Ratsastus
Paras lajini, mikä tuli nyt todistettua. Oli kiva saada huomata, että olen edes yhdessä lajissa ihan oikeasti ihan kansainvälisellä tasolla! Kuulemma kevään maailmancuppien radat ovat olleet aikalailla nousevia, eli vasta loppuradasta on ollut muutama 120cm hyppy. Jos siis pystyn nyt hyppäämään kokonaisen 110cm-radan, ei mc-tasoisen radankaan pitäisi olla minulle yhtään sen enmpää ylitsepääsemätön kuin muillekaan, viisiottelijoiden joukossa kun riittää myös melkolailla ratsastustaidotonta porukkaa. Viisiottelussa ratsastus on kuitenkin myös tuurilaji, arvonnassa kun voi saada hevosen jolla on juuri silloin huono päivä tai mitä tahansa voi sattua, ja tuloksena olla nolla pistettä. Tällä kertaa oma tulokseni oli sen 1160 pistettä, minkä saa yhdellä pudotuksella. Nollarata on 1200 pisteen arvoinen.
 |
| Minä ja Konrad vauhdissa, tässä vaiheessa vielä verkataan vähän matalammilla esteillä. Kuva Kirsi Yrjölä. |
Alan pikkuhiljaa käsittää, kuinka psyykkinen laji miekkailu on. Itseensä pitää uskoa ja joka pistoon keskittyä täysillä. Itselläni menee helposti siihen, että "en mä nyt kuitenkaan tolta voi mitään pistoja saada kun se on niin hyvä, niin hoidetaan tämä nyt äkkiä pois alta vaan", mistä pitää ehdottomasti päästä eroon. Kisatulokseni oli 625 pistettä, eli lähempänä tonnia kuin nollaa, mikä sentään on positiivista. Miekkailu on kuitenkin piteytyksessä niin painotettu laji, että siinä ei kerta kaikkiaan olisi varaa olla huono. Sitä pitää siis ei vain ylläpitää, vaan myös kehittää, ellei SM:issä mieli jäädä ihan joukon hännille. Arvatkaa vaan kuinka paljon hotsittaa mennä sisätiloihin kiskomaan kuumat miekkailukamppeet päälle ja ottaa turpiinsa, kun ulkona paistaa aurinko... Miekkailussa kisapäivänä on tosi tärkeää ylläpitää nestetasapainoa, koska miekkailukamat päällä hikoilee ihan mielettömästi, ja olenkin molemmissa kisoissa suosiolla kitannut veden lisäksi urheilujuomaa, mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta.
Uinti
Uinnissa tulokseni oli 3.37.9, mistä sain 184 pistettä. Maaliskuusta aikani parani 12sek, eli 3sek/50m. Tyytyväinen siis pitää olla, mutta kyllähän sitä on lujempaakin päästävä. 1000 pistettä tienaa ajalla 2.30, eli matkaa on. Uinnissa on siis loppupeleissä melko vaikeaa kerätä paljon pisteitä, vaikka onkin sellainen olo, että tässä lajissa olen kehittynyt ehkä eniten ja saatan olla edes hippusen verran edellä muita samantasoisisa ottelijoita. Itse sanoisin, että uintikuntoani pitää parantaa huomattavasti, jotta voi harventaa hengitysväliä, jaksaa potkia kovempaa ja hyödyntää altaan päädyistä liu'ut, kun ei ole niin kiire pintaan hengittämään. Myös kuperkeikkakäännökseni pitäisi saada nopeammiksi. Nyt toivon, etten taas onnistu pilaamaan tekniikkaani, kun uin yksinäni kesällä, mutta onneksi tekniikka on kyllä huomattavasti vakaammalla pohjalla nyt kuin jouluna. Uinti on kyllä tällä hetkellä mieluisaa, koska se tuntuu kulkevan suht hyvin, eli ei kuin treeniä lisää!
Juoksuammunta
Paremmin olisi ammuttava ja kovempaa juostava, mitä sitä kaunistelemaan. Aikani oli 18.49, jolla sain tulokseksi 684 pistettä. Tietysti olen iloinen siitä, että pistemäärä on tässäkin lajissa lähempänä tonnia kuin nollaa, mutta onhan siinä vielä parannettavaa. Kovempaa en vaan päässyt, mutta sentään edelleni pääsi omassa lähdössäni vain maajoukkuetyttö ja pitkäjalkainen mies, ja taakse jäivät ryhmäkavereiden lisäksi myös kisojen ulkomaanvahvistus.. Kesän aikana ampuminen jää vähiin, mutta juoksua pitäisi kehittää sekä tekniikkatreenien että kehon kevenemisen ja kunnon kohotuksen myötä... Huhhuh. Taas valkeni kisapäivänä lajista uusia ulottuvuuksia, vaikka kuntoni onkin hyvä ja olen tottunut revittelemään maksimeja, niin on ihan eri asia ylläpitää ne korkeat sykkeet tuon yli 18 minuuttia (se hetken pysähtyminen ampumapaikalla ei paljon lohduta), kuin rakentaa ne huippuun n. 20min aikana, kuten ryhmäliikunnassa. Tässä vaadittiin jo aikalailla mielenlujuutta ylläpitämään juoksuvauhtia kun tuntui että keuhkot räjähtää enkä pysty hengittämään:D Eli kai sitä mielenlujuuttakin pitäisi harjoittaa...
 |
| Valonnopea Dagny :) Tiivis tunnelma ampumapaikalla lähdössä. |
Kisapäivänä meni ihan mielettömästi energiaa pelkkään jännitykseen. Normaalilajeissa on se yksi tai ehkä kaksi suoritusta, minkä jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja mennä kotiin syömään ja lepäämään. Meidän lajissa kuitenkin kisapäivä jatkuu jatkumistaan, ja jokaisessa lajissa pitäisi saada itsestään ihan kaikki irti. Vaikka usein tuleekin treenattua monta lajia päivässä, sisäistin itse oikeastaan vasta nyt, että on ihan eri asia treenata kuin suorittaa omat maksimit kaikissa lajeissa samana päivänä. Kaiken fyysisyyden lisäksi vielä jännitys, logistiikka ja muu henkinen rasitus päälle, niin kisapäivän jälkeen on melkoinen väsy! Tankkausta siis pitää vielä vähän harjoitella, nyt tuntui siltä että kropassa olisi saanut olla vähän lisää energiaa, ja söin kisapäivän aikana ehkä vähän liikaa, ei ole mukavaa kun ruokaa on vatsassa muttei lihaksissa. Kisatilannetta pyrin myöskin treenamaan käymällä kisailemassa näissä kaikenmaailman kissanristiäisissä kuten Hyvinkään hölkkä ja Helsinki City Triathlon. Harjoitus tekee mestarin!
Oli sääli, että juuri kukaan muu meidän ryhmäläinen ei kisannut kaikkia lajeja/samoilla pituuksilla, olisi ollut kiva harrastaa vähän tervehenkistä kilpailua ja saada vertailukohtia siitä kuinka ollaan edistytty. Ihan ehdottomasti plussaa on jo se, että sain kaikissa lajeissa pisteitä, enkä suinkaan edes ollut kovin lähellä nollaa! Kuten joskus lajiin tutustuessa jostain luin, mutta on kai jäänyt tänne raportoimatta, niin viisiottelun läpiviemistä pidetään jo aika kovana suorituksena (/hullujen puuhana :D), ja vaikka yksi laji olikin eri päivänä, sisäistän tuon sanoman nyt entistä kirkkaammin. Ei ole heikoimpien hommaa tämä viisiottelu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti