Uintimaaliskuu

Koska tavoitteiden julkistaminen on tunnetusti hyvä motivointikeino, kerron nyt koko maailmalle, että maaliskuussa uin. Paljon. Ja aion kehittyä siinä. Paljon. Varmasti aion!

Noniin, maaliskuutahan ollaan eletty jo jonkin aikaa, eli uintikuukausi on jo hyvällä alulla. Sen aloitus meni helmikuun puolelle, mutta vietin sitten aikaa altaassa viitenä päivänä peräkkäin. En ole aiemmin tehnyt tuollaista rupeamaa, ja yllätys olikin suuri, kun tajusin että uimisesta voi ihan oikeasti tulla lihakset kipeiksi. Leveä selkälihas alkoi tosissaan ilmoitella itsestään, mutta sehän on pelkästään hyvä asia. Pain means progress!

Keskimmäisenä päivänä noista viidestä oli sunnuntain uintitreenit, joissa poikkeuksellisesti valmentaja ei päässyt paikalle, mutta oli värvännyt vaihtoehtovalmentajan. Tämä vaihtoehtovalmentaja sitten ilmoitti että meille kahdelle (vaihtoehtovalmentaja ja minä) on ohjelmassa puolisen tuntia verraa ja sen jälkeen satasia täysiä. Jepjep, ei muuta kuin tuumasta toimeen! Heti kättelyssä paransin omaa vanhaa (kylläkin melko surkeaa, mutta silti) ennätystäni 4sek. Tämänkään jälkeen en romahtanut kovin pahasti, vain par satasta meni yli vanhan ennätyksen, eli keskiarvokin, mikä oli se mitä tuosta treenistä oli tarkoitus laskea, jäi selvästi alle sen vanhan ennätyksen. Lupaa hyvää tulevia 200m varten!

Tuossa treenissä opin taas jotain uutta, nimittäin maitohapoista ja väliverryttelyn merkityksestä. Kaverin piti saada tarkat ajat omille satkuilleen, joten toimin omien uintien lomassa ajanottajana, enkä päässyt verraamaan ollenkaan. Tosi nopeasti huomasin, miten maitohappoa kertyi vaan lisää ja lisää, kun sitä ei päässyt verraamalla ollenkaan huuhtomaan pois, ja ajat hidastuivat. Parille vedolle värväsin sitten naapuriradalta toisen kaverin ottamaan aikaa, jotta pääsin vähän liikkeelle vetojen välissä, mikä helpotti oloa kummasti. Tuollainen treeni toimi myös erinomaisena lähtöharjoituksena, kun vedot tehtiin pallilta. Hypyt alkavat itselläni olla jo ihan varmaa suorittamista, enää pientä hienosäätöä jotta niidenkin avulla voisi saada ajasta jonkun sekunnin kymmenyksen kenties pois.

Kuva: Riina Pitkänen/Kalle Nuuja

Sunnuntaisin on siis jatkossakin tarkoitus uida kovia settejä. Sunnuntain uintitreenistä onkin tullut oma lempitreenini, jota en jätä väliin melkein mistään hinnasta. Saan siitä nykyään samanlaisia "pystynköhän tähän? - jee pystyin!"-jännityskicksejä kuin aiemmin painojen lisäämisestä bodypumpissa. Vaikka jos rehellisiä ollaan, niin kovaa uiminen on kivaa n. 15m, ja sen jälkeen pelkkää tuskaa... Uiminen on silti juuri nyt ihan mielettömän motivoivaa, kun joka kerta kun uidaan kovaa kelloa vastaan, on suuri todennäköisyys tai ainakin mahdollisuus rikkoa omia ennätyksiä!

Tarkoitus olisi siis käydä altaassa 4-5krt/vko lähiaikoina entisen kolmen sijaan. Noista 2-3krt on lyhyempiä (45-60min) aamutreenejä, mutta valmentaja vakuutti, että kunhan käy altaassa edes 30min niin "it's gonna make all the difference". Yritetään siis tällä, vaikka onhan se vähän masentavaa kun itse 50min treenin jäkeen on kiire töihin, ja moikkaa kavereita jotka kertoo olleensa altaassa 75min ja "meillä on enää tunti jäljellä", tai lukee twitteristä kuinka Jenna Laukkanen on uinut aamutreeneissä 9km ja itse yrittää epätoivoisesti raapia kasaan edes 2km... Yritän pitää mielessä sen tälle vuodelle asetetun tavoitteen uida alle 3min. Nykyisellä ennätyksellä 3:20 tienaa 100p, siinä missä 2:59 antaa 161p uudella pistelaskulla! Sillä erolla saa jo hävitä pari miekkailuottelua menettämättä ihan kaikkia mahdollisuuksia :D Uintikuukausi istuu hyvin suunnitelmaan juuri nyt, kun alkutalven pakkasilla sisäradalla juostut intervallitreenit kipeyttivät penikat perusteellisesti, eivätkä ne ole vieläkään ihan ookoo. Huhtikuussa ajattelin sitten ottaa samanlaisen rupeaman juoksun kanssa!