torstai 29. syyskuuta 2016

Less is more

Mikä siinä onkin, että englanninkieliset kliseet mukamas toimivat niin hyvin otsikkoina?! Myönnän, että otsikoinnissani on ehdottomasti parantamisen varaa :D

Joka tapauksessa, on aika raportoida uusista tuulista meikäläisen treenissä. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisi olla kiva jos olisi oma valmentaja. Olisi kiva saada urheilijana se kokemus siitä että joku muu vastaa tekemisistä. Juttelin tästä yhden valmentavan kaverin kanssa jo viime syksynä, mutta silloin hommaa ei vielä saatu tulille.



Nyt kuitenkin sattui hyvä tilaisuus, ja tosiaan saatettiin alkusyksystä alulle valmennussuhde yhden kaverin kanssa. Etukäteen ihan suoraan sanoen hirvitti kovasti, pystynkö antamaan niin paljon lankoja käsistäni. Ettäkö antaisin jonkun muun päättää menemisistäni? Miten saan jonkun muun määräämät treenit sopimaan omiin aikatauluihini? Entä jos se käskee treenaamaan ihan liian kovaa ja homma menee ihan päin peetä?

Muutaman viikon kokemuksella voin nyt sanoa, että kannatti. Olen saanut hommasta irti juuri sitä mitä lähdin hakemaan: joku muu, joka on vähän oman elämäni ulkopuolella näkee juuri minun kokonaisuuteni paljon selkeämmin kuin minä itse, ja omaa ammattitaitonsa ja näkemyksensä avulla paremmat edellytykset saada se peräänkuulutettu kokonaisuus toimimaan. Valmentajani tuntee historiani 5-otteluajalta aika hyvin mikä myös varmasti auttaa asiaa. Niinpä ollaan lähdetty liikkeelle selkeällä suunnitelmalla: treenataan vähemmän ja pysytään terveenä enemmän.



Tähän asti tuntuu tosi hyvältä. Vähäisempi treeni antaa enemmän aikaa hoitaa elämän muut osa-alueet kunnialla ja silti palautua riittävästi. Olen myös tänä aikana ensimmäistä kertaa miesmuistiin onnistunut torjumaan puhkeamassa olevan flunssan! Kummasti auttaa, kun kroppa ei ole koko ajan siellä selviytymisen äärirajoilla ylirasitustilassa.

Yksi rasitusta vähentävä tekijä on ollut myös se pelätty vastuun luovuttaminen jollekin toiselle. Ennen piti aina suunnitella koko viikon treenit ja menemiset itse, nyt joku muu vastaa suuresta osasta sitä ja itse voin keskittyä toteutukseen. Olen myös pystynyt lopettamaan sellaisen loputtoman ylimääräisen itsensä kuulostelun: "pitäisikö tänään tehdä aamujumppa vai olenko liian väsynyt tulenko tästä kipeäksi vai kehittääkö tämä en nyt tiedä onko tämä järkevää aargh". Jos ohjelmassa lukee jumppa, teen sen aamujumpan luotten siihen että se tukee kokonaisuutta. Yksinkertainen on kaunista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti