Kisakausi avattiin siis viikonloppuna miekkailun osalta! Kyseessä oli todella itselleni ensimmäinen henkilökohtainen miekkailukisa ja ylipäätään toinen miekkailukisa, ihmeteltävää siis riitti taas kerran. Onneksi taannoinen tuomarikoulutus oli opettanut taas jonkin verran. Valmistautuminen koitokseen ei kuitenkaan jälleen kerran mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun nukuin jostain syystä tosi huonosti koko viikon ja olin sitä paitsi vähän kipeänä ja kiireisenä, niin etten pystynyt treenaamaan ihan toivotulla tavalla. Miekkailu kun yleensä kulkee sitä paremmin, mitä enemmän on viime aikoina miekkaillut.
Perjantai-iltana otettiin sitten kuitenkin vielä ryhtiliike kaverin kanssa, joka myöskin oli tulossa kisoihin, ja marssittiin ridauksen jälkeen kisikselle teroittamaan sekä miekat että itsemme kisakuntoon. Sähkömiekat kun ovat usein vähän arvaamattomia, joten ne kannattaa katsastaa huolella juuri ennen kisoja, jottei turhaan napsi keltaisia kortteja rikkinäisistä varusteista. Miekkani pelittivät kuitenkin hyvin, joten ei kun kotiin valmistautumaan henkisesti.
Miekkailukisaan pitää verrytellä huolellisesti, kaikki valmentajat muistavat aina painottaa tätä. Pitää olla kunnolla hiki ennen kuin edes astuu alueelle! Lämmiteltiin siis kunnolla, auottiin vähän paikkoja ja viritettiin jalat nopeiksi, muutama opariliike ja vähän lämmittelymatsia. Jostain syystä miekkailun verryttelyssä tulee aina kiire, vaikka olisi kuinka hyvissä ajoin liikkeellä. Kuitenkin pitää vielä juosta täyttämään vesipulloja jakamojen pukeminen kestää ikuisuuden...
Koska tämä oli ensimmäinen kisani, ei minulla ollut ollenkaan rankinpisteitä, eli jouduin kaikista kovimpaan alkulohkoon, mikä aiheutti vähän nieleskelyä ennen kisaa, kun huomasin ketä oli vastassa. Onneksi en sentään kaikkia tunne. No, otteluja on turha luovuttaa etukäteen, joten ei muuta kuin taistelumoodi päälle ja alueelle. Ensimmäinen matsi ei ollut kohdallani mitään ilotulitusta, toisessa aloin jo päästä geimeihin mukaan. Kertaakaan en jäänyt nollille, vaan sain kaikilta pistoja, mikä oli ilahduttavaa. Tällä kertaa heti alkuerissä karsittiin7 miekkailijaa jatkosta, joten tiesin että jatkoon tuskin on mahdollisuuksia.
Mielestäni onnistuin omaan tasooni nähden ihan hyvin, kukaan ei riepotellut ihan satanolla, ja siksi lopputulos harmitti ihan vietävästi. Jos olisin omasta mielestäni ollut ihan surkea, niin olisi jotain parannettavaa, mutta tässä on mielestäni se miekkailun masentavin osa: Ihan sama vaikka olisin ihan hyvä, kaikki muut on silti parempia, ja vaikka kuinka kehityn, niin tuntuu että kaikki muut kehittyy kolme kertaa enemmän, ja aina häviää. En ollut kovin hilpeää seuraa lauantai-iltana...
Taas kisassa oppi kisamenettelystä asioita. Itselleni kävi kerran niin, että matsi oli niin tasainen, että aika loppui ennen kuin kumpikaan oli saanut tarvittavaa viittä pistoa. Lisäksi näin että naapurialueella matsi oli päättymässä kolmen minuutin jälkeen tasatilanteeseen, jolloin tuomari arpoi edun kynää heittämällä, siltä varalta ettei minuutin lisäajallakaan saada ratkaisua auki. Erikoistilanteita riittää! Omassa alkuerässäni ei kyllä kukaan tainnut saada mitään kortteja, mikä erosi esim. taannoisissa junnukisoista.
No, ei kun leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti