Säilän salat

Ollaan kavereiden kanssa jo jonkin aikaa pohdittu, että olisi hauska kokeilla säilämiekkailua, se kun eroaa kalpamiekkailusta melkoisesti. Pääsiäisen jälkeen saatiin vihdoin kokeilu toteutettua, tässä hieman fiiliksiä siitä. Kuvamateriaali jäi valitettavasti olemattomaksi, koska heiluttiin niin innoissamme miekat kädessä :D

Säilä- ja kalpamiekkailu eroavat siis toisistaan monessa asiassa. Ensinnäkin osuma-alue on erilainen, eli säilässä vain ylävartalon osumat lasketaan. Muiden varusteiden päälle puettava hopeanvärinen takki merkkaa osuma-aluetta. Toiseksi säilässä käytetään etuoikeus-sääntöä, eli se joka lähtee hyökkäykseen ensin voi saada piston, ja vastustajan pitää ensin torjua toisen hyökkäys ennen kuin voi itse lähteä hakemaan pistoa. Kolmanneksi, osuma on erilainen, eli säilä on sekä pisto- että lyöntiase, siinä missä kalpa ja floretti ovat vain pistoaseita.. Sivalluksenomainen osumakin siis lasketaan. Ainiin, ja ristiaskeleet ovat kiellettyjä eli jalkatyö on hieman erilaista. Käytännössä siis pitää edetä askelin ja syöksyin, flessit eli ryntäykset ovat kiellettyjä. Niin ja itse miekka on tietysti ihan erilainen. Varmasti joku miekkailumaestro osaisi avata eroja vähän seikkaperäisemmin, mutta tässä ne päällimmäiset erot maallikkokielellä.

Kuva täältä.

Ennakkokäsitys säilämiekkailusta oli sellainen, että siinä vain juostaan toisiaan päin ja se joka huutaa kovempaa saa piston tuomarin sönkättyä jotain epämääräistä ranskankielistä litaniaa. Kokeilu avasi hieman tarkemmin tätä maailmaa, vaikka ranskankieliseen terminologiaan ei ihan vielä päästykään. Etuoikeuden havaitseminen vaatii harjaantunutta silmää, ja niinpä säilässä pitää olla koko ajan puolueeton tuomari tulkitsemassa tilannetta. Kuulemma alettiin päästä asian ytimeen kun opittiin jo kinaamaan pistoista, vaikka ihan huutamiseen asti ei vielä päästykään.

Kyllä tätä voisi joskus uudestaankin harrastaa!