Uutta intoa juoksemiseen

Asetin itselleni viikonlopuksi tavoitteet käydä pyörälenkillä, juoksulenkillä ja tehdä Steven lihaskuntoharjoitukset vähintään kerran. Mikäli maanantai lasketaan vielä viikonlopuksi, sain toteutettua kaikki suunnitelmani! Tosin maanantain pyörälenkki suuntautui Haukilahden rantaan jäätelölle... Pitäähän sitä nyt itseä palkitakin välillä kun pääsee vihdoin liikkeelle!

Jätskiseuralaiset J ja Penny

Sunnuntaina kävin juoksulenkillä, juoksin kolme kilometriä ja sain penikat siitä kipeytymään, vaikka juoksin hiekkapohjalla. Muuten juoksu kulki ihan mukavan oloisesti, vaikka taukoa olikin päässyt melkoisesti kertymään. Alkuviikosta tuli sähköpostiin mahtavia uutisia, meillä olisi ennen torstain miekkailutreenejä juoksutekniikkaopastusta! Ilmoittauduin mukaan ja sain kuin sainkin itseni eilen Kisikselle, ensin juoksemaan tunniksi ja sen jälkeen miekkailemaan.

Juoksutekniikkaosuus olikin varsin odotettu ja avartava tunti. Juoksimme ensin Kisahallilta Uimastadionin mäen yli Eläintarhan kentän viereen, ja Jokke katsoi loivassa alamäessä jokaisen juoksua yksitellen. Korjailtiin tässä vaiheessa isoimpia ongelmia. Oma ongelmani oli ensin jännittyneet hartiat. Kun sain hartiat rennoksi, kädet vatkasivat miten sattuivat sivulta toiselle, ja Jokke demonstroi juoksuani sanoen että nyt sä juokset kuin pikkutyttö! Seuraavaksi minun piti liioitellen juosta kädet suorassa linjassa, ja sen jälkeen taas normaalisti, ja tulihan se juoksu järkevämmäksi.

So true... Kuva Pinterestistä, alkuperäinen lähde kadoksissa

Tekniikkatreenit olivat perinteisiä kantapäitä peppuun, polvea ylös, kuopaisuja ja erilaisia avaavia liikkeitä. Ideana saada juoksuaskeleeseen laajuutta ja harjoittaa yläkropan suoruutta ja ryhdikkyyttä. Lopuksi Jokke katsoi uudestaan juoksua, ja nyt oli kaikilla jo paljon paremman näköistä juoksua. Juoksu muuttui kevyemmäksi ja rullaavammaksi. Sain myös vinkin hartioideni suhteen, eli jos tuntuu, että hartiat jäävät helposti jännittyneiksi ja liian ylös, kannattaa tehdä kontrastiharjoittelua ja nostaa tarkoituksella hartiat niin korviin kuin vain saa, ja sen jälkeen palauttaa hartiat rennoiksi alas. Toinen tärkeä tekniikkaopastuksen anti oli se, että pitää huolehtia siitä, että yläkroppa on ryhdissä ja korsetti tiukkana. Etenkin väsyneenä menee helposti kummalliseen etunojalysyyn, jolloin juoksusta tulee todella paljon raskaampaa. Tämä liittyy myös lantion oikeaan asentoon, eli jos alavatsan lihakset eivät ole kuosissa ja lonkankoukistajat ovat liian kireät, alkaa lantio ja peppu laahata perässä. Tähän auttaa juurikin tuo korsetin tiukkana pitäminen ja mielikuva siitä, että korostetusti vetää itseä suoraksi ja ylöspäin.

Penikat olivat hieman kipeät vielä eilen ennen juoksua, mutta kumma kyllä kipu hävisi eilisten treenien yhteydessä! Venyttely, IcePower ja liikunta toimivat ainakin tällä kertaa, ja treeneistä mukaan lähti niin monta juoksu-ahaa-elämystä, että viikonloppuna täytyy mennä testaamaan uutta, kepeää ja rullaavaa juoksuaskelta :D Lisää vinkkejä ja hyödyllistä tietoa juoksusta löytyy täältä.

Miekkailutreenin moninaisuus

Meidän miekkailutreenistä puhuttaessa tekstissä yleensä vilisee kaikenmaailman outoja sanoja. Miekkailutreenissä siis tehdään vähän muutakin kuin miekkaillaan. Vastoin mahdollisia olettamuksia, ei kuitenkaan harjoitella viiltämään Zorro-logoa kankaaseen tai kesytetä mustia oreja Zorro-hevosiksi, valitettavasti. Tässä siis vähän miekkailusanastoa ja treenin kulkua.

Miekkailutreenit aloitetaan luonnollisesti alkulämmittelyllä. Ensin hölkkäillään vähän ympäri kisistä, ja sen jälkeen keskitytään juuri miekkailuun sopivaan verryttelyyn. Miekkailussa on tärkeää saada lantion seutu ja sisäreidet lämpimiksi ja liikkuviksi, niihin siis kiinnitetään erityistä huomiota. Niitä lämmitellään juoksemalla sivuttain ristiaskelilla, tekemällä polvennostojuoksua ja ns. "raapaisuja" yms. Kun lihakset on jo vähän lämpimät voi vähän aukoa paikkoja, mikä tapahtuu yleensä pitämällä kaiteesta kiinni ja heiluttamalla jalkaa eteen ja taakse niin korkealle kuin pystyy, ja sen jälkeen sivuttain samalla lailla (tästä piti olla havainnollistava video, mutta tätä menoa se saataisiin ehkä jouluksi, joten päätin julkaista tekstin ilman sitä). Viimeisenä lämmittelynä venytetään vähän sisäreisiä kyykyssä. Luonnollisesti voi tehdä myös muita itselleen sopivia avaavia liikkeitä.

Maanantaisin tehdään yleensä tässä vaiheessa nopeustreeniä portaissa. Portaissa tehdään erilaista askellusta, pomppuja, temponvaihteluja, koordinaatioharjoituksia, reaktioharjoituksia... vaikka mitä! Nopeustreeniä ei kuitenkaan tehdä kovin pitkää pätkää.

Nykyään miekkalutreenien perustan muodostaa oparit, eli yksityisharjoittelu valmentajan kanssa. Usein meitä on kaksi samaan aikaan, niin että toinen saa hengähtää sillä aikaa kun toinen harjoittelee. Opareille mennään silloin kun valmentajalle sopii, eli muu treeni tehdään tämän ympärillä.

Kesäistä miekkailutreeniä, jotkut vapaaottelee, toiset opareilla... Kuva Modern Pentathlon Finlandin facebook-sivulta.

Toinen perusasia jota tehdään on jalkatyö, eli liikkumisen harjoittelu. Miekkailuasennossa eli varoasennossa tehdään askellusta, syöksyjä ja fleschejä eli ryntäyksiä. Tätä tehdään usein intervallinomaisesti esim. 3x2min, tai lyhyemmissä rykäyksissä.

Usein tehdään myöskin pariharjoittelua. Silloin harjoitellaan parin kanssa liikkeitä ja liikeratoja kuntoon. Itsenäisesti voi hioa pistotekniikkaa, osumatarkkuutta, nopeutta ja syöksyjä myös pistämällä seinään, mutta se on ihan kuolettavan tylsää :D

Suuri osa miekkailutreeneistä on luonnollisesti vapaamiekkailua. Tällöin otellaan vastustajan kanssa yleensä itse tuomaroiden määrätty määrä pistoja, ja jompikumpi voittaa.

Lopuksi on hyvä tehdä vielä loppuverryttely, jotta kroppa alkaa parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollisimman nopeasti palautumaan rasituksesta. Tämä tarkoittaa taas rentoa hölkkää ympäri kisahallia, yleensä onneksi hyvässä seurassa samalla jutustellen, ja palauttavat venytykset päälle samalla kun kiskoo palautusjumaa naamariin :)

Kuten huomaatte, niin sisältöä on varsin paljon yhdessä treenissä, eli treenin kesto on melko pitkä. Muutaman kerran on viime aikoina tullut huomattua viettäneensä kisiksellä sellaiset kolmisen tuntia... Sen jälkeen maistuu muuten ruoka illalla! Miekkailutreenissä myös hikoilee ihan tajuttomasti, eli nestetasapainosta on tärkeää huolehtia treenin aikana ja sen jälkeen.

Kuuman kostean, minä tunsin Mombasan...

Jepp, viikon treenit sujuivat Mombasa-teemalla, kuumaa ja kosteaa riitti. Koko viikon ajan oli sellainen olo, että vettä ja suoloja on tankattava ihan tauotta ja siltikään ei meinaa riittää... Erityisesti keskiviikon bodyattack oli melko hapokasta meininkiä. Se että edellisestä kerrasta oli kulunut kolme viikkoa ja siinä välissä oli ollut kuumeilua ja juhannusta ja muuta varmasti vaikutti asiaan myöskin, mutta tein kyllä uudet maksimisyke-enkat siellä, syke parhaimmillaan 187 :D

Pääsin siis kivasti myös miekkailun makuun vähän vaisumman kauden jälkeen. Torstaina oli kyllä mahtitreenit, kun ensinnäkin valmentaja olikin paikalla vaikka alunperin ei pitänyt olla, ja toisekseen miekkailusali oli täynnä sotilasviisiottelijoita (=komeita sotilaita)! Jepp, eli on olemassa vieläkin hullumpi laji kuin nykyaikainen viisiottelu, nimittäin sotilasviisiottelu, jonka lajit ovat sellaisia kuin esteuinti ja käsikranaatin heitto :D Yksi lajeista sentään on miekkailu, ja sattumoisin niillä oli jonkun leirin miekkailuturnaus torstaina meidän treenien aikaan. Mun puolesta ovat tervetulleita useamminkin :)

Motivaation sietämätön puute

Olen siinä pisteessä, että tarvitsisin jonkun raahaamaan mut kotoa treeneihin tähän tapaan:

Kuva: whatshouldbetchescallme.tumblr.com

Saskia on yrittänyt jo virtuaalista facebook-chat raahausta, tuloksetta. Helteessä aivan liian painavan miekkailukassin raahaminen julkisilla 50 minuuttia per suunta, jotta pääsee hikoilemaan tuskaisen kuumiin miekkailutreeneihin ilmastoimattomalle kisikselle ei jotenkin houkuta. Tuntuukin siltä, että tässä kohtaa olisi järkevämpää miettiä sellaisia kivoja kesäisiä ulkolajeja, joita oikeasti haluaa treenata, eikä yrittää pakottaa itseä sellaisen liikunnan ääreen, joka ei juuri nyt motivoi ollenkaan. Joka kerta kun skippaan treenit, poden huonoa omatuntoa. Nimittäin ratsastuskamojen raahaaminen Espoosta Keravalle ja takaisin julkisilla 1,5 tuntia suuntaan ei tunnu yhtään niin vastenmieliseltä ajatukselta :D

Viikonlopun tavoite: yksi juoksulenkki, yksi pyöräilylenkki ja Steven lihaskuntoharjoitukset ainakin kerran. Jostain sitä on taas aloitettava...

Penkkiurheilua

Tiedätte jo, että rakastan urheilla ja liikkua. Nyt seuraa tunnustus: rakastan myös penkkiurheilua. Viime kesä oli ihanaa aikaa, kun oli sekä yleisurheilun koti-EM:ät että olympialaiset! Tänä vuonna ei ole ihan yhtä hieno kattaus, mutta tämän tästä löydän itseni zoomailemasta telkku.comista Greyn Anatomian uusintojen sijaan Ylen urheilutarjontaa. Esimerkiksi kipeänä ollessa voi virittäytä urheilutunnelmiin penkkiurheilun kautta.

Aina olympialaisten aikaan menen ihan sekaisin, ja katson yömyöhään jotain ihan ihme lajeja, kuten koskimelontaa tai kelkkailua, vain koska olympiahuuma on niin tarttuvaa. Jostain syystä joukkuepelit eivät niin innosta, näissä vedän rajan lätkän MM-kisoihin (kesä on siksikin hienoa aikaa, että silloin Suomi harrastaa ja seuraa muutakin urheilua kuin kiekkoilua). Yleisurheilua sen sijaan jaksan seurata vaikka tuntikaupalla, ja saada kylmiä väreitä siitä että joku 16v poika josta en ole ennen kuullutkaan, heittää keihästä pidemmälle kuin koskaan ennen elämässään, ja antaa näin tulevaisuuden toivoa suomen urheilukansalle.

Ja onhan tässäkin kieltämättä puolensa ;) Kuva täältä. (Miksi toi toimitsija/mikälie tuijottaa niin häiritsevästi?!)

Myönnän, etten todellakaan ole kovin asiantunteva katsoja, tiedän juuri ja juuri lajien huiput enkä juurikaan sen enempää, mutta on vaan niin hienoa seurata kuinka ihmiset yrittävät parastaan ja ylittävät itseään. Digiboksiltani löytyy vieläkin nauhoituksia viime kesältä Lontoon olympialaisista, ja esim. kisojen koostetta en kertakaikkiaan henno poistaa, vaan säästin sen siltä varalta että joskus tulee itselle motivaatiokriisi: puoli tuntia olympiavoittoja parantaa tämän kriisin ihan taatusti!

Twitterissä seuraan Usain Boltin lisäksi ja Edwina Alexanderin lisäksi maamme urheilijatähtiä ja niiden keskinäisiä keskusteluja, ja olen ihan fiilareissa siitä, että olen mukamas hivenen lähempänä idoleitani (hei, things could be worse, voisin fanittaa Justin Bieberiä). Yle.fi/sport löytyy tiuhaan käydyistä sivuistani, ja lempiblogejani ovat ne, joita kirjoittavat raivorehelliset kilpaurheilijat fitnesstyttöjen sijaan. Urheilu on parasta maailmassa, kaikissa muodoissaan!

Kuva täältä.

Peruskuntoa ja juhannusta

Viime viikolla pääsin jo treenin makuun alkuviikosta, jolloin reippailin urakalla enimmäkseen lihaskunnon parissa. Maanantaina kävin myös pikaisilla opareilla, mikä oli tosi kivaa parin viikon tauon jälkeen! Keskiviikkona olin jo suunnitellut meneväni attackiin, mutta onnistuin olemaan järkevä ja jättää sen välistä eli mennä pelkkään pumppiin. Jos vielä sunnuntaina on ollut ihan raatona kuumeilun jäljiltä niin ei kahden päivän jälkeen varmastikaan kannata lähteä ottamaan maksimeja itsestään irti... niinpä kiltisti otin päikkärit ja harrastin sitten matalamman sykkeen liikuntaa rautaa nostaen ja stepperillä polkien. Maltin kanssa on näköjään tapahtunut parannusta, pointisit itselleni siitä! Lisäpointsit saan vielä siitä, että jaksoin tehdä huolellisia jälkiverryttelyjä kaikkien treenien jälkeen :)

Matkalla juhannustansseihin!

Loppuviikko menikin sitten ihan samalla lailla kuin Anskun edelliset 1½kuukautta, minkäänlaista ryhtiliikettä ei saatu aikaan. Viikonlopun urheilusuoritukseista vastasivat mökkiolympialalaiset, jossa pojat hävisi meille kaikki nopeuslajit, etenkin soutu kulki mainiosti! Valitettavasti erittäin tiukka mölkkymatsi ja epäonninen halko koituivat meidän kohtaloksi, joten jouduttiin luovuttamaan pokaali toiselle joukkueelle. Perjantai-iltana poljettiin myöskin tansseihin, jossa pistettiin jalalla koreasti. Loppuaika vietettiin sitten massakautta ja paranneltiin rusketusta, mutta nyt on kalenteriin kirjattu roimasti treenejä tälle viikolle!

Juhannusfiilistelyä ja ryhtiliike elämään!

On tultu siihen pisteeseen, että en enää muista, milloin viimeksi kävin muissa treeneissä kuin ratsastamassa. Viimeinen kuukausi, 1,5 kuukautta on mennyt hujauksessa silmien ohi. Siinä kaiken kiireen keskellä olen juhlinut maailman ihanimmat häät ja  minusta on tullut vaimo, viettänyt ystäväni polttareita, perehtynyt vauhdilla uuteen työhön ja siinä sivussa toiminut kahteen otteeseen muuttoapuna. Olen keskittynyt treenaamaan lähinnä vatsalaukkuni kasvattamista, sillä häistä jäi ihan vaan pikkusen karkkia yli :)

Joka viikonloppu olen todennut, että nyt, ryhtiä elämään nainen, ensi viikolla menet treenaamaan! Ja sitten se ensi viikko tulee, ja menee... Olen päättänyt, että juhannuksena Saskia saa luvan raahata minut lenkille, teemme lihaskuntoharjoituksia ja palaan takaisin urheilijaelämän pariin. Ainakin toiveikkaasti pakkasin treenikamat kukkamekon kanssa samaan kassiin. Sosiaalinen paine on saanut minut ennenkin toimimaan kovin tehokkaasti. Treenaamisen lisäksi aion levätä kunnolla. Nukkua joka päivä päikkärit Penny kainalossa.

Ihanaa, aurinkoista juhannusta!

Tunnelmia viime vuoden juhannukselta, tänä vuonna toivottavasti tähän kuvasarjaan lisätään vielä juoksukengät :D