Joulutreenejä

Joulu oli ja meni, ja sitten saapui talvi. Jouluhan ei ole urheilijalle mikään syy lepoon, joten itsekin virittelin treenejä juhlan ympärille. Koska kuitenkin kaikki treenipaikat olivat tietysti kiinni ja säät vielä suosivat, muodostui joululajiksi juoksu.

Vietin joulua vanhempieni luona Itä-Helsingissä, ja niinpä pääsin nauttimaan parhaista juhannussäistä miesmuistiin Viikin aurinkoisille pelloille. Puhelin ei päässyt mukaan näille lenkeille eli todistusaineistoa mahtavasta säästä en saanut, joten joudutte nyt vaan uskomaan sanojani. Nauratti kuitenkin kun bongasin kuusimyyjän odottelemassa mattimyöhäisiä kuusenhankkijoita jouluaattona kasvot kohti aurinkoa nautiskellen. Oma lenkki oli pisin peruskuntolenkki vähään aikaan auringon voimalla. Vielä vähän kotijumppaa päälle ja olin valmis joulun viettoon.

Matchaava juoksuasu päästä varpaisiin on ensiarvoisen tärkeää myös joulutreenissä.

Joulupäivä oli perinteisesti lepopäivä, mutta tapanina kirmasin taas Viikin aurinkoisille pelloille. Olin bongannut sieltä juoksutartanin, jonne suuntasin tekemään vähän erilaista treeniä. Tekniikkaa, loikkia ja spurtteja, hauskaa! Illalla vielä hyvä uintitreeni auki olevassa Märskyssä, ja olinkin taas ihan loppu :D

Seuraava viikko menikin sitten heppameiningeissä, kun hevoset tarvitsivat liikutusta Keravalla. Hevosvalintaan ei itse saanut vaikuttaa, ja minulle oli valikoitunut kimoruuna Merlot. En ole pitkään aikaan ratsastanut itsenäisesti, joten oli ihan kivaa saada työstää samaa hevosta viikon verran, vaikkakin aika oli rajattu ja liikutuksen piti olla kevyttä. Loppuviikosta oli jo aika paljon kevyempi ja ryhdikkäämpi hevonen alla kuin alkuviikosta. Onneksi sillä viikolla ei vielä ollut ihan superpakkasia, ja oli hauskaa heppailla kavereiden kanssa oikein kunnolla. Kevyemmän viikon jälkeen oli sitten taas virtaa sunnata kohti uutta treenivuotta!

Hevoset saivat joululahjaksi porkkanoita <3 Merlot taisi arvostaa.

Urheilijan vapaapäivä vol 2

Nykyään pyrin pitämään vapaapäivät mahdollisimman vapaina ja keskittymään juuri siihen tarpeelliseen lepoon. Pari viikkoa sitten lepopäivä tuli toden teolla tarpeeseen, kun onnistuin kasaamaan parille edelliselle päivälle maksimaalista jumitusta aiheuttavia treenejä: ensimmäinen miekkailu pariin viikkoon, sitten ensimmäinen salitreeni vähään aikaan ja sitten vielä tunti esteratsastusta oikein rattoisasti ilman satulaa...

Useimmiten rentoutumisessa auttaa telkkarin runsas penkkiurheilutarjoilu. Kyseisenä lauantaina kuitenkin repäisin ja menin oikein paikan päälle penkkiurheilemaan uuden lajituttavuuden, nimittäin nyrkkeilyn parissa!

Kyseessä oli siis Suomi-Ruotsi maaottelu Urheilutalolla. Nyrkkeily osoittautui varsin viihdyttäväksi penkkiurheilulajiksi, vaikka vähän pahaa tekikin aina kun joku otti oikein perusteellisesti osumaa... Moni matsi oli oikein jännä, ja lopputuloksissa päädyttiin tasapeliin maiden välillä. On aina hauskaa vertailla lajeja keskenään, ja nyrkkeily osoittautui kulttuuriltaan varsinaiseksi huutelulajiksi, kun yleisöstäkin huudeltiin enemmän tai vähemmän asiantuntevia kommentteja ottelijoille. Laji on kyllä tajuttoman raaka, kun kolmen tai neljän kolme minuuttia kestävän erän aikana annetaan itsestä ihan kaikki. Monet ottelijat olivat jo ihan loppu viimeisessä erässä. Itseäni kiinnosti myös se henkinen puoli: kuinka vaikeaa täytyy olla saada itsensä menemään siihen osuma-alueelle, kun koko ajan tiedostaa että jos mokaa niin ei vain häviä pistettä vaan silloin todennäköisesti sattuu. Pakkohan siinä on vähän pelottaa, ja samalla valmentaja huutaa taustalla "LYÖ SITÄ". Ei taida olla ihan heikkopäisten puuhaa. Parhaimpien työskentelyä oli kyllä ilo seurata, kun ne kärppänä vahtivat vastustajan aukkoja puolustuksessa ja käyttivät hyvää ajoitusta ja liikettä hyväkseen. Yllättävän paljon yhteneväisyyksiä miekkailuun, sanoisin.

Nyrkkeilymatsiin mennessä tulikin sitten vapaapäivälle hyvä pieni kävely, ja loppupäivää vietin jalat seinällä palautellen. Ainakin yritin parhaani saadakseni kropan palautumaan mahdollisimman tehokkasti!

Meikäläinen telkkarissa!

Ehkä hitusen liioiteltu otsikko... Nimittäin Yle Sporten teki jutun kavereista jotka tähtäävät Rioon, ja itsekin vilahdan taustalla :D Telkkarissa tämä näkyi maanantai-iltana, 5-otteluosuus alkaa n. kohdalta 22:30. Juttu löytyy Areenasta, käykää katsomassa!

Takaiskuja

En ole kuollut, vain joulukiireinen... Pitänee päivittää tänne kuulumisia!

Marraskuun lopulla miekkailtiin aikuisten joukkue-SM kalvalla. Viime hetken sairastelut typistivät seuramme joukkueet kolmeen henkeen, ja oma joukkueeni nimesi itsensä Team Heppatytöiksi. Siitä kisasta ei jäänyt jälkipolville paljon muuta kerrottavaa kuin hienot lettikampaukset, ja reissu päättyi lohturuokaan Kirkkonummen Mäkkärissä. Oltiin vähän epäonnisia ottelujärjestyksen kanssa, saatiin ensin se helpompi matsi ja tyrittiin se oikein perusteellisesti. Kun joukkueessa kaikki kolme miekkailevat hermostuneesti ja alle oman tason, ei tulos ole kovin mairittelevaa. Seuraava matsi olikin sitten aikamoista teurastusta, ja hävittiin jatkopaikka niukasti parin piston erolla seuraavaan joukkueeseen. Tosin todettiin että jos oltaisiin päästy jatkoon oltaisiin kohdattu se meidät jo alkuerässä teurastanut joukkue uudelleen, eli ehkä hyvä ettei jouduttu siihen uudestaan...

Heppatytöt kannustavat toista joukkuetta tiukassa matsissa

Sen jälkeen onkin ollut taas vaihteeksi vähän katkonaista. Syysflunssat tuntuvat kiertävän kaveripiiriä, ja kukin saa niistä vuorotellen erilaista versiota. Juuri nyt tuntuu siltä että suunta on taas ylöspäin, toivotaan että se trendi jatkuisi jonkin aikaa... On tässä tosin hauskojakin juttuja ollut kun juhlittiin äidin kuusikymppisiä "Linnassa" :)

#juhlatlinnassa

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Penikkataudin hoitoa ja ehkäisyä

Sain toiveen kirjoittaa penikkataudista ja sen hoidosta, ja se onkin aihe joka liippaa aika läheltä melko montaakin ihmistä. Jos etsitte kovin tieteellistä tietoa aiheesta, suosittelen konsultoimaan googlea tai lääkäriä, tässä melko käytännönläheistä ja pintapuolista käsittelyä aiheesta.

Penikkatauti on oikeastaan yleisnimitys useimmille säären alueen kivuille, jotka johtuvat rasituksesta. On siis yksilöllistä miten penikkatauti oireilee, kipu saattaa esiintyä hyvinkin eri paikoissa eri ihmisillä ja on usein melko toispuoleista. Kipu johtuu useimmiten (yksinkertaistetusti) siitä, että sääriluun yli menevät kalvot kiristyvät, kun lihas kehittyy. Siitä syystä esim. äkillinen juoksutreenin aloittaminen saattaa aiheuttaa penikkataudin. Kuten esiintymismuotoja, myös hoitomuotoja on runsaasti ja niiden vaste on melko yksilöllinen. Itsestäänselvä apu on lepo. Jos se ei ole mahdollista, kannattaa turvautua muihin poppaskonsteihin.

Penikkatauti on melko pirullinen jos se äityy pahaksi, joten hoitoa parempi keino on ennaltaehkäisy. Kovilla pohjilla (asfaltilla) juostessa penikka ärtyy helpommin kuin pehmeillä (hiekkatie), kannattaa siis valita lenkkimaastot suotuisiksi jaloille. Luonnollisesti hyvät kengät ja oman jalan ja askeleen tunteminen ovat tärkeitä. Lisäksi tietysti kannattaa pitää maltti mukana: juoksuharrastusta ei kannata aloittaa nollasta sataan-menetelmällä. Itse juoksen nykyään käytännössä aina kompressiosukilla, mikä ehkäisee penikoiden kipeytymistä huomattavasti. Muutenkin lihashuolto pitää muistaa, koska penikkatauti useimmiten johtuu lihasten kireydestä. Pohkeita voi venyttää vaikka joka ilta hampaita harjatessa. Jalkapohjan lihakset liittyvät vahvasti penikkaongelmiin, joten niitäkin voi jumpata ja pitää vetreinä pyörittelemällä palloa niiden alla.

Hoitomuodoista tehokkain lienee hieronta. Useimmiten pelkkä pohkeiden auki hierominen auttaa jo, seuraava steppi on käsitellä myös jalkapohjat ja viimeisenä kun mikään muu ei auta, revitään väkivalloin ne kalvot irti siitä sääriluusta. Onneksi on myös kotihoitokonsteja. Itselleni kaikista tehokkaimmin toimii kylmä-kuumahoito. Parhaiten se tehoaa kylmäaltaan avulla, mutta paremman puutteessa myös suihkussa tehty hoito auttaa. Ideana on siis vaihdella jääkylmää ja lämmintä vettä jaloille, jolloin aineenvaihdunta vilkastuu ja jotenkin se kipu vain sulaa pois. Pilatesrulla on myös oiva apu. Se sattuu pirusti kun hinkkaa sitä kipeintä kohtaa, mutta useimmiten siitä on varsin kiitollinen seuraavana päivänä. Pahimmassa vaiheessa voltarenin levittäminen yöksi edesauttaa myös seuraavan päivän treeniä.

Erimerkkisiä kompressiosukkia ja laatulenkkareita rivissä

Penikkaongelmissa, kuten niin monessa muussakin jutussa, on tärkeää tuntea se oma kroppansa ja mitä se viestii. Pahimmillaan penikkakivut voivat olla rasitusmurtuman esiaste, mutta useimmiten se on vain lievää ärtymystä, jonka läpi kannattaa juosta, ja parin minuutin kuluttua ei enää edes satu yhtään.

Iloa lenkkipoluille, pitäkää huoli koivistanne!

Kausi käyntiin

Treenikausi on alkanut, hurraa! Ensimmäinen viikko oli aika hektinen ja erikoinen, kun tulin ma-ti- välisenä yönä Madeiralta ja lähdin keskiviikkona pohjoiseen. Säätöä ja soveltamista siis riitti heti alkuun...

Uudet lelut tuovat motivaatiota uuteen kauteen!

Onpa ollut kiva päästä taas liikkumaan kunnolla! Perinteisesti kauden toinen juoksulenkki meinasi viedä hengen (se ensimmäinen menee yleensä vielä vaan innolla, vasta toiseen kuolee), ensimmäisessä salitreenissä rauta ei meinannut liikkua mihinkään ja ensimmäisen ratsastuksen jälkeen on IHAN JUMISSA (Essi on vielä keksinyt tähän uuden kidutusmetodin eli sporrakiellon, jotta opitaan oikeasti käyttämään niitä jalkoja. Käytin sitten niitä ihan riittämiin). Oi autuasta tunnetta tuntea tehneensä kropallaan jotain!

Alkukauden kipuilut toimivat vaan hyvänä motivaationa, se merkitsee vain että normaalisti on aika hyvässä kunnossa kun nuo samaiset treenit ei tunnu missään. Pain means progress. Tästä siis lähdetään kohti parempaa kuntoa! Tällä kaudella yritän vähän uutta approachia, nimittäin säädön vähentämistä. Mennään suunnitelman mukaan ja jos joku treeni jää välistä vaikka jonkun duunijutun takia niin siihen ei kukaan kuole eli ei säädetä koko viikon ohjelmaa uusiksi. Saa nähdä miten onnistun.

Kun vakuutan kaverille että yläfemmojen laatu on suoraan verrannollinen pistojen määrään miekkailussa: