Kun kesä tulee Kisahallille

... ja miekkailusalin ilmasto muuttuu trooppiseksi:

Pentathlon Spring Trophy

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Oma 5-otteluseurani järjesti siis ansiokkaasti pienet 5-ottelukisat toukokuussa, ja kisoille piti tietysti antaa mahtipontinen nimi siinä toivossa, että kisasta muodostuisi perinne. Siispä Pentathlon Spring Trophy. Kisa vietiin läpi vähän erilaisilla järjestelyillä, kun vedettiin ensin neliottelu lauantaina ja sitten ratsastusosio keskiviikkoiltana.

Kisa alkoi lauantaiaamuna miekkailulla Espoossa. Rajallinen verryttelyaika jäi melko lyhyeksi, mutta sain kivan miekkailuparin jonka kanssa ollaan aiemminkin onnistuttu luomaan hyvä fiilis, joten lähdin hyvillä mielin miekkailuun. Ja hyvä fiilis jatkui sitten läpi kisan. Ei tullut mitään romahduksia keskittymisessä tai fiiliksessä, vain yksi pisto jäi harmittamaan kun keskittyminen herpaantui (ryhdyin ajattelemaan että tämähän menee hyvin ja sillä sekunnilla vastustaja rokotti. Ei näin!). Tuloksena parhaat miekkailupisteet omalla 5-ottelutaipaleellani tähän asti, yli 200! Ehkä vastustajien taso ei ollut ihan huikaisevaa kansainvälistä tasoa, mutta useimmiten oma heikkouteni on ollut nimenomaan ne tutut "helpommat" vastustajat, joita vastaan olen onnistunut paljon huonommin kuin kovempia, jolloin maltan keskittyä ja tsempata paremmin. Olin siis varsin tyytyväinen tuohon.

Miekkailusta suunnattiin sitten uintioisoon Märksyyn. Tässä välissä ehti käydä pikaisesti kotona keräämässä voimia, tosin piti olla tarkkana ettei epähuomiossa nukahda, se on todettu että omalla kohdalla kisapäivänä päikkärit tekevät vain hallaa. Onneksi telkkarista tuli maastojuoksun SM-kisoja mikä toimi hyvänä latautumisena :) Ei muuta kuin altaaseen ja perusverraa, hyvää fiilistä ja nopeutta. Olin kisaradalla tutun treenikaverin vieressä, jonka tiesin lähtevän kovaa. Pidin siis keskittymisen omassa uinnissa enkä lähtenyt hätiköimään toisen perään. Ja kuten ennakoinkin, kaverin vauhti hyytyi ja tulin kolmannella finstalla rinnalle ja ohi. Yllättävän kovan loppukirin sai kaveri kuitenkin puristettua, olin maalissa vajaa sekuntia ennen ajalla 3:03,56. Plaah. Maalissa oli kyllä ihan järjettömät hapot, tuntui siltä että raajat tippuu ihan kohta pois, eli yhtään kovempaa en kyllä olisi päässyt. Uimavalmentaja oli katsomassa ja sanoi että näytti ihan hyvältä, todettiin yhdessä että saisi vaan olla vähän nopeampi :D Jos rehellisiä ollaan niin olisin hämmästynyt jos olisin onnistunut siinä kunnossa tekemään ennätyksen, ja pitää kai olla ihan tyytyväinen siihen että olen onnistunut vakiinnuttamaan tasoni sinne reilu kolmeen minuuttiin, ettei tule siinä mitään romahduksia. Ja tosiaan jätin kyllä ihan kaiken sinne altaaseen, niin pahalta tuntui maalissa.

Olen tuo toinen oikealta.

Märskystä suunnattiin sitten Eläintarhan kentän taakse ampumajuoksuosioon. Juoksureitti oli aivan mahtava, vaihtelevaa pohjaa, pieni melkein huomaamaton muutaman askeleen ylämäki ja kivaa rullaavaa alamäkeä. Kävin vähän verraamassa kentän ympäristössä ja totesin sen mitä olin jo viikon fiilisten perusteella odottanutkin: kroppa on jostain syystä (allergiaa?) ihan tukossa. Hengästyin jo superkevyestä verrahölkästä ihan järjettömästi. Tein minkä voin ja yritin saada jalkoja liikkeelle, mutta lähdin kisaan melko realistisin odotuksin. Olin onnistunut kampeamaan itseni nopeimpaan erään, ja lähtökohdat olivat kivat kun kerrankin pääsi lähtemään hyvällä handicapilla kavereiden perään. Tiesin kuitenkin että juoksukunto ei tänään ole huipussaan eli en tule pysymään kahden edellä menevän perässä, ja seuraavaan oli sitten yli 100p. Olin vähän huolestuneena katsellut kuinka sen tytön juoksu oli näyttänyt erinomaiselta, mutta tiesin että ellen nyt ihan konttaa koko kolmea kilsaa niin ero kyllä pitää. Niinpä sitten suosiolla tein sellaisen semimukavan CE:n enkä ottanut ihan kaikkea irti, kun ei kerta ollut oikein mitään voitettavaa eikä hävittävää. Harmikseni ammuin kisassa aika heikosti, vaikka verrassa olin ampunut ihan kohtuullisesti. CE:n kokonaistulos ja sitä kautta koko neliottelun pistesaldo ei siis herättänyt mitään riemunväristyksiä.

Onneksi kisajärjestäjä oli ansiokkaasti panostanut palkintoihin, ja sain pronssimitalin ja jättikokoisen t-paidan. Kisan jälkeen tsempattiin vielä itsemme suihkun kautta burgereille, jotka taltuttivat jopa 5-ottelunälän :)

Askel näyttää ihan hyvältä ja tuomaristo on tarkkana.

Muutaman päivän sulattelun jälkeen suunnattiin sitten keskiviikkoiltana Keravalle ratkomaan 5-ottelun lopullinen tilanne ratsastusosion avulla. Sain arvonnassa pienen ja kiihkeän tumman tamman nimeltä Poeesia, mikä jostain syystä jännitti kovasti, se kun saattaa välillä olla vähän eksoottinen vaikka oikein peruskiva onkin. Masters-ihmiset hyppäsivät ensin pienemmän radan, ja Poeesian toinen kuski luotsasi sen erinomaisesti radan läpi. Omassa verryttelyssä ei siis tarvinnut tehdä ihmeempiä, testasin että kaasu ja jarru toimivat ja hevonen taipuu pyydettäessä. Muutama hyppy, joista viimeisenä aika iso okseri, joka sekin meni erinomaisesti pikkutammalta. Rata oli suhteellisen simppeli mutta ihan kunnon kokoinen 100cm. Ennen omaa rataa saatiin vielä hypätä yksi bonushyppy vapaavalintaiselle esteelle. Radalle mentäessä muistin Essin joskus antaneen ohjeen että kannattaa aloittaa mieluummin vähän liian kovaa kuin alitemmossa, vauhtia voi aina ottaa pois mutta jos aloittaa liian hiljaa niin asiat lähtevät heti menemään pieleen. Tiesin myös pikkutamman tarvitsevan hyvän laukan pohjalle jotta hyppääminen on sille helppa, ja sen lisäksi halusin vielä ratsastaa 5-ottelumaisen radan jolla pitää tosissaan sujua jos haluaa selvitä ilman aikavirheitä, vaikka meillä tällä kertaa lempeä aikaraja olikin. Tuloksena olikin päivän nopein rata :D Vain sarjalle olisin voinut tulla vähän paremmin olemalla vähän aiemmin valmis, nyt kävi juuri niin kuin olin radan kävelyssä ajatellut "älä tule liian pienesti sisään", aivot jättivät rekisteröimättä sen älä-sanan ja tulin juuri niin kuin ei pitänyt tulla. Onneksi hyvä laukka pohjilla ja nopea reaktio sarja välissä auttoivat meidät b-osan okserin yli. Viimeinen kaareva linja ei myöskään mennyt ihan suunnitelman mukaan, mutta koska etäisyys oli niin pitkä ei se juurikaan haitannut. Joka tapauksessa olin varsin tyytyväinen sujuvaan rataan, onnistuin kivasti kääntämään sen jännityksen hyvään ratsastukseen juuri niin kuin pitääkin. Täydet 300p.

Poeesia ei ole ihan vakuuttunut tästä kuvaushommasta.

Vielä 5-ottelun palkintojejako jossa sain taas mitalin, tällä kertaa hopeisen. Tosi kivaa että saatiin meille Suomeenkin tällainen kisa, ettei tarvitse lähteä ulkomaille asti kisatreeniä hakemaan. Syksyllä uudestaan :) Niin ja SM-kisat ovat tänä vuonna 15-16.10, kaikki katsomaan sinne!

Tapahtumarikas toukokuu

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Sitten viime näkemän on ollut räkätautia, miekkailu-SM:iä, aurinkoa, vatsatautia, 5-ottelukisaa, juoksua joka ei kulkenut minnekään, juoksua joka kulki, uintitreeniä jonka suurin saavutus oli se ettei hukkunut/oksentanut/kuollut, yllätyspitkiä kävelyitä, ruuhkauintia stadikalla, miekkailumustelmia, isoja oksereita... Normisettiä! Yritän ehtiä raapustella ainakin kisakokemuksista vähän perusteellisemmin, stay tuned!

Miekkailu on kulkenut kisoissa kivasti, tai siis paremmin kuin aiemmin. Tämä kuva tosin on lavastettu, miekkaillessa näyttää yleensä huomattavasti vähemmän freesiltä. Kuva Tero Koski.

Säilän salat

Ollaan kavereiden kanssa jo jonkin aikaa pohdittu, että olisi hauska kokeilla säilämiekkailua, se kun eroaa kalpamiekkailusta melkoisesti. Pääsiäisen jälkeen saatiin vihdoin kokeilu toteutettua, tässä hieman fiiliksiä siitä. Kuvamateriaali jäi valitettavasti olemattomaksi, koska heiluttiin niin innoissamme miekat kädessä :D

Säilä- ja kalpamiekkailu eroavat siis toisistaan monessa asiassa. Ensinnäkin osuma-alue on erilainen, eli säilässä vain ylävartalon osumat lasketaan. Muiden varusteiden päälle puettava hopeanvärinen takki merkkaa osuma-aluetta. Toiseksi säilässä käytetään etuoikeus-sääntöä, eli se joka lähtee hyökkäykseen ensin voi saada piston, ja vastustajan pitää ensin torjua toisen hyökkäys ennen kuin voi itse lähteä hakemaan pistoa. Kolmanneksi, osuma on erilainen, eli säilä on sekä pisto- että lyöntiase, siinä missä kalpa ja floretti ovat vain pistoaseita.. Sivalluksenomainen osumakin siis lasketaan. Ainiin, ja ristiaskeleet ovat kiellettyjä eli jalkatyö on hieman erilaista. Käytännössä siis pitää edetä askelin ja syöksyin, flessit eli ryntäykset ovat kiellettyjä. Niin ja itse miekka on tietysti ihan erilainen. Varmasti joku miekkailumaestro osaisi avata eroja vähän seikkaperäisemmin, mutta tässä ne päällimmäiset erot maallikkokielellä.

Kuva täältä.

Ennakkokäsitys säilämiekkailusta oli sellainen, että siinä vain juostaan toisiaan päin ja se joka huutaa kovempaa saa piston tuomarin sönkättyä jotain epämääräistä ranskankielistä litaniaa. Kokeilu avasi hieman tarkemmin tätä maailmaa, vaikka ranskankieliseen terminologiaan ei ihan vielä päästykään. Etuoikeuden havaitseminen vaatii harjaantunutta silmää, ja niinpä säilässä pitää olla koko ajan puolueeton tuomari tulkitsemassa tilannetta. Kuulemma alettiin päästä asian ytimeen kun opittiin jo kinaamaan pistoista, vaikka ihan huutamiseen asti ei vielä päästykään.

Kyllä tätä voisi joskus uudestaankin harrastaa!

Lempiharjoituksia: uinti

Ei jäänyt ihan yhteen kertaan tämä lempiharjoituksia-sarja! Tässä uinnin lempparitreenejä.

1. 10x50
Ui 10 kertaa 50m ja ota itsellesi aikaa kellon avulla. Pyri uimaan tismalleen yhtä kovaa kaikki kymmenen kertaa. Harjoituksen tarkoituksena on oppia tuntemaan omaa vauhdinsääntelyään. Tarkoitus ei ole uida kovaa, vaan tasaisesti. Katso kellosta itsellesi sopiva lähtö (esim 1min 15sek) niin että saat n. 10sek tauon.

Kuva Kalle Nuuja

2. Balanssipotkut
Tämän harjoituksen ohjeistus on varsin yksinkertainen: potki vatsallasi kädet vartalon vierellä.Tarkoitus on harjoitella hyvää uintiasentoa, jossa vartalo pysyy mahdollisimman suorana ja pinnassa. Ikään kuin lankutusta vedessä. Sekä pepun että yläselän että päälaen pitäisi pysyä pinnassa. Harjoitusta edesauttaa huomattavasti snorkkeli, koska pään nostaminen hengityksessä yleensä pilaa sen hyvän asennon. Toinen oiva apuväline on räpylät, jotka auttavat pitämään kroppaa vähän enemmän pinnassa, jotta saa sen oikean fiiliksen aikaan. Usein jos uinti tuntuu rankalta ja siltä että on liian syvällä, balanssipotkut auttavat saamaan asennon ja fiiliksen paremmaksi.

5-ottelun esteratsastusosio

5-ottelun esteratsastusosiosta tuntuu kiertävän toinen toistan villimpiä kuvitelmia jopa lajin harrastajien keskuudessa. Niinpä ajattelin nyt avata tätä yhtä lajiosiota vähän perusteelliseemmin, jospa saataisiin vähän rotia tähän touhuun. Lähestytään sitä vähän eri osa-alueiden ja myyttien kautta.

Ensin lyhyt oppimäärä säännöistä. Kilpailun järjestäjä hommaa paikalle hevoset, jotka arvotaan ratsastajien kesken. Verryttelyaika on 20min, jonka aikana saa hypätä 5 hyppyä. Ratsastuksessa lähdetään 300p maksimista, josta sitten vähennetään pisteitä virheiden perusteella. Pudotuksesta vähennetään 7p ja kiellosta 10p, ihanneajan ylityksestä 1p per sekunti. Samalle esteelle saa kieltää kaksi kertaa ja sen jälkeen pitää jatkaa seuraavalle esteelle, vaikka ei olisikaan päässyt siitä yli. Neljännestä kiellosta ratsukko hylätään. Ratsastajan putoamisesta saa 10 virhepistettä, jos putoaa toisen kerran on seurauksena hylkäys. Kokonaisuudessaan säännöt löytyy UIPM:n sivuilta.

Kuva Kalle Nuuja

Sitten niitä väittämiä...

"5-ottelijat on huonoja ratsastajia"
5-ottelijoilla tuntuu ratsastuspiireissä olevan aika huono maine. Maailmalla tämä pitää osittain paikkansa, 5-ottelukisojen ratsastusosiossa taso on varsin vaihtelevaa. Monet ratsastavat erinomaisesti, mutta joukossa on myös niitä joiden taidoissa ei oikein ole kehumista. Tämä on osittain nykysysteemin syytä, jossa ratsastusosio on vasta finaalivaiheessa esim. maailmancupeissa. Tämä ohjaa urheilijoita harjoittelemaan enemmän muita lajeja kuin ratsastusta. Kuitenkin esim. pohjoismaissa ratsastustaitojen taso 5-ottelijoilla on varsin hyvä, ja kisat pidetään sillä tasolla että se on sekä hevosille että ratsastajille reilua. Ruotsissa joskus kisoissa oli sporrakieltoa ja yhteistä verryttelyä ja vaikka mitä varotoimia, ja hetken verryttelyä katseltuaan paikallinen ratsastuskouluyrittäjä totesi (vähän yllättyneenä) että tämähän sujuu erinomaisesti. Etenkin Suomessa monella 5-ottelijalla on ratsastustausta, eli ratsastustaidot on hyvällä tasolla. Lisäksi liitto on vuodesta 2015 alkaen vaatinut ratsastusluvan kaikilta jotka mielivät kisaamaan, jonka avulla voidaan varmistua riittävistä taidoista. Lisäksi kaikissa kisoissa tuomaristolla on oikeus pysäyttää urheilijan ratsastus tai evätä oikeus startata, jos on epäilyä siitä etteivät taidot riitä suorittamaan rataa turvallisesti loppuun.

"Nopein on aina paras"
EI. Pitää paikkansa, että 5-ottelussa on melko kova tempovaatimus, 350m/min. Se tarkoittaa sitä, että on edettävä sujuvasti, ja kiellot ja ympyrät aiheuttavat lähes aina aikavirheitä. Voittajan arvon tasapisteille ratsastaessa saa kuitenkin hitain nolla, eli se joka on ratsastanut lähimmäksi sallittua aikaa. Tästä tosin ei kostu mitään muuta kuin hyvää mieltä lajivoitosta. Esteratsastus kiitolaukassa on vaarallista sekä hevoselle että ratsastajalle. Niin kenttäratsastuksessa, jossa mennään kovaa, kuin maailmancuppien uusinnoissakin, tehdään myös puolipidätteitä ja pidetään huolta siitä että hevonen on tasapainossa ennen estettä.

"5-otteluradan pääsee läpi volttaamalla"
Ei enää. Aiemmin säännöt ovat sallineet enemmänkin kieltoja ja ympyröitä, mutta nykypäivänä pitää ihan oikeasti hypätä se rata jos mielii saada siitä pisteitä.

"Verryttelyssä saa hypätä vaan ristikoita"
Verryttelyssä saa hypätä oman valmentajan avulla oman suunnitelman mukaisesti verryttelyesteitä. Yleensä verryttelyssä on pysty ja okseri. Joskus hyppyjen määrää voidaan rajat hevosten säästämiseksi esim. kolmeen. Toisinaan taas tilanpuutteen takia pienemmissä kisoissa verryttely suoritetaan ohjatusti ryhmissä, mutta nämä ovat tilannekohtaisia säätöjä.

Kuva Kalle Nuuja

5-otteluratsastus poikkeaa kyllä normaalista esteratsastuksesta. 5-ottelukisoissa olet jo takonut tulosta koko päivän, ja kaikki se haaskataan jos ratsastustulos on huono. Vieraaseen hevoseen ei ikinä voi luottaa samalla tavalla kuin tuttuun, ja kaiken tämän takia tulee helposti vähän yliratsastaneeksi. Hyvä kiteytys on ehkä se, että hyvällä ratsastusosiolla harvemmin voittaa 5-ottelukisaa, mutta kisan voi hyvinkin hävitä huonolla ratsastuksella.

Viime vuoden MM-rata oli erinomainen 5-ottelurata. Se oli hyvin mitoitettu hevosten ja ratsastajien tason mukaan, niin että se oli reilu hypätä mutta tuotti ratsukoiden välille piste-eroja. Hyvät ratsastajat saivat tehtyä siistejä nollaratoja, ja vesihiihtoasennossa kauhistunut katse naamallaan viilettäjät saivat roimasti pudotuksia ja yliaikaa, ilman että se oli hevosille kovin epäreilua. Toivottavasti nähdään jatkossa paljon tällaisia ratoja ja taitavaa 5-otteluratsastusta.

Mykoplasma on kiva kaveri

Se tunne, kun seitsemättätoista kertaa olet luullut olevasi vihdoin terve, ja heräät tuohon alla olevassa kuvassa esiintyvään oloon. Ei pysty.

Tukholman kisan jälkeen sairastuin perinteiseen ja perusteelliseen talviflunssaan, josta optimistisesti kuvittelin toipuvani piankin. Kun sitten alkoi uhkaavasti näyttää siltä, ettei flunssa niin vain häivykään, päätin kerrankin tehdä peliliikkeen ja painella kunnolliselle lääkärille ennen kuin sairastelu on venynyt viikkojen mittaiseksi, josko sitä saisi jotenkin kuriin ja lyhennettyä. Otettiin vino pino testejä, joissa ei käynyt ilmi mitään. Sainkin vinon pinon nappeja helpottamaan tukkoisuutta ja oloa, ja taas oli optimismi huipussaan. Valitettavasti se vanha kunnon väsymys ja kuumeilu ei ottanut asettuakseen. Pari viikkoa sitten sain vihdoin diagnoosin, jota olin vähän odottanutkin: vanha kunnon mykoplasma.

Toisaalta kiva saada selville mikä oikein on vikana, toisaalta tietysti ottaa päähän että onko pakko saada se tauti jolla on hankalan maine. Lääkäri varoitteli että toipuminen saattaa kestää kauankin ja treenin kanssa pitää ottaa rauhassa. Ja siltä on kyllä tuntunutkin: muutaman päivän levon jälkeen tuntuu hyvältä ja kaikki voi olla ihan hyvin muutaman päivän ajan kevyellä liikunnalla, ja yhtäkkiä väsymys ja huono olo palaavat. Edessä on siis superkevyttä pk-treeniä (jos sitä nyt juurikaan treeniksi voi sanoa) aika pitkään. Pidetään peukkuja että hevoskuuri antibiootteja on purrut. Se tässä on hauskaa että jostain luin että kyseessä on erityisesti nuoria urheilijoita kiusaava tauti. Taidan olla siis sekä nuori että urheilija!