Useimmiten rentoutumisessa auttaa telkkarin runsas penkkiurheilutarjoilu. Kyseisenä lauantaina kuitenkin repäisin ja menin oikein paikan päälle penkkiurheilemaan uuden lajituttavuuden, nimittäin nyrkkeilyn parissa!
Kyseessä oli siis Suomi-Ruotsi maaottelu Urheilutalolla. Nyrkkeily osoittautui varsin viihdyttäväksi penkkiurheilulajiksi, vaikka vähän pahaa tekikin aina kun joku otti oikein perusteellisesti osumaa... Moni matsi oli oikein jännä, ja lopputuloksissa päädyttiin tasapeliin maiden välillä. On aina hauskaa vertailla lajeja keskenään, ja nyrkkeily osoittautui kulttuuriltaan varsinaiseksi huutelulajiksi, kun yleisöstäkin huudeltiin enemmän tai vähemmän asiantuntevia kommentteja ottelijoille. Laji on kyllä tajuttoman raaka, kun kolmen tai neljän kolme minuuttia kestävän erän aikana annetaan itsestä ihan kaikki. Monet ottelijat olivat jo ihan loppu viimeisessä erässä. Itseäni kiinnosti myös se henkinen puoli: kuinka vaikeaa täytyy olla saada itsensä menemään siihen osuma-alueelle, kun koko ajan tiedostaa että jos mokaa niin ei vain häviä pistettä vaan silloin todennäköisesti sattuu. Pakkohan siinä on vähän pelottaa, ja samalla valmentaja huutaa taustalla "LYÖ SITÄ". Ei taida olla ihan heikkopäisten puuhaa. Parhaimpien työskentelyä oli kyllä ilo seurata, kun ne kärppänä vahtivat vastustajan aukkoja puolustuksessa ja käyttivät hyvää ajoitusta ja liikettä hyväkseen. Yllättävän paljon yhteneväisyyksiä miekkailuun, sanoisin.
Nyrkkeilymatsiin mennessä tulikin sitten vapaapäivälle hyvä pieni kävely, ja loppupäivää vietin jalat seinällä palautellen. Ainakin yritin parhaani saadakseni kropan palautumaan mahdollisimman tehokkasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti