lauantai 30. maaliskuuta 2013

Varustelukierteessä

Ihan vaan pikaisesti käväisin tänään Stockmannin Argos-hallin Liikkeelle! -tapahtumassa katsastamassa urheiluvarustetarjontaa. Ja niinhän siinä kävi, että uudet juoksulenkkarit lähtivät mukaan. Olen kuullut kovasti kehuja Asicsin juoksukengistä, ja paikanpäällä oli mahdollista tehdä askelanalyysi. Askelanalyysissä myyjä tunnusteli ensin nilkat, tein kyykkyjä muutaman kerran ja lopuksi kävelin ja juoksin juoksumatolla. Ylipronaatio oli tämänkin testin tuloksena, joskin tämä myyjä oli sitä mieltä, että vasen jalkani on enemmä vino kuin oikea. Hmmm. Jokatapauksessa minun tarpeisiini sain kokeiltavaksi kahdet kengät, ensimmäinen pari jota kokeilin, oli GEL-DS Trainer. Kenkä oli jalassa ihan hyvä, kevyt ja miellyttävä, ehkä varpaista hieman kapea. Tuntui mukavan rullaavalta ja ihan tukevalta. Pyysin vielä toista mallia vertailun vuoksi, ja testasin GEL-KAYANO 19 W -mallia. Tämä kenkä tuntui jalassa tukevammalta, nilkka tukeutui paremmin, ja jotenkin tuntui, että varpaat mahtuivat kenkään paremmin. Painoeroa näillä kahdella kengällä on hieman, GEL-DS Trainer painaa 220 grammaa, GEL-KAYANO 19 W 255 grammaa.


Nyt odotan kovasti, että lumet sulavat lähistön lenkkipoluilta, että pääsen kunnolla lenkille, eipähän jää varusteista kiinni! Ja sitä paitsi, nämä kengät mätsäävät paremmin Niken juoksutakkiini... Viisi urheilulajia aiheuttaa sellaisen varustelukierteen, että ostoslistalla on koko ajan jotain. Tällä hetkellä akuuteimpana miekkailutakki ja juoksuhousut, seuraavaksi uudet ratsastushousut ja ratsastushanskat, uusi kypärä ja turvaliivikin ois kivat, miekkailuhousut ja miekkailukengät saavat vielä luvan odottaa. Ja pari uutta urheilutoppia. Ja näiden ostosten jälkeen tarvitaankin sitten jo uusi vaatekaappi kaikelle tälle roinalle, ja sitä varten uusi kämppä, kun vanhaan ei kaappia mahdu :)


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pikkupurkkeja treenikassissa

Ansku totesi tässä vähän aikaa sitten että "mähän en käy enää koskaan kotona suihkussa", johon nyökkäilin tietäväisenä. Kun treenaa ahkerasti niin tulee varsinkin aamutreenien yhteydessä aina käytyä salilla suihkussa. Se tietenkin edellyttää pientä suunnitelmallisuutta elämässä. Aiemmin käytin yleensä jotain näytteitä tai halpoja pikkupurkkeja shampoota salilla ja kunnon aineita kotona, mutta kun salilla tukan pesu alkoi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, piti keksiä parempi ratkaisu, jotta kampaajakin pysyisi tyytyväisenä. Ostin siis halvalla Claes Ohlsonilta pikkuiset täyttöpurkit kaikenmaailman purnukoille, jotta ei tarvitse raahata mukanaan litratolkulla erinäisiä aineita. Kaikki purkit kulkevat kätevästi mukana söpössä Lumikki-nesessäärissä, joka aina saa mut hymyilemään!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

"Melkein puolikas työviikko"

Kuten suunnittelin, treenasin vielä tämän "ekstra"-viikon kunnolla ennen pääsiäisviikkoa, josta pakostakin tulee kevyt viikko. Mutta tiedättekö, en aio ottaa ensi viikosta yhtään huonoa omaatuntoa, sillä pääsiäinen on ihmisen parasta aikaa! Tällä viikolla tuli vedettyä aikalailla normisetti, vaikka eilisissä kavereiden tupareissa ei ollut kovin suosittua kun kävi ilmi että aion olla vesilinjalla koko illan mennäkseni treenaamaan kasiksi sunnuntaiaamuna. Olen ehkä sanonut tämän ennenkin, mutta MITEN on mahdollista, että klo 8 sunnuntaiaamuna on HUOMATTAVASTI aikaisemmin kuin klo 7 keskiviikkoaamuna?! En tajuu.


HeiaHeian mukaan hötkyilyä tuli viikolla yhteensä 18h! Niinkuin Ansku totesi, sehän on melkein puolikas työviikko. Kun treenimäärät nyt on olleet tällaisia, ryhdyin tuumasta toimeen ja muutin liikuntamäärätavoitteeni HeiaHeiassa kahdestatoista viiteentoista tuntiin, jotta siinä olisi edes joskus jotain haastetta. Kesäksi pitäisi varmaan muuttaa tavoite juoksukilometreiksi, josko se kannustaisi panostamaan siihen lajiin.

Viisiottelussa ei tullut tällä viikolla sen ihmeempiä tuntemuksia, kuin että kaikissa lajeissa riittää kehitettävää. Ei siis uutta sillä saralla. Sitä vastoin salilla on saanut nauttia uusista LesMills-ohjelmista! Viikko sitten onnistuin yhdessä jutussa joka on ollut pitkän tähtäimen tavoitteena vuosia, nimittäin teen nykyään selkäbiisin kymppi per pää-painoilla! Hurraa! Pumppi siis kulkee, mutta balancessa on kyllä ihan ennennäkemättömiä haasteita lonkkien avausten ja muun liikkuvuuden kanssa. Tällä viikolla venyttelyt jostain syystä (=laiskuus, saamattomuus) jäivät aivan liian vähiin, minkä seurauksena heräsin sunnuntaipäikkäreiltäni siihen että kaikkialle sattuu. Kroppa ei tainnut tykätä meiningistä, ja pakotti mut sohvalta ylös venyttelemään :D

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Testissä Sports Trackerin sykevyö

Blogi on osaltani viettänyt hieman hiljaiseloa. Olen saanut puserrettua vihdoin opinnot kasaan, työ on ottanut henkisesti koville ja etenkin se, että viikon päästä saatan olla työtön. Tällaisena aikana urheilusta on tullut minulle henkireikä. Treenien aikana ajatukset ovat vain omassa suorituksessa, omassa kehossa, eikä mieli pääse dominoimaan niin vahvasti. Sitä vain keskittyy juoksemaan vielä yhden kierroksen kovalla sykkeellä tai nostamaan niitä hiton painoja pumpissa vielä kerran, vaikka kuinka on lihakset hapoilla.

Olen pitänyt uudesta BodyPump ohjelmasta kovasti. Tänään minulla oli ensimmäistä kertaa työkavereilta läksiäislahjaksi saatu Sports Trackerin sykevyö käytössä, ja oli todella hauskaa nähdä tilastoja treenien jälkeen! Esimerkiksi tällaisia käppyröitä ohjelma sykevyön avulla piirtää:

Sykkeen vaihtelut koko tunnin ajalta

Pystyakselilla minuutit, vaaka-akselilla syke

Ensimmäisen käytön jälkeen kokemus on ollut positiivinen, sykevyö on helppokäyttöinen ja toimiva. Pumpissa näkyy hauskasti eri biisit sykkeen vaihtelussa. Korkein piikki nousee steppilaudalle hypyissä, ja siellä syke oli korkeimmillaan 166. Minulle tämä avaa uuden näkökulman treenamisen saloihin, en ole koskaan ennen mitannut sykkeitä missään urheilulajissa. Odotan kovasti, että lumet sulaisivat ja hiihtolatujen alta paljastuisi taas lenkkipolut, ja pääsisin juoksemaan pidempiä matkoja. Sisällä juokseminen on pidemmän päälle tylsää, ja vaihtuvat maisemat tekevät lenkkeilystä paljon mielekkäämpää.

Ps. Uskotteko, että tämä teksti on ihan oikeasti entisen liikunnanvihaajan kirjoittama? En olisi itse ikinä uskonut, että tällainen liikuntainnostus on kohdallani mahdollinen!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Ratsastus liikuntana

Kuten olette huomanneet, ratsastus on viisiottelulajiesta se jossa meiltä löytyy vahvin tausta, ja jota vieläkin tulee tehtyä muutenkin kuin viisiottelun merkeissä. Itselläni on ollut viimeisen vuoden ajan pientä motivaatiokriisiä, kun aiemmin on tullut tehtyä heppahommia ammattimaisesti ja tavoitteellisesti, ja nyt pitäisi osata vain harrastella. Kävin kuitenkin reilu vuosi sitten teettämässä saliohjelman Personal Trainerin pakeilla, ja sain vähän noottia siitä että treenaan liikaa kovaa, ja rauhallinen liikunta uupui viikko-ohjelmastani melkein täysin. Silloin olin autoton, eli ratsastus jäi tosi vähiin, mutta saatuani autoasiat kuntoon, olen siis palauttanut ratsastuksenkin ohjelmaan.

Ratsastus on nimittäin maanmainiota peruskuntoliikuntaa! Sitä tehdään melko säännöllisesti ja jokainen harjoitus on melko pitkäkestoinen. Siinä harvemmin saadaan aikaiseksi mitään maksimisykkeitä (paitsi minä kisaradalla kun unohdan hengittää), vaan treeni tapahtuu nimenomaan siellä peruskuntoalueella. Kaloreita palaa perusratsastuksessa jotain nelisensataa per tunti, mutta kunnon estevalmennus polttaa jopa reilut 700 kaloria! Estevalmennuksessa sykkeetkin on huomattavasti korkeammalla. Kuitenkin usein on niin, että se ratsastus on se kevyin osa tallipäivästä, paljon enemmän ainakin henkistä energiaa kuluu kaikkeen muuhun puuhasteluun, eli hevosen kuntoonlaittoon ja varusteiden huoltoon.
Virittämässä Michael Braunia kisavireeseen Ranskan Dinardissa, ja ori voittikin sitten yhden 140cm CSI2*luokan noissa kisoissa :)
Lisäksi ratsastus vahvistaa kehoa. Kehonhallinta on ratsastuksessa ihan avainasia: jos et hallitse omaa kehoasi, miten ihmeessä voisit hallita sen avulla kuuttasataa kiloa lihasta ja omaa tahtoa?! Pääroolissa on keskivartalon hallinta, ja niinpä ratsastajilla on usein (tai ainakin pitäisi olla, tai ainakin ne kehittynee ratsastusharrastuksessa) hyvät keskivartalon lihakset. Vaikka ratsastus ei missään nimessä ole voimalaji, on tietty jäntevyys silti tärkeää. Kirjoitan paraikaa graduani ratsastuksen urheilullisuudesta, eli jos aihe kiinnostaa niin multa löytyy siitä paljon tietoa ja vielä enemmän omia ja muiden enemmän mielipiteitä! Ratsastajien kannattaisi vilkaista ainakin Ratsastuksen lajianalyysi, SRL:n materiaalisalkusta löytyy myös muuta mielenkiintoista materiaalia aiheeseen liittyen.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Saskian Superpäivä, 2nd edition

Syksyllä keskiviikot olivat Saskian Superpäiviä, jolloin oli niitä kreisejä määriä punnerruksia sun muita. Nyt Saskian Superpäiviksi on vaihtuneet satunnaiset tiistait. Tiistaisin on hyvä aamutreenipäivä, aloitan aamun 45min spinningillä, ja reilun puolen tunnin kuluttua sen jälkeen on vuorossa CXWorx. Välin käytän yleensä hetken hengailuun ja stepperillä polkemiseen. Vaihtoehtoisesti, jos en ole tulossa illalla pumppiin (miekkailutreenien takia), teen ripeän saliohjelman siihen puolituntiseen. Supertiistaina kuitenkin palaan salille muutaman tunnin kuluttua, joraan 45min Sh'Bamissa ja sen jälkeen on BodyPumpin vuoro. Eilen illalla kuuman suihkun jälkeen simahdin heti yhdeksän jälkeen sohvalle, raahauduin sänkyyn ja nukuin yli yhdeksän tunnin kunnolliset yöunet :)
Kuva täältä
ps. Olin tänään aikeissa kävellä kouluun reippahasti, mutta kun meinasin jäätyä pystyyn kunnollisesta vaatetuksesta huolimatta jo ennen kisistä, oli pakko luovuttaa ja hypätä ratikkaan muutaman pysäkinvälin matkalle ja tallustaa sitten keskustasta. Siis voi blää mikä mikä kevät!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Uusia uintikamppeita

Uudet treenivaatteet on aina ihania! Kisoissa juuri ennen radalle menoa vanhat uimalasini sanoivat yhteistyösopimuksen irti kun kuminauha katkesi, joten uudet lasit olivat välttämättömät. Vanha uimapukuni alkoin myös olla melkolailla aikansa elänyt, joten samalla hankin senkin. Äkkäsin rekistä ihan törkeen hienon neonpinkin uikkarin, mutta valitettavasti siitä ei ollut kokoja :( Jouduin siin tyytymään mustaan speedoon pinkeillä raidoilla.


Lasit hankin sitten tietysti uimapukuun sointuvaksi myöskin pinkeillä yksityiskohdilla. Kokeilin pieniä kovia kisalaseja, mutta ne painoivat sen verran paljon, etten viitsinyt niitä hankkia. Sen sijaan mukaan tarttuivat lasit, jotka on erityisesti naisille suunnitellut, eli niiden pitäisi istua naisen naamaan paremmin, ja lasit ovatkin tosi mukavat ja tiiviit. Tosin joku viisaasti kysyi onko maisen ja miehen naaman rakenteessa jotain perustavanlaatuista eroa, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin :D

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Epänormiviikko

Maanantain ja tiistain vietin tosiaan Tahkolla spontaanilla talviurheilu-minilomalla. Oli taas törkeen siistii päästä laskemaan uusilla skimboilla! Vapise Poutiainen, mä meen kohta kovempaa :D Reidet saivat kyytiä tehokkaassa laskemisessa, vaikka yritinkin palautella niitä omatekoisella HotStretchingillä: perusteellinen saunominen ja sen jälkeen takan edessä venyttely. Kun siihen lisättiin vielä poikkeuksellisesti keskiviikkona olleen ratsastustunnin kevyt istunta-harjoitukset ja pumppikyykyt, niin onnistuin torstaina saamaan ekaa kertaa ikinä miekkailusta vähän kipeät jalkalihakset. Perjantaina viilettäessäni heppojen kanssa pellolla taas kevyessä istunnassa pikkuisen hyydytti...


Miniloman jälkeen arkeen paluu sujui vähän takkuamalla... Keskiviikon aamuseiskan BodyPumpissa tajusin tunnin puolivälissä että mulla on jumppahousut väärinpäin jalassa :D Siinä vaiheessa oli turha enää tehdä asialle mitään, leikin siis etten huomannut tai että ne vaan näyttää tolta. Aika hyvin kuitenkin että tämä oli (tietääkseni) eka kerta kun olen tuossa onnistunut, vaikka salilla on tullut kyykättyä aika monta kertaa vuosien saatossa.

Viikon viisiottelu-kohokohta oli taas kerran uintitreenit, joissa tekniikka ja sitä kautta teho käsivedoissa parani huikeasti! Koska vauhtitreenit jäivät minimiin tällä viikolla, aion lykätä kevyttä viikkoani pääsiäisviikkoon jolloin tulee kuitenkin löysäiltyä, ja treenata vielä ensi viikon tehokkaasti. Sitä kohti siis!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Myöhäiset viikon treenit

Pahoittelut hiljaiselosta! Syynä siihen on spontaani miniloma talviurheilun merkeissä, mutta siitä lisää myöhemmin. Viime viikon treenit näytti tältä:



Se miekkailumasennuskin helpotti sitten torstain treeneissä, joissa sujui huomattavasti paremmin ja lisäksi valmentaja sanoi kivoja asioita :)

Lauantaina olin suunnitellut treenaavani kunnolla, mutta edellispäivän huonot syömiset ja juomiset (seilasin ympäri Uuttamaata ratsastamassa erinäisiä heppoja, eli ruoka- ja juomapuoli oli aika hankalat pitää kunnossa) aiheuttivat sen, että olin ihan loppu vielä lauantaiaamuna. Niinpä vaihdoin lennossa, tai siis sohvan pohjalta jos ihan rehellisiä ollaan, suunnitelmia ja pidin palauttelupäivän. Yritän opetella paremmaksi sen oman kehon kuuntelun kanssa! Lepäilin siis ja kun sain itseni könyttyä pystyasentoon kävin ulkona kävelemässä ja venyttelin vielä illalla. Sunnuntaina jaksoi taas kummasti!

Sunnuntain uimatreeneissä otettiin taas huimia edistysaskeleita kohti kunnollista uimaritreeniä. Ensin uitiin paljon ilman jalkoja, ensin 25m tekniikkapätkiä. Meidän ilmeet oli varmasti näkemisen arvoiset siinä vaiheessa kun valmentaja sanoi että sitten pitää tehdä sama juttu 200m, ja meille selvisi, että tosiaan piti uida 200m ilman jalkoja :D Ilman jalkoja uiminen on mukavaa, sujuu ihmeen kevyesti kun ei tarvitse käyttää niitä kehon isoimpia ja paljon happea vieviä reisilihaksia. Näiden harjoitusten jälkeen siirryttiin sitten ensimmäistä kertaa harjoittelemaan potkuja, jee! Tässä kohtaa tuli myös viikon moka, josta tällä kertaa vastasin minä: valmentaja ojensi meille laudat ja käski potkia toiseen päähän, ja tein työä käskettyä. En kuitenkaan ehtinyt kun pari metriä kun valmentaja vihelsi takaisin ja huuteli: "En mä tajunnut että mun pitää opettaa teille miten sitä lautaa käytetään! Ei sen päällä saa makoilla!!" Olin tyynesti laittanut laudan vatsani alle ja kellinyt sen päällä mukavasti, mutta kävi ilmi että siitä vaan pidetään käsillä kiinni, eikä nojailla siihen sen enempää. Whooops... en mä muistanut, kun viimeksi on sellaista tullut käytettyä varmaan yhdeksänvuotiaana.

Joka tapauksessa kävi ilmi, että potkiminen on tosi hyydyttävää! Todettiin että se 25m pelkkiä potkuja on vähintään yhtä rankka setti kuin 200m pelkkiä käsivetoja. Lopuksi opeteltiin vielä käyttämään kelloa, niin että opittaisiin uimaan tiettyyn vauhtiin tietynlaisia intervalleja, mitä on hyvä hyödyntää itsenäisessäkin harjoittelussa. Ollaan kuulemma melkein jo ihan kuin kunnollinen uintijoukkue :)

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ratkea riemusta: BodyAttack

Olen säästellyt ja säästellyt tätä kirjoitusta, mutta ehkä vihdoinkin olisi aika päästä tämän lempilajin kimppuun. On siis aika päästää Jumppapirkko avautumaan lempitreenistään, jota kutsun myöskin RiemuAttackiksi :) BodyAttack on LesMillsin atleettisin treeni. Tunnista sanotaan, että se vastaa n. 10km juoksulenkkiä, mutta itse lisäisin siihen että sen päälle tulee vielä aika raastavat (muun muassa kokonainen biisillinen punnerruksia) lihaskunnot, ja se kympin juoksukaan ei suinkaan ole mitään tasaista tallustamista. Attackin suurin inspiraatio on juoksu, mutta sen lisäksi myös kunnon vanhanaikainen 80-luvun aerobic aitoon Jane Fonda-tyyliin ja huippu-urheilijoiden lajiharjoitteet. Tunnilla on kaksi sykepiikkiä, joissa sykkeet vedetään ihan tappiin asti, siis oikeasti sinne kahteensataan, jossa pitelet vatsaasi ja haukot henkeä ja jalat tärisee (missään muussa treenissä tätä ei tehdä, sykkeitä nostetaan mutta ei yhtä korkealle kuin tässä). Luonnollisesti liikkeistä on vaihtoehtoja, ja kaikki saa tehdä omalla tasollaan niin että selviää hengissä. Tarkoitus on kuitenkin tehdä omalla tasolla täysillä, ja liikkeet on tarkoituksella haastavia: räjähtävän voiman treenaamisen ei ole tarkoituskaan olla mikään walk in the park. Koreografiat on kuitenkin tarpeeksi simppeleitä, että kaikki pääsee ihan hyvin mukaan, sitä ei tarvitse jännittää. Viisiotteluun sanoisin että tästä saa suurimpia hyötyjä vauhtikestävyyteen ja hapenottokykyyn.
Toi kuvan teksti on kuulkaa lähempänä totuutta kuin arvaattekaan, kerran yksi attack-ohjaaja tunnusti että meni ekan attackinsa jälkeen taksilla kotiin :D Ja sitä paitsi kuvassa on mun lempiliike, Supermies! Kuva täältä.
BodyAttackin suurin vahvuus on hyvät ohjaajat ja ryhmä. Yksin en tähän treeniin pystyisi! Ryhmästä saa ihan mielettömästi energiaa, sen takia olenkin tällainen ryhmäliikuntaintoilija. BodyAttack on vielä siitä epäsuomalainen laji, että siinä kaikki ei suinkaan tee pelkästään omaa treeniä naama peruslukemilla, vaan ei ole lainkaan tavatonta hymyillä ja katsoa toisia silmiin ja heitellä yläfemmoja treenikaverien kanssa :)

Tästä lajista olisi vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa sanottavaa! Itse olen ihan varmasti onnellisimmillani juuri Attack-tunnilla: intervallibiisissä yleensä iskee se fiilis, kun ymmärtää mitä sanonnalla ratketa riemusta tarkoitetaan, kun endorfiinihumala iskee täysillä päälle, pompit innoissasi ja taputat käsiä yhteen ja tiedät että kaikilla muilla salissa on yhtä kivaa (rohkeimmat hihkuu ääneen riemusta! Ihan oikeasti!). Mikään nautintoaine ei saa tuollaista aikaan!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Miekkailumasennus

Uskokaa huviksenne, että toi oli neutraaleimmin ja kauneimmin muotoiltu otsikko jonka sain aikaiseksi. Oikeasti se sisältäisi paljon painokelvottomia sanoja.

Huonohkosti menneen kisojen miekkailuosuuden (mun mielestä se ois voinu mennä vielä paljon huonomminkin, sainhan sentään jotain pistoja) jälkeen suuntasin eilen kisikselle miekkailutreeneihin päättäväisenä, että kyllä tämä tästä. En ehdi joka tiistai treeneihin, mutta viimeksi kun olin siellä, oli treenit superhyvät ja tunsin edistyneeni valovuosia sen parin tunnin aikana. No, tällä kertaa olisin mieluummin voinut jättää väliin, treenien jälkeen oli nimittäin itku kurkussa ja olin valmis heittämään miekan nurkkaan ja vaihtamaan lajia vaikka uimahyppyihin tai telinevoimisteluun, koska niissäkin mahdottomissa lajeissa olisi varmasti helpompi edistyä kuin tyhmässä miekkailussa.

Tuntui, että mitä ikinä teenkin, niin teen samalla jotain muuta entistä huonommin, ja joka tapauksessa vastustaja on kuitenkin aina askeleen edellä ja nopeampi. Kisakuvien perusteella vedin ihan itse johtopäätöksen, että olen ihan liian pystyssä, jalkojen pitäisi olla paljon enemmän koukussa. Yritin siis keskittyä jalkatyöskentelyyni, mistä kommenti oli etten saa juosta päin vastustajaa. Kisoissa valmentaja kehui aktiivista asennetta ja hyökkäävää tyyliä otteluissani, joten yritin jatkaa tämän totetuttamista, mikä sai toisen valmentajan käskemään etten saa hyökätä suin päin vaan pitää olla maltillisempi. Jaahas. Toinen valmentaja painottaa nopeutta tilanteissa, ja toinen käskee odottamaan vastustajan liikkeitä ja reagoimaan niihin. No, paha odotella kun siinä vaiheessa kun älyän mitä vastustaja aikoo se on jo aikaa sitten saanut sen piston. Jotainhan mun on pakko tehdä eikä vaan seistä kuin lumiukko odottamassa kevättä?!
Ihan liian pysty asento, hädissäni huidon vasemmalla kädellä ja turpiin tulee. Hyvin menee.

Ainoa onni tässä tilanteessa on, etten elä ritarien aikaan ja miekkailutaidoistani ei ole kiinni elinajanodotteeni (vaikka tällaiset turhautumismäärät kyllä myöskin lyhentävät elinajanodotettani ihan kiitettävästi), koska silloin olisin kuollut kyllä jo aikoja sitten. Nyt yritän urhoollisesti jatkossakin pakottaa itseni sinne pisteltäväksi ja keräillä niitä hyviä fiiliksiä muista lajeista. Kaiken järjen mukaan tässäkin on pakko joskus jotain oppia?

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Näin kulkee kisapäivä

Nyt ensimmäisten kisojen jälkeen ollaan paljon viisaampia siitä, kuinka kisoissa oikein toimitaan. Seuraavissa kisoissa siis ainakin tämän jännitysmomentin pitäisi olla eliminoitu... Koska noissa kisapäivän kirjoitelmissa keskityttiin lähinnä omiin suorituksiin ja päällimmäisiin fiiliksiin, kerron tässä vähän seikkaperäisemmin kisapäivän kulusta.

CE:ssä meidät oli jaettu kahteen lähtöön, jotta aseet riitti kaikille joilla ei ole omaa asetta. CE pidettiin vakiovuorollamme Myllypuron Pallomyllyssä, jossa meillä oli aikaa vain tunti, eli kisarupeama vedettiin läpi vähän ripeämmin kuin normaalisti, eli valmistautumisajat jäivät vähän lyhyemmiksi kuin tavanomainen 20min joka pitäisi olla aikaa hoitaa aseen säädöt ja muut omat jutut kohdalleen. Rata hölkättiin porukalla läpi kerran, jotta kulku oli kaikille selvä. Juoksimme reilu puolikkaan jalkapallokentän, eli kierroksen puolivälissä piti tehdä koukero keskelle, ja tämä kierros juostiin jokaisella juoksukierroksella kolme kertaa. Tuliko selitettyä tarpeeksi sekavasti? Itse meinasin kerran seota laskuissa ihan totaalisesti, seuraaviin kisoihin aion siis värvätä jonkun apuhenkilön laskemaan kierroksiani jotta voin itse keskittyä vähän olennaisempiin asioihin. Normaalistihan tätä ongelmaa ei kyllä olisi, koska juostaisiin vaan yksi kunnollinen kierros jokaisella juoksukierroksella. Selvyyden vuoksi siis muistutuksena (tästä on raportoitu jo täällä), että CE:ssä ammutaan neljä kertaa ja juostaan ammuntojen välissä neljä kertaa 800m. Ammunnassahan pitää saada viisi osumaa ja aikaa on 50sek. Jos et siinä ajassa ole saanut kaikkia osumia saat jatkaa juoksua, mutta olet auttamattomasti menettänyt aikaa siellä ammuntapaikalla kykkiessä, mitään ylimääräisiä sakkokierroksia ei siis tule.
Miekkailussa oli puolen tunnin lämmittelyaika, jonka sai käyttää itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Hölkkäiltiin vähän, otettiin parit pikaoparit ja tarkisteltiin varusteita. Sen jälkeen meidät jaettiin pareiksi, jotka pysyisivät koko miekkailukisan ajan. Meitä oli 10 kisaajaa, joten kaikki ottelivat kaikkia vastaan kolme kertaa, jotta saatiin tarpeeksi otteluita. Ottelut ovat yhden piston otteluita, tuplia ei lasketa vaan otellaan kunnes jompikumpi voittaa. Oikeissa ksioissa lisäksi on vielä aikaraja 60sek per ottelu. Ensin otettiin siis oman parin kanssa kolme ottelua, sen jälkeen haastettiin aina yksi pari joiden kanssa molemmat ottelivat kolme ottelua, kunnes kaikki parit olivat kohdanneet. Tämä on kuulemma systeemi aina arvokisoja myöten.
Uinnissa oltiin jälleen meidän omalla vuorolla, eli käytössä oli vain kaksi rataa. Taas puolen tunnin lämmittelyaika, jonka jälkeen kaikki ylös altaasta ja kisattiin lähtö kerrallaan. Meitä huolestutti taas että miten pysyä laskuissa, mutta hyvin kaikki onnistuivat siinä. Kellotus toimi manuaalisesti, veikkaan että arvokisoissa tähän on joku hienostuneempi systeemi. Kaikkien uintilähtöjen jälkeen otettiin vielä vähän loppuverraa sekä odoteltiin vielä pisteenlaskua ja palkintojenjakoa. Pisteenlasku onkin sitten ihan oma lukunsa, onneksi sen voi jättää suosiolla taitavammille. En edes yritä ymmärtää systeemiä tässä vaiheessa, sen verran monimutkaista se on! Sen verran tiedän, että esteratsastuksessa kiellosta tai pudotuksesta miinustetaan 40 pistettä, mikä on saman verran kuin 10sek CE:ssä. Normaalistihan CE on viimein laji, jossa voi sitten kiriä sijoituksiaan sen perusteella, miten alkupäivä on mennyt.

Lisähaastetta näin amatööritasolla toi kisapäivän logistiikka ja muu suunnittelu, joka on hoidettava itse. Ihannetilanne olisi, että joku muu ajaisi kisapaikalta toiseen ja suunnittelisi reitit, pitäisi huolta varamiekoista ja juomavarastojen riittävyydestä yms. ylimääräisestä, jotta itse voisi keskittyä suoritukseen. Nyt oli onneksi valmistautumiset menneet hyvin, koko kisapäivän ajan oli ihan hyvä olo ja nesteytykset ja banaanitankkausten ajoitukset onnistuivat hyvin. Tosin uintiin ajettaessa meinasin lähteä kohti myllypuroa, eli se henkilökohtainen avustaja voisi olla ihan tarpeen :D

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

I'm still alive

Tapahtumarikas päivä takana! Päivä alkoi tosiaan superaikaisella CE:llä, jota ennen oli jo tullut jännitettyä sitä pääsenkö pikkuautolla lainkaan liikkeelle lumimyrskyn jäljiltä... Olin paikalla vähän liian myöhään, en ehtinyt oikein päästä sisään ammuntaan tarpeeksi. Ammunta sitten menikin aika kehnosti, ensimmäinen ja viimeinen ihan ookoo, mutta kaksi keskimmäistä tosi huonosti, jossa sitten hävisin ihan hävyttömän paljon aikaa. Kokonaisajaksi sain 18,24, jolla jätin taakseni omassa erässäni kaksi juoksijaa. Maalissa palauduin supernopeasti, ja jäi sellainen olo että jatkossa viimeisen juoksuosion voisi vetää kokonaisuudessaan kovempaa, eikä vain loppukiriä.

Nähtävästi keskityn kovasti, kun ilme on noin hullunkurinen...

Miekkailusta tiesin, että se on heikoin lajini, ja se tulikin todistettua. Miekkailun huppuhetkeni oli, kun sain varastettua kaksi pistoa taitavalta maajoukkuelaiselta :) Niissä alun helpoissa matseissa olisi kyllä pitänyt saada enemmän pistoja. Harjoitukset jatkuvat...

Uinnissa lähdöt oli koottu hyvin, moni lähtö oli supertasainen. Tässä oli itselleni suurin tyytväisyyden paikka, olin nopein meistä jotka olivat syksyllä aloittaneet lajin, aika oli 3,40 jotain (3,47?). Olin suunnitellut vetäväni uinnissa kaikki mehut irti, mutta en kertakaikkiaan uskaltanut ihan piiputtaa itseäni aiemmilla kierroksilla, mutta nyt tiedän, että tässäkin lajissa voisin alkaa kiriä vähän aiemmin.

Happea! Taas tosi edustava otos :D

Lopputuloksissa olin 5/7, pisteet olivat 1400 jotain. Summa summarum, tavoitteet ylittyivät mutta jotenkin silti vähän harmittaa. Ja sekös vasta harmittaa, että harmittaa, vaikka olisi syytä olla ihan tyytyväinen.  Sinänsä suoritukset olivat ihan hyviä, sijoitus vaan olisi voinut olla korkeampi. Tyhmää miekkailua selvästi painotetaan pisteytyksessä (kypsä suhtautumistapa :D). Sääli että se ratsastus jäi pois, se kun kuitenkin olisi mulla vahva laji joka olisi hyvinkin voinut kiskoa pisteitä ja sijoitusta ylöspäin. Joka tapauksessa nyt on jonkinlainen lähtötaso josta lähteä parantamaan, sääli vaan että seuraavat kisat on vasta toukokuussa, mä haluaisin mennä heti huomenna!

Päivän mokasta vastasi tänään (onneksi) iskä, joka oli (äiti myös) ihanasti mukana kannustamassa! Pyysin iskää ottamaan uinnin loppuverrasta vähän videota, jolta voisi vähän tsekata omaa tekniikkaa. Uin jonkun satasen ja menin sitten katsomaan miltä video näyttää. Sääli vaan että videolla näkyi pelkästään hallin kaakelilattiaa puolisen minuuttia :D Onneksi Anskun apujoukot saivat vähän parempaa videomateriaalia uinnista.

Voittajafiiliksiä pronssisijalla!

Ensimmäinen kisapäivä takana, ja aivan huippu fiilikset! Oma tavoite toteutui ja ylittyi reilusti! Ja nyt sain treeneihin paljon uutta pohdittavaa ja harjoiteltavaa, missä eniten kaipaan hienosäätöä.

Aamulla suuntasimme valtavien kinosten läpi kohti Pallomyllyä. Lunta oli tullut yön aikana niin paljon, että myöhästyminen oli lähellä. Olin onneksi toisessa erässä, joten ehdin lämmitellä suht hyvin. Ampumiseen olisin halunnut enemmän aikaa harjoitteluun, ampumapöytä oli hieman liian sivussa, joten ihan optimaalisesti en saanut kättä laskettua pöytään kisasuoritusten aikana. Juoksuvauhti oli hyvä, ehkä alkuun vähän turhan kova. Hengitykseen jouduin tosissaan keskittymään, sillä viimeisellä juoksukierroksella hengitys alkoi vinkumaan. Sain sen loppumaan, kun kiinnitin hengitykseen enemmän huomiota.

Ampumapaikalla tiukka keskittyminen Kallen ja Riinan kanssa
Ampuminen meni aivan alakanttiin. Sain kahdella ampumakerralla kaikki viisi osumaa, ensimmäisellä kerralla 40 sekuntiin, viimeisellä 43 sekuntiin. Kahdella ampumakerralla taisin saada vain kolme osumaa. Olen harjoituksissa ampunut parhaimmillaan 5 osumaa 17 sekuntiin, ja normi tulos alkaa olla siinä 30 sekuntin paikkeilla. Jos siis ampuminen olisi sujunut normaaliin 30 sekuntin vauhtiin, olisi ajasta lähtenyt noin minuutti pois. Lopullinen CE-aika oli 18:20, ja olen tähän aikaan valtavan tyytyväinen! Juoksumatka oli siis noin 3200 m ja amuntakertoja neljä.

Maaliviiva häämöttää!
Pallomyllystä suuntasimme kisahallille ja siellä aloitimme verkkaamaan miekkailusta varten. Puolisen tuntia verkkaa, varusteiden tarkistusta ja päälle pukemista, ja sitten alkoi ottelu. Ottelimme kaikki kaikkia vastaan kolme yhden pisteen ottelua, eli yhteensä 30 ottelua. Voitin ottelupareistani 5, lopputulos 13/17, eli 13 pisteen voittoa, 17 häviötä. Miekkailijoista 4 oli aivan eri tasolla kuin minä, ja heille hävisinkin ihan pystyyn. Oman tasoisista otteluista sain kaikista vähintään kaksi pistettä kolmesta. Kaiken kaikkiaan todella hyvä suoritus! Valmentaja-Bobi oli seuraamassa kisoja, ja sanoi, että nopeus ja reagointi on hyvää, mutta vielä pitäisi viedä pistot loppuun asti ja kvarttisuojaus kaipaa paljon treeniä!

Skarpit kilpailijat valmiina taistoon!

Bobi antaa minulle ohjeita, Saskia seuraa hieman tuimalla ilmeellä vierestä :)
Miekkailun jälkeen otimme Saskian kanssa välikooman, söin Picnicin uuniperunat (omnomn...) ja nukuttiin 20 minuutin päikkärit. Tämän jälkeen jäi vielä aikaa uuteen heräilyyn ja virittäytymiseen. Uintiverkassa ehdin harjoitella muutamaan kertaan pääedellähyppyä, sain pari todella onnistunutta hyppyä ja pari huonoa. Huonoissa hyvää oli se, että ensimmäisessä tuli testattua skenaario "mitä jos uimalakki lähtee päästä" ja toisessa "mitä jos uimalasit lähtee päästä". Molemmista selvisin ja sain vauhdissa korjattua varusteet, joten kisasuoritukseen pääsin lähtemään hyvällä fiiliksellä. Kisahyppy sujui erittäin hyvin! Siitä pisteet kotiin. Muuten en ole uintiin niin tyytyväinen. Kuperkeikkakäännökset menivät niin huonosti, että kahden epäonnistuneen jälkeen luovutin ja tein helpommat käännökset. Olisi myös pitänyt uida kovempaa, nyt en pistänyt ihan kaikkea peliin, ja paukkuja olisi vielä ollut kovempaan suoritukseen. Minun onnekseni uinnissa pitää olla aivan sairaan hyvä, jotta siitä saa kunnolla pisteitä, taisin jäädä siinä kokonaan nollille... Uintiaika oli muistaakseni noin 4,40, joten paljon jäi petrattavaa.

Hoplaa!
Lopullinen pistemäärä oli 1572, olin naisten sarjassa kolmas, edelläni olevat kisaavat aivan omassa sarjassaan ja ovat molemmat maajoukkueessa. Päivä sujui kaiken kaikkiaan hyvin, nestetankkaus, ruokamäärät ja aikataulutukset sujuivat, kannustusjoukot olivat huikeat ja kyydit pelasivat - kiitos siis kaikille apujoukoille :)

lauantai 2. maaliskuuta 2013

"Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää"

Huomenna koittaa jännittävä päivä. Ensimmäiset kilpailut! Nämä kilpailut tosin pidetään neliotteluna ilman ratsastusta, mutta yhtä kaikki, jännitettävää riittää. Olen kilpaillut tasan kaksi kertaa, molemmilla kerroilla esteratsastuksessa seuran kisoissa. Siitä on aikaa yli kymmenen vuotta. En siis pysty arvoimaan kunnolla, miten kilpailutilanne minuun vaikuttaa. Lähdenkin kisoihin avoimin mielin testaamaan itseäni. Tavoitteena selviytyä läpi kaikista neljästä lajeista, ja jos nyt en ihan viimeiseksi sijoittuisi, niin se olisi myös plussaa. Vahvin lajini tulee olemaan juoksuammunta. Uinti onnistuessaan sujuu meidän tasoryhmässä suht vahvasti, mutta se vaatii sitten onnistumisen niin hypyssä kuin kuperkeikkakäännöksissäkin. Miekkailusta en oikein tiedä. Hyvällä tuurilla pisteitä voi jokunen tulla.

Huominen päivä tulee olemaan aikataulullisesti ja myös fyysisesti sen verran kuluttava, että olen varautunut päivään hyvillä eväillä. Aamupalaksi teen smoothien baananista, mustikoista, maitorahkasta, jogurtista ja myslistä. Lisäksi keitän muutaman kananmunan, jotta nälkä ei yllätä ihan heti. Muuten nesteytyksestä ja energian saannista huolta on pitämässä hedelmäsmoothie, banaaneja, myslipatukoita, Fenix-energiajuoma ja Gatorade, varmuuden vuoksi myös Gainomax. Jos hyvä tuuri käy, meillä jää muutama tunti aikaa miekkailun ja uinnin väliin. Tämän tauon aiomme käyttää Saskian kanssa lepäämällä ja syömällä lounasta.


Toinen tämän illan urakka oli varusteiden pakkaaminen. Ilman ratsastustakin tavaramäärä on valtaisa! Miekkailuvarusteet lohkaisevat yli puolet treenikassin sisällöstä. Asettelin varusteet valmiiksi keittiön pöydälle, ja hyvä niin - kuvaa katsoessani huomasin, että miekka puuttuu varustepinosta kokonaan :)


Varusteet riveittäin ylhäältä alas:
Miekkailumaski, miekkailuhousut ja rintasuojus
Miekkailusukat, panta (sekä juoksuammuntaan että miekkailuun), miekkailutakki
Miekkailuun plastrong, miekkailuun kengät, juoksulenkkarit, uimapuku, uimalakki ja uimalasit
Miekkailuun johto, miekkailuhansiksas, urheilutoppi, urheilurintsikat, juoksutakki, iso ja pieni pyyhe

Näiden lisäksi täytyy mukaan pakata varasukat, pesupussi, varapiilolinssit, silmälasit, eväät (ja se miekka...) ja juomapullo. Näiden tavaroiden kantamiseen joudun hälyttämään itselleni kuskin (kiitos isi!), jotta saan tavarat raahattua Espoosta Myllypuroon aamutuimaan.

Pitäkäähän peukkuja huomenna, kisaraporttia tulossa myöhemmin! Perinteisesti suomalaiset urheilijat tekevät parhaansa ja katsovat mihin se riittää - sitä menen minäkin huomenna kokeilemaan!

Kohti kisoja!

Noniin, ekat kisat lähestyvät! Sunnuntaina olisi tarkoitus viedä läpi neliottelu, ratsastus jää näistä mittelöistä pois. Ihan tarpeeksi rankka setti on varmasti silti luvassa! 7.45 sunnuntaiaamuna pitäisi olla verraamassa CE:tä varten. Itseäni hirvittää, miten ihmeessä saan itsestäni maksimitehot irti tuohon aikaan vuorokaudesta... Onneksi olen tottunut aamutreeneihin!

Niinpä nyt pitäisi viimeistellä kunto kohdilleen, ei mitään liian rankkaa treeniä viimeisinä päivinä ja runsaasti kunnon sapuskaa :) Itse en ole asettenut itselleni mitään tulostavoitteita, olisi kiva jos en olisi viimeinen ja säilyisin hengissä... Muuten otan nämä vaan ponnahduslautana, siitä on kaksi ja puoli vuotta kun olen startannut missään kisoissa, joten jo kisahermojen harjoittaminen tekee hyvää, muuten näistä saa sitten lähtötason ja tulokset lajeihin joita lähteä kehittämään. Wish us luck!
Kuva täältä.