nää sai siitä uuden uran.
Tällä hetkellä meikkailukenkinä mua palvelee kesällä reilikengiksi hankitut Reebokin EasyTonet, alias pepunkiinteytyskengät. Noilla siis pitäisi olla jalkojen ja pepun lihaksia kiinteyttävä ja rasvaprosenttia alentava vaikutus :D Hankittiin se kuitenkin siksi (siskolla oli samanlaiset mutta valkoiset, mutta mä näytin niissä valkoisissa ihan ostarin Marketalta, joten onneksi löysin nää hienommat... niissä on kultareunus ja kaikkee!), että ne on NIIN MUKAVAT. Kuin tyynyjen päällä kävelisi kilometri toisensa jälkeen. Mulla taisi kuitenin olla ehkä 1/3 liian pieni koko, koska kengät JA kantapäät hietyi rikki jossain vaiheessa. Sen takia en niillä pysty juoksemaan, mutta miekkailukenkinä ne palvelee tosi oivasti, eikä ole ihan yhtä arvokkaat kun mun Asicset (varmaan heittäisin miekan nurkkaan ja kävisin nyrkein käsiksi vastustajaan jos joku tekisi mulle varvaspiston Asicset jalassa, eli näin lienee parempi). Nykyisin käytän näitä myös jos meen pelkästään jollekin ei-liikkuvalle tunnille (BodyPump, CXWorx,salitreeni...), säästäkseni ihania Asicsejani jonkin verran.
Kengät tosiaan kannattaa valita tarkkaan, koska huonoissa kengissä menee treeni toisensa jälkeen pieleen. Ainakin Intersportissa on tosi hyvä palvelu, jota kannattaa hyödyntää. Kannattaa myös tietää miten itse askeltaa, onko yli-tai alipronaatiota tai vastaavaa ja valita kenkä sen mukaan. Itselläni oli aikoinaan ylipronaatiota ja käytinkin jonkin aikaa tosivanhoissa halpislenkkareissani tukipohjallisia, mutta pronaatiokin lähti itsestään pois kun aloin käydä hierojalla. Tärkeää on myöskin muistaa, että kengät oikeasti kuluu käytössä, eli niitä pitää uusia! En ole alan ekspertti, mutta käsittääkseni samoilla kengillä ei pitäisi juosta paljonkaan enempää kuin n. 1000km, ja esim aktiivisesti (siis montamonta kertaa viikossa hötkyilevän, ei kerran viikossa steppitunnilla käyvän) ryhmäliikuntaa harrastavan pitäisi vaihtaa kenkää n. 6-12kk välein. Itselläni kyllä ihan rahallisistakin syistä nuo välit tuppaa venymään, mikä on tietysti harmillista.
Tärkeimmät ja rakkaimmat kenkäni ovat ne jotka näkyy tuossa blogin bannerikuvassa, Asicsen juoksulenkkarit mallia Gel Cumulus 13, jotka onnistuin löytämään puoleen hintaan Intersportista loppukesästä. Toi on sopivan kapea malli, joka tukee mun jalkaa hyvin, ilman että tarvitsee riuhtoa nauhoja ylimaallisen kireälle, kivan rullaavat ja kevyet. Asicset on tosijuoksijoiden suosimat, ja kyllä allekirjoitan niiden laadun itsekin. Myös Niken juoksukenkävalikoima on kai jees, mutta olen kuullut että niiden kengät on joillekin aika kapean mallisia. Muillakin varmasti on ihan hyviä kenkiä, mutta omat koipeni on itselleni sen verran rakkaat että ne ansaitsevat tosihyvät kengät, joten itse meen kyllä näillä merkeillä. Periaatteena on se, että maksan mieluummin kunnollisista kengistä nyt kuin rikon jalkani jollain vanhoilla halpistossuilla ja joudun polvileikkaukseen kolmevitosena... Nää on superit varsinkin attackissa ja stepissä, joissa suositellaan käytettävän juoksukenkää, mutta käytän kyllä samaa kenkää myös Combatissa ja kaikessa.
Ulkona juostessa mulla on käytössä mun vanhat treenilenkkarit, eli pikkuisen vanhempi Asicsen kenkä, malli Gel Nimbus 13, joka aikanaan valittiin vuoden parhaaksi juoksukengäksi. Mua houkutteli varmaankin eniten kengän nimi, Harry Potterillahan oli Nimbus-merkkinen luuta! Nää palveli hyvin monta vuotta aktiivikäytössä, mutta koska aktiiviliikkujan pitäisi vaihtaa kenkiä ihan yyber-usein, oli aika hankkia uudet, ja koska mulla ei ollut kunnollisia ulkolenkkareita, nää sai siitä uuden uran.
Tällä hetkellä meikkailukenkinä mua palvelee kesällä reilikengiksi hankitut Reebokin EasyTonet, alias pepunkiinteytyskengät. Noilla siis pitäisi olla jalkojen ja pepun lihaksia kiinteyttävä ja rasvaprosenttia alentava vaikutus :D Hankittiin se kuitenkin siksi (siskolla oli samanlaiset mutta valkoiset, mutta mä näytin niissä valkoisissa ihan ostarin Marketalta, joten onneksi löysin nää hienommat... niissä on kultareunus ja kaikkee!), että ne on NIIN MUKAVAT. Kuin tyynyjen päällä kävelisi kilometri toisensa jälkeen. Mulla taisi kuitenin olla ehkä 1/3 liian pieni koko, koska kengät JA kantapäät hietyi rikki jossain vaiheessa. Sen takia en niillä pysty juoksemaan, mutta miekkailukenkinä ne palvelee tosi oivasti, eikä ole ihan yhtä arvokkaat kun mun Asicset (varmaan heittäisin miekan nurkkaan ja kävisin nyrkein käsiksi vastustajaan jos joku tekisi mulle varvaspiston Asicset jalassa, eli näin lienee parempi). Nykyisin käytän näitä myös jos meen pelkästään jollekin ei-liikkuvalle tunnille (BodyPump, CXWorx,salitreeni...), säästäkseni ihania Asicsejani jonkin verran.
Kengät tosiaan kannattaa valita tarkkaan, koska huonoissa kengissä menee treeni toisensa jälkeen pieleen. Ainakin Intersportissa on tosi hyvä palvelu, jota kannattaa hyödyntää. Kannattaa myös tietää miten itse askeltaa, onko yli-tai alipronaatiota tai vastaavaa ja valita kenkä sen mukaan. Itselläni oli aikoinaan ylipronaatiota ja käytinkin jonkin aikaa tosivanhoissa halpislenkkareissani tukipohjallisia, mutta pronaatiokin lähti itsestään pois kun aloin käydä hierojalla. Tärkeää on myöskin muistaa, että kengät oikeasti kuluu käytössä, eli niitä pitää uusia! En ole alan ekspertti, mutta käsittääkseni samoilla kengillä ei pitäisi juosta paljonkaan enempää kuin n. 1000km, ja esim aktiivisesti (siis montamonta kertaa viikossa hötkyilevän, ei kerran viikossa steppitunnilla käyvän) ryhmäliikuntaa harrastavan pitäisi vaihtaa kenkää n. 6-12kk välein. Itselläni kyllä ihan rahallisistakin syistä nuo välit tuppaa venymään, mikä on tietysti harmillista.
Paluu ponivuosiin
Keskiviikkona matkasin Keravalle ratsastustunnille. Hevoslistasta kävin katsomassa, että olin saanut tunnille Nelsonin. Hetken mielessä kävi, että enpä ole tämän nimiseen hevoseen vielä törmännyt. Kävelin tallin käytävää pitkin ja luin hevosten nimiä karsinoiden ovista. Ei löytynyt oikeaa hevosta. Käännyin käytävällä ja katseeni osui ponikäytävällä nimikylttiin, jossa luki Nelson. Pilttuussa minua odotti rautias, iso ja hyvin syönyt poni! Hihittelin itsekseni laittaessani Nelsonia kuntoon. Kuolaimista päätellen poni tulisi kuitenkin olemaan reipas.
Maneesissa selvisi, että poniopettaja oli sairastunut, ja Essi oli joutunut keksimään poneille tekemistä. Aluksi meidän piti mennä koulua, ja aloitimmekin pohkeenväistöharjoituksilla lävistäjällä. Essi ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun meillä kerrankin oli koko maneesi käytössä, joten päästiin lopuksi hyppäämään. Nelson oli kaiken kaikkiaan oikein hauska, reipas ja vahva poni. Hypätessä piti olla todella tarkkana, ettei päästänyt tuntumaa yhtään liian löysälle, ja päätä sai tosissaan pitää ylhäällä. Tämä tunti oli oikea hyvän mielen tunti, vielä nyt aamullakin hymyilyttää! Nelson oli oikein positiivinen yllätys, ja oli kiva mennä pitkästä aikaa ponilla :)
Maneesissa selvisi, että poniopettaja oli sairastunut, ja Essi oli joutunut keksimään poneille tekemistä. Aluksi meidän piti mennä koulua, ja aloitimmekin pohkeenväistöharjoituksilla lävistäjällä. Essi ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun meillä kerrankin oli koko maneesi käytössä, joten päästiin lopuksi hyppäämään. Nelson oli kaiken kaikkiaan oikein hauska, reipas ja vahva poni. Hypätessä piti olla todella tarkkana, ettei päästänyt tuntumaa yhtään liian löysälle, ja päätä sai tosissaan pitää ylhäällä. Tämä tunti oli oikea hyvän mielen tunti, vielä nyt aamullakin hymyilyttää! Nelson oli oikein positiivinen yllätys, ja oli kiva mennä pitkästä aikaa ponilla :)
maanantai 4. helmikuuta 2013
Viikon treenit: edistyneiden ryhmään!
Taas yksi treeniviikko takana ja uutta kohti! Aika monta tuntia on liikkuessa vierähtänyt:
Tämän viikon mieleenpainuvin urheiluelämys sattui sunnuntain uintitreeneihin, joissa päästiin ensimmäistä kertaa kisailemaan ja saatiin itsellemme pohja-ajat, joita nyt voi sitten lähteä parantelemaan. Tällä kertaa se olin minä joka oli tosi heikossa hapessa uintitreeneissä, onneksi uitiin paljon ilman jalkoja niin ei hengästyttänyt yhtä paljon kun ei käytä niitä kehon isoimpia lihaksia :) Ilman jalkoja uinnin tarkoituksena on parantaa käsien liikeratoja ja voimankäyttöä, ja näihin siis keskityttiin. Lopuksi tehtiin muutamat hypyt, ja onnistuin parantamaan hyppyjäni tosi paljon, niin etten enää mene ihan pohjaan asti vaan liike suuntautuu enemmän eteenpäin ja voitan siinä paljon aikaa. Ponnistusvoimaa! Sitten otettiin vielä kaksintaistelu-kisa, eli uitiin vierekkäisillä radoilla ja valmentaja otti aikaa. Oma aikani oli 52,8, meidän tasoryhmän pohja-aika :) Tiedostan kuitenkin, että noin kovaa en jaksaisi uida 200m, mutta silti ihan rohkaisevaa että 50m menee tässä vaiheessa alle minuutin ja vielä noin heikossa kunnossa kuin olin. Ensi viikolla saadaan siirtyä edistyneempien uintiryhmään!
Tämän viikon mieleenpainuvin urheiluelämys sattui sunnuntain uintitreeneihin, joissa päästiin ensimmäistä kertaa kisailemaan ja saatiin itsellemme pohja-ajat, joita nyt voi sitten lähteä parantelemaan. Tällä kertaa se olin minä joka oli tosi heikossa hapessa uintitreeneissä, onneksi uitiin paljon ilman jalkoja niin ei hengästyttänyt yhtä paljon kun ei käytä niitä kehon isoimpia lihaksia :) Ilman jalkoja uinnin tarkoituksena on parantaa käsien liikeratoja ja voimankäyttöä, ja näihin siis keskityttiin. Lopuksi tehtiin muutamat hypyt, ja onnistuin parantamaan hyppyjäni tosi paljon, niin etten enää mene ihan pohjaan asti vaan liike suuntautuu enemmän eteenpäin ja voitan siinä paljon aikaa. Ponnistusvoimaa! Sitten otettiin vielä kaksintaistelu-kisa, eli uitiin vierekkäisillä radoilla ja valmentaja otti aikaa. Oma aikani oli 52,8, meidän tasoryhmän pohja-aika :) Tiedostan kuitenkin, että noin kovaa en jaksaisi uida 200m, mutta silti ihan rohkaisevaa että 50m menee tässä vaiheessa alle minuutin ja vielä noin heikossa kunnossa kuin olin. Ensi viikolla saadaan siirtyä edistyneempien uintiryhmään!
lauantai 2. helmikuuta 2013
Ansku kokkaa: Teriyakilohi
Ruoanlaitto on iso osa arkeani. En pahemmin ajattele, mitä suuhuni laitan, vaan periaatteeni on, että syön silloin, kun minulla on nälkä ja syön sellaista ruokaa, josta pidän. Olen saanut pidettyä uuden vuoden lupauksestani kiinni, ja käyn joka maanantai ostamassa eväät koko viikolle töihin, joten kahden aikaan on tullut syötyä järkevästi terveellinen välipala. Hesari vastasi tarpeeseen omalta osaltaan, ja siitä innostuneena olen muutaman kerran testannut ja muokannut tätä reseptiä, ja hyväksi havainnut:
2-3 annosta
400 g lohifileetä
vehnäjauhoja
Paistamiseen:
öljyä
Teriyakikastike:
1 dl teriyakikastiketta
3 rkl vettä
2 rkl miriniä eli makeaa riisiviiniä
2 rkl fariinisokeria
1 rkl raastettua inkivääriä
1 ruukku hienonnettua korianteria
(ripaus suolaa)
Lisäksi:
1 pieni parsakaali
1 rs (175–200 g) salaattisekoitusta
kirsikkatomaatteja
1 persimon
Cashew-pähkinöitä
- Leikkaa lohifilee noin puolen sentin paksuisiksi, 3-4 sentin kokoisiksi kuutioiksi. Pyörittele kalapalat vehnäjauhoissa.
- Sekoita teriyakikastikkeen ainekset keskenään kulhossa korianteria lukuun ottamatta.
- Puhdista parsakaali, irrota nuput ja leikkaa varsi viipaleiksi. Kypsennä keittämällä tai höyryttämällä viitisen minuuttia.
- Paista lohiviipaleita kuumalla pannulla öljyssä puoli minuuttia molemmin puolin. Lisää joukkoon teriyakikastike. Kiehauta ja anna hautua hiljalleen poristen viitisen minuuttia. Lisää joukkoon hienonnettu korianteri.
- Aseta lautasille salaattia, kirsikkatomaatteja, pähkinöitä ja persimoneja. Sekoita parsakaalit ja lohikuutiot keskenään.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Viikon hauskat
Sunnuntaina oli niin paljon asiaa, että jäi viikon parhaat viisiottelunaurut raportoimatta. Pää edellä hyppyjä harjoitellessa oltiin jo edetty siihen pisteeseen, että piti hypätä yksitellen korokkeelta ja jatkaa uiden yksi altaanmitta ja kävellä takaisin. Jäätiin jonossa melko hännille, ja vuoroaan taisi olla odottamassa enää Ansku, minä ja joku muu siinä vaiheessa kun Jessica kiipesi korokkeelle. Jessica tsemppasi täysillä aikomuksenaan parantaa tekniikkaansa ja asettautui hyvään hyppyasentoon, jota uimaopettaja vielä hienosääti. Yhtäkkiä kuitenkin Jessica horjahti vähän eteenpäin kykkimisasennossa, ehti sanoa wow, WOW ja räpiköidä villisti käsillään ennen kuin molskahti hallitsemattomasti altaaseen :D Siinä vaiheessa me naurettiin niin kovasti että hyvä kun ei itse tiputtu altaaseen perässä... sen jälkeen keskittymiseen piti tosissaan keskittyä! Sääli ettei sitä saatu videolle (olisikohan niillä Pirkkolassa jotku piilokamerat?!), se olisi nimittäin ollut takuuvarma Youtube-hitti, sen verran komedia-ainesta siinä oli...
Muutenkin uimatreeneissä päästiin hihittelemään toisillemme ja valmentajan hauskoille sutkautuksille, jotka joskus enemmän ja joskus vähemmän tietoisesti osuvat juuri oikeaan paikkaan. Tällä kertaa yksi ryhmäläinen oli hallilla melko jäätävässä krapulassa, jonka kaikki tiesivät paitsi oletettavasti valmentaja. Harjoiteltiin uintia harvoilla käsivedoilla, ja kommenttikierroksella valmentaja ihmetteli miksei kyseisen henkilön hengitys oikein suju ja totesi tälle krapulaeläimelle että "sinä näytät väsyneeltä!". Auts! :D
Keskiviikon psyykkinen harjoitus-luennolla puolestaan päästiin taas Jessican kanssa pokanpitelemisharjoituksiin siinä vaiheessa kun oli aika esittää kysymyksiä, ja yksi ampuja on ihan rikki sellaisesta tilanteesta kun kisoissa ampuu hyvää kymppisarjaa ja sitten ampuukin yhtäkkiä kasin, "joka on siinä tilanteessa ihan täysi katastrofi!". Jessica ja minä katsottiin toisiamme ja ajateltiin samaa asiaa: "mä oon ihan riemuissani kun ammun kasin!". Voi ampujapoikaparkaa, ei oo silläkään helppoa kun kasi on ihan täys katari.
 |
| Kuva täältä |
Keskiviikon psyykkinen harjoitus-luennolla puolestaan päästiin taas Jessican kanssa pokanpitelemisharjoituksiin siinä vaiheessa kun oli aika esittää kysymyksiä, ja yksi ampuja on ihan rikki sellaisesta tilanteesta kun kisoissa ampuu hyvää kymppisarjaa ja sitten ampuukin yhtäkkiä kasin, "joka on siinä tilanteessa ihan täysi katastrofi!". Jessica ja minä katsottiin toisiamme ja ajateltiin samaa asiaa: "mä oon ihan riemuissani kun ammun kasin!". Voi ampujapoikaparkaa, ei oo silläkään helppoa kun kasi on ihan täys katari.
Tilaa:
Kommentit (Atom)