Almost famous

Taannoisen Hevosurheilun jutun lisäksi, jossa komeiltiin ihan nimillä ja kommenteilla (edelleen huvittaa se liikunta-addikti-juttu), kuvaaja otti samalla kuvia myös Hippokseen, jossa oli juttua Essistä. Tietämättömille tiedoksi, että Hippos on Suomen suurin hevosalan lehti (tai no, ainakin ratsastusurheilun), joka ilmestyy jokaikisen Ratsastajainliiton jäsenen kotiin. Levikki on siis lähes 40 000 kpl. (Jäseniä liitolla on muistaakseni yli 60 000, mutta levikkiä pienentää esim. perhejäsenten määrä.) Hipposta olen itse lukenut noin yhdeksänvuotiaasta lähtien, ja tutkaillut sieltä idoleitteni kuvia ja tarnoita. Enpä uskonut, että itse joskus pääsisin sen sivuille! Nyt kuitenkin olen onnistunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun Essi tunnilla selitti jotain oikein ponnekkaasti ja olin juuri sopivasti taka-alalla. Yksi milestone ratsastajanurallani on siis saavutettu, sumuisena taka-alalla ja rumissa vaatteissa, mutta silti :) Ja hauskaa, että olivat kirjoittaneet pienen ruudun nimeltä "Essin Erikoiset", jossa Essi kertoi 5-ottelijoista! Ehkä taas muutama hevosihminen lisää tietää medänkin lajista.

Banaani se urheilijan tiellä pitää: kisaeväistä

Lupailin sitä kirjoitusta kisaeväistä jo jonkin aikaa sitten, eli täältä tulee. Kuten mainitsin, niin kisapäivänä syöminen on melko haasteellista. Ensinnäkin jännittää ja on vähän paha olo, niin ettei ruoka oikein tahdo maistua. Toisekseen ei edes kannata syödä kunnolla ennen suoritusta, koska vatsa täynnä on hankalaa suorittaa täysillä. Niinpä kisaeväisiin kannattaa kiinnittää vähän erityistä huomiota.

Kisapäivä alkaa kunnon aamupalalla. Koska se on koko päivän ainut ateria, syön silloin kunnolla vaikka ei olisikaan vielä kauhea nälkä. Pyrin pitämään huolta siitä että saan riittävästi sekä hiilareita että proteiineja, jotta nälkä pysyy loitolla kauan. Esim. kananmunat/munakas ovat kisa-aamun hittituote.

Itselläni aivan ehdoton kisaeväs on banaani. Se on kutakuinkin ainut kiinteä ruoka, mitä vatsaani laitan kisapäivän aikana. Banaani on täyttävämpi kuin useimmat hedelmät, eli sillä lähtee nälän tunne, ilman että kuitenkaan tulee liian kylläiseksi. Toimii sekä ennen että jälkeen suorituksen sekä miekkailun aikana, joten banskuja on aina mukana aimo kasa. (Trivia: Falunissa ruotsin paras naisottelija Kim söi todistetusti 4 banaania miekkailun aikana. NELJÄ!!?!! :D)

Tämän lisäksi eväänä on enimmäkseen erilaisia taikajuomia. Miekkailussa on ensiarvoisen tärkeää huolehtia nesteytyksestä, joten sen aikana yleensä kuluu pullollinen Gatoradea/Poweradea tai vastaavaa. Palautusjuomia käytän tarpeen mukaan, en jokaisen lajin jälkeen vaan silloin kun siltä tuntuu. Ne ovat siitä hyviä että imeytyvät nopeasti ja auttavat jaksamaan kisan loppuun asti.

Ehkä ristiriitaisin taikajuomistani on RedBull. Moni kauhistelee sitä että urheilija voi juoda moista myrkkyä, mutta itselleni se toimii kaikista eniten psyykkauskeinona: jos olen juonut energiajuomaa niin eihän silloin voi väsyttää?! Miekkailuosiossa itseäni alkaa jostain syystä aina nukuttaa, joten sokeri+kofeiinilitku tulee tarpeeseen. Onhan se vähän moraalitonta jotenkin, mutta itselläni toimii. Varsinkin kun en juo sitä sen enempää kuin muutaman kerran vuodessa, ja kahvin kulutuskin on aika pientä. Mainittakoon siis myös, että usein tyydyn pelkkään kahviinkin myös kisoissa.

Taikajuomista tärkein lienee kuitenkin vesi. Nestehukkaisena keho ei ole kuosissa suorittamaan edes lähellä maksimia, joten nestetasapainosta pitää huolehtia ennaltaehkäisevästi koko ajan. Kaikki muut juomat ovat siis plussaa, ja vettä menee koko ajan.

Monet syövät kisapäivänäkin kunnollisemminkin, esim. pastasalaatti näyttää olevan suuressa suosiossa ruotsalaisten keskuudessa. Itse olen tehnyt sekä sen mokan että tankkasin edellisinä päivinä ihan liikaa, että sen että en tankannut kunnolla ja söin kisapäivänä liikaa. Olivat kumpikin huonoja vaihtoehtoja, erityisesti jälkimmäinen. Kannattaakin siis opetella itse tuntemaan mikä itselle sopii parhaiten ja olla sitten sen enempää välittämättä muiden neuvoista!

Kun Hevosurheilun toimittaja kirjoittaa juttuunsa minun olevan liikunta-addikti:

Taannoisessa Hevosurheilussa siis komeilivat meikäläiset takakannessa, ja nähtävästi toimittaja oli päässyt lyhyen juttutuokion aikana tehokkaasti pääni sisään kun kerta noin osuvasti luonnehti :D

Tässä juttu:

Kauden finaali: Falun GP

Kiirettä pitää treenilomalaisella... Vihdoinkin ehdin rustata vähän kisakertomusta viime viikonlopun ruotsin reissusta!

Turkasen aikaisin perjantaiaamuna (oikeesti, kello soi 4.30) lähdin reissuun kohti Turkua, josta matka jatkui laivalla kohti Tukholmaa. Olin uskonut että laivareissu menisi aika mukavasti löhöillessä, mutta tylsäksihän se kävi kun en onnistunut nukkumaan koko päivää. Perillä Tukholmassa poimin mukaani ruotsalaiskaverin ja jatkettiin yhdessä matkaa kohti Falunia. Matkalla saatiin huonoja uutisia, kun kävi ilmi että lauantaiaamun ratsastus oli jouduttu perumaan. Talliin oli ilmeisesti tullut joku viirus niin että tosi monelle hevoselle oli noussut kuume perjantain aikana, eikä sijaispaikkaa saatu järjestettyä. Järjestäjät olivat tästä ihan hajalla, mutta eihän tuollaiselle tilanteelle voi mitään. Huono ajoitus vaan :(

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta lauantain säteilevässä auringonpaisteessa. Täällä käydään talvella hiihdon MM-kisat.

Falun osoittautui todella olevan oikea urheilumekka. Hotelli oli täynnä urheilijoita, ikkunasta näkyi mäkihyppytornit ja ruskainen vuori, ja ihan lähellä oli ennennäkemättömät mahdollisuudet harrastaa lähes lajia kuin lajia. Sunnuntaina laskin että samassa talossa oli käynnissä isot uintikisat, käsipallomatsi, 5-ottelukisat, sählymatsi alkamassa... ja siinä oli ehkä puolet kaikesta toiminnasta. Viihdyin kuin kala vedessä!

Lauantaiaamuna saatiin sitten nukkua vähän pidempään kuin oltiin luultu, ja nautittuamme mahtiaamiaisen suunnattiin paikallisen seuran treenisalille. Siellä oli ohjelmassa vähän riehuntaa lasten kanssa sekä ammuntaa tai miekkailua jos halusi. Meinasin kyllä saada ahdistuskohtauksen tätä kaaosta katsellessa kun salillinen lapsia riehuu päättömästi joka suuntaan ja musiikki pauhaa täysillä... onneksi se siitä vähän rauhoittui, ja lopputreenissä saatiin ammuttua ihan järkevästi vähän aikaa.

Iltapäivällä siirryttiin naapurikaupunkiin uimaan, koska Falunin uimahallit olivat uintikisojen käytössä. Tämähän tuntui vähän hölmöltä, ihan hyvin olisivat voineet änkeä meidät johonkin rakoon vaikka näytöslajina ja kasvattaa taas vähän 5-ottelutietoutta... Nyt oltiin siis toisessa hallissa, jossa selkeästi oli hyvä kahvio, koska koko halli haisi kärynneelle rasvalle, mikä oli verrassa tosi kuvottavaa. Verryttelyssä olin aluksi aika koomassa, mutta näköjään onnistuin vertymään hyvin, koska loppua kohti tuntui paremmalta ja paremmalta. Olin taas hitaimmassa 200m-lähdössä, joten ei auttanut seurailla vieruskavereita vaan uida oma uinti. Ensimmäiset 25m oltiin aika yhtenäinen rintama, mutta sen jälkeen taisin vain ihmetellä mihin muut oikein jäi. Onnistuin paremmin vaudinjaossa ja käännöksistä liukumisessa, mutta käännöksiin tuloissa oli vähän heikkoja ajoituksia. Joka tapauksessa, ajaksi tuli 3:00,45!! Tietysti vähän ottaa päähän nuo 45 sadasosaa, mutta toisaalta en kyllä jaksa niihin liiaksi takertua, se oli oikein hyvä tulos :)

Suoritettiin korvaava ratsastusosio. Hevoset oli vähän pieniä ja jäykkiä :D

Illalla suunnattiin yhteiselle pasta-illalliselle koko kisaporukan kanssa, mikä oli hauskaa. Melkein liikutuin kun sain oikein lahjan, Modern Femkamp Sverige -hihamerkin! Myöhemmin raahauduttiin vielä hotellin punttikselle venyttelemään kunnolla. Ja tietysti valmentajille piti raportoida uintituloksista, ja ihan tyytyväisiä viestejä kantautui koto-Suomesta :)

Aamulla heräsin ihan superkankeana, lonkat oli ihan tulessa ja muutenkin ei kovin atleettinen olo. Syytän sitä edellispäivän hippaleikkiä, joka ei selvästi sovi lämmittelyksi näin vanhalle... Tein minkä voin huolellisella lämmittelyllä ja ei kun miekkailemaan. Meitä oli tällä kertaa valitettavan vähän tyttöjä mukana kisassa, vain 3 naista ja yksi B-tyttö, mikä tarkoitti tosi tiukkaa miekkailuvastusta taitavista pojista. Vähän hirvitti saanko aikaiseksi yhtään pistoa, mutta sain niitä sentään muutaman. Huonomminkin olisi siis voinut mennä, mutta olisi sitä myös pari pistoa lisää voinut saada.

Hieno ammunta-alue

Melko ripeästi miekkailun jälkeen päästiin CE:n pariin. Aloin ampumaan kaikessa rauhassa shoot-in aikana, kunnes yhtäkkiä ase kuoli ihan tyystin. En tajua mitä tapahtui, sen piti olla hyvin ladattu, mutta ilmeisesti olin varmaan jättänyt jotain väärin edellisen päivän ammunnan jälkeen mikä oli syönyt akkua. Niinpä paniikissa juoksin viemään sen lataukseen ja kyselin laina-asetta. Ammuin sitten vähän laina-aseella varmuuden vuoksi jos joutuisin ampumaan sillä, mikä oli selvästi huono idea. Se oli ihan erilainen kuin mihin nyt olen tottunut, joten ammuntani meni ihan sekaisin siitä. Lopputulos: en kisassa osunut yhtään mihinkään. Juoksin kuin eläin yrittäen pitää etäisyyttä muihin kasassa, mutta kun ampuu noin surkeasti välimatka oli vain liian pitkä. Itku ja voimasanoja meinasi päästä maaliviivalla, kun harmitti niin vietävästi. Olin edellisen viikon treeneissä ampunut harjoituskisassa tosi hyvin, eli olin oikeasti odottanut itseltäni parempaa, minkä takia pettymys oli niin valtava. Juoksurata oli tällä kertaa ihan hauska, vaikka korkeuseroja ei juurikaan ollut niin oltiin melkein lähempänä suunnistusta kuin maastojuoksua, kun jostiin metsässä juurakkoista polkua. Ihanat junnupojat olivat kannustamassa, mutta en uskaltanut hetkeksikään nostaa katsetta radasta etten tuuskahda nenälleni siellä :D

Kuten sanottu, meitä oli vain 3 naista kisaamassa, joten sijoitukset olivat melko ennakoitavissa. Huono CE:ni ei siis pilannut koko kisaani, vaan hyvä uintini kantoi riittävän pitkälle, ja ansaitsin kakkossijan! Palkinnot olivat tosi hyvät, olen onnistunut hukkaamaan vesipulloni tänä syksynä, joten olin toivonut voittavani uuden, ja nyt se toive totetutui! Lisäksi suihkusaippuaa ja deodoranttia ja karkkia. Kerrassaan hulppeaa!

Iloinen kisaajajoukku ja pääsponsorin eli Falun kunnan logo

Ylipäätään oli kyllä kiva kisareissu, vaikka tulos ei ollutkaan yhtä hyvä kuin viimeksi. Aina sitä jotain oppia ja kokemusta jää käteen, ja olin kyllä tosi iloinen uintisuorituksestani. Lisäksi järjestäjät tuntuivat ihan okeasti arvostavan läsäoloani siellä, nyt voivat kertoa pikkukaupungin medialle että kisoissa on "kansainvälistä" osanottoa :D Ja media todella huomioi kisoja tosi hyvin, ainakin kahden uutisspotin ja yhden lehtiartikkelin verran!

Kun tsemppaan itseäni juoksuammunnassa:

Loppukirin aika

Viimeinen viikko käynnissä!

Viime viikolla otin kiltisti iisisti pari päivää kisojen jälkeen, niin että ehdin varmasti palautua. Sen jälkeen onkin sitten ollut perusteellisen loppukirin aika treenien suhteen, kun oli muutama päivä aikaa treenata kovaa ennen kuin pitää taas vähän keventää treeniä, jotta ensi viikonloppuna kulkisi taas kovaa. Tein tunnollisesti kovat lihaskunnot ja kävin hieronnassa ja miekkailin perusteellisesti ja uin kovaa ja mitänäitänyton. Oli muuten hassu olo käydä salilla ja todeta ettei tule tekemään tätä rääkkiä yli kuukauteen! Ja sunnuntai-iltaan mennessä olin saanut itseni ihan yhtä nuutuneeksi kuin aina ennenkin. Tai no, tunnustettakoon että jo perjantai-iltana kävi niin että jaksoin keittää riisiä vanhojen ruokien seuraksi, mutta kun se oli valmista tajusin etten kertakaikkiaan fyysisesti jaksa syödä ruokaani, joten laitoin ruoat takaisin jääkaappiin, kaaduin sänkyyn ja sammuin kuin kynttilä...

Kuva Ebba Niklasdotter, Modern Femkamp-facebookryhmä

Nyt siis enää muutama päivä treeniä ja sitten kisakausi huipentuu Falunin GP-finaaliin. Olen myös mainostanut kavereille jo että lopun lokakuuta olen kerrankin tavattavissa päiväkahveille, afterworkille ja kaikkiin muihin sellaisiin aktiviteetteihin, joita kuvittelen niiden ihmisten harrastavan, jotka eivät vietä kaikkea aikaansa eat, sleep, train, repeat-mantran mukaan. Yksi treenikaveri palasi viime viikolla treenilomaltaan ja sanoi että oli innoissaan kuin jouluaattona, sitä tunnetta lähdetään omankin loman aikana tavoittelemaan!

Tukholman tunnelmia

Aika heikonlaisesti tulee itse otettua kuvia kun on kisaamassa. Tässä kuitenkin vähän kuvasaldoa viime viikonlopun reissulta.

Onnistuin puhumaan meille vippilipun terminaalissa niin että päästään nopeasti laivasta ulos Tukholman päässä. Kiitos TallinkSilja!

CE:n ensimmäinen ammunta. Kuva Svante Rasmuson/Modern Femkamp Sverige

Tässä se alkuperäinen filtteröimätön totuus CE:n jälkeisistä naamoista. Jos et tee kuolemaa kestävyysjuoksussa maaliviivalla, olet juossut liian hitaasti.

Erika bondaa meidän ratsun kanssa.

Jotkut ratsuista olivat ihan kivoja ja pirteitä, tässä eräs perässäraahattavampi malli.

Huikeat palkinnot! Siitä onkin aikaa kun olen saanut ruusukkeen :)