keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pilvijärvi Biathle

Biathle on kansainvälisen viisiotteluliiton UIPM:n virallinen kahden lajin konsepti. Biathle eli "kaksiottelu" koostuu juoksusta ja uinnista, ja on siis helpompaa kuin viisiottelu, kun varsinaisia lajitaitoja vaativat lajit jäävät pois. Huomaa ero biathloniin eli ampumahiihtoon :) Laji on kehitetty nimenomaan viisiotteluharjoittelua varten.

Vuoden 2009 MM-kisat käytiin Monacossa. Kuva täältä.
Nyt Suomessa järjestetään tiettävästi ensimmäinen biathle-kisa Kirkkonummen Pilvijärvellä la 9.8. Tähän kisaan ovat kaikki tervetulleita testaamaan tätä lajia, sen kummempia taitovaatimuksia ei ole kuin että pysyy vedenpinnalla omin avuin sen 100/200m ja osaa solmia kengännauhat tarvittaessa. Ainakin kaikki viisiottelijat ovat innolla osallistumassa tähän, mutta tämähän sopii erinomaiseksi harjoituskisaksi myös triathlonisteille ja muille intoilijoille!

Tässä virallinen kisakutsu:

KYIF ja UR33 seuroilla on kunnia kutsua teidät osallistumaan Pilvijärvi Biathle 2014 seurakilpailuun 9.8.2014. Kilpailussa noudatetaan UIPM Biathle sääntöjä ja ikäluokkia. Kilpailu koostuu juoksu- ja uintiosuuksista. Kilpailu alkaa juoksuosuudella kohti Pilvijärveä, missä suoritetaan uintiosuus avovesiuintina. Tämän jälkeen seuraa jälkimmäinen juoksuosuus maaliin.

Kilpailuun osallistuminen ei vaadi 5 ottelu lisenssiä. Kilpailijoiden on oltava kilpailupaikalla klo 12.00 jolloin järjestäjä kertoo kilpailun kulun ja lähtöajat.
.
Kilpailuluokat ovat erikseen miehille ja naisille:
Seniorit yli 22 vuotiaat
(1500 m juoksu, 200 m uinti, 1500 m juoksu)

Masters A 40-49 v
(1000 m juoksu, 100 m uinti, 1000 m juoksu)

Masters B 50-59 v
(1000 m juoksu, 100 m uinti, 1000 m juoksu)

Juniorit
(500 m juoksu,50 m uinti,500 m juoksu)

Kilpailijoilta edellytetään vaadittava uimataito, uinti tapahtuu järvessä. Kilpailujärjestäjä huolehtii että paikalla on tarvittavat pelastusjärjestelyt valmiudessa läpi kilpailun.

Kilpailun osallistumismaksu on 10€.

Ilmoittautuminen kilpailuun 4.8 mennessä osoitteeseen taneli.pahkala@gmail.com
Lisätietoja antavat:
Taneli Pahkala 040-7568969
Jan Bade 0500-453474

Normaalistihan ei ole paljoakaan järkeä yllyttää lukijoita mihinkään omiin hullutuksiin, mutta tämä varmasti sopii kaikille, myös iskälle on oma ikäkategoria. Toivottavasti nähdään Pilvijärvellä!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Vedenjuontivinkkejä

Vettä pitää juoda paljon, kaikkihan sen tietää. En aio paasata vedenjuonnin tärkeydestä, siitä löytyy viisaampien kirjoituksia mielin määrin (esim. täällä). Mutta monelle riittävä vedenjuonti tuntuu tuottavan tuskaa, ja sitten tuskaillaan huonon olon kanssa kun kehossa ei ole tarpeeksi nestettä. Varsinkin näin hellekeleillä asia on ajankohtainen.

Ihan pari omakohtaista faktaa silti. Ensinnäkin, selittämätön väsymys iltapäivällä johtuu usein vedenpuutteesta, eikä kahvinpuutteesta. Tätä voi ehkäistä juomalla riittävästi vettä päivän aikana. Toiseksi, selittämätön mieliteko "jotain" illalla ja loputon ravaaminen jääkaapilla on usein oire siitä että keho "etsii" vettä. Mieliteko menee usein ohi juomalla.

Lapsena inhosin vettä. Eihän se maistu miltään! Juomaan opetteleminen ei siis ollut todellakaan mitenkään itsestäänselvää. Seuraavassa muutamia testattuja vinkkejä siihen miten vettä voi opetella saamaan kurkusta alas:

- juo heti sängystä noustuasi aamulla lasillinen vettä. Ei tarvitse pakottaa itseään juomaan megapaljon, mutta edes normilasillinen. Aluksi saattaa tuntua pakottamiselta, mutta tähän oikeasti tottuu pian, ja keho alkaa kaivata vesilasillistaan, koska se auttaa kroppaakin heräämään.

- pidä päivähommassasi lähettyvillä vettä. Juot sitä todennäköisemmin jos sitä on lähellä.

- itse pidän yleensä työpöydällä ihan normilasillista vettä, mutta aina kun menen täyttämään sitä, juon yhden kokonaisen lasillisen, ja sitten sen toisen hitaammin. Näin saa väkisinkin kroppaansa enemmän nestettä.
Kuva täältä
- monelle toimii kotonakin vesilasillisten jättäminen ympäri kämppää, jolloin niitä tulee ohimennen tyhjenneltyä kuin huomaamattaan.

- jos veden maku ei miellytä, huijaa itseäsi maustamalla vesi. Laita siihen sitruunaa tai jotain, säilytä sitä jääkaapissa kannussa jotta se on varmasti kylmää, tai mitä ikinä tarvitsetkin jotta vesi maistuu paremmin.

- itselläni on usein hankaluuksia saada vettä imeytymään. Tähän saattaa auttaa se, että sekoittaa veteen vähän suolaa, jottei se vain holahda läpi. Mieluiten ei ihan perus ruokasuolaa, vaan merisuolaa/kalaharin suolaa tms.

Pidän itseäni melko hyvänä vedenjuojana, mutta näillä säillä tuntuu silti koko ajan siltä ettei ole juonut tarpeeksi. Pidetään siis itsestämme ja toisistamme huolta ettei ihan kuivuta!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Treeniviikko Tahkolla

Viime viikolla vaihdoin treenimaisemia ja painelin Tahkolle treenailemaan perheloman merkeissä. Koko muu perhe golfaa (itse olen luvannut aloittaa lajin heti kun on rajattomasti aikaa ja rahaa. Ei taida tapahtua ihan lähivuosina), joten suunnittelin sitten itselleni muita treenejä.

Pääosaa näytteli uinti. Uimavalmentajakaverini teki uintiohjelmia, joita säntillisesti toteutin Tahko Span pikkualtaassa. Eipä muuten ollut ruuhkaa hallissa, kun ulkona paistoi aurinko! Parina päivänä taisin saada pitää koko altaan omassa käytössäni, ja muinakin päivinä ihmiset kiltisti väistivät muille radoille kun raahasin varustekassini altaan reunalle ja ryhdyin kauhomaan. Kävin joka pävä uimassa kunnon treenin, ja tuntui kyllä siltä että uinti kehittyi tosi paljon kun siihen keskittyi kunnolla. Nyt alkaa joukossa olla jo ihan kunnollisia uimarivetoja!

Ammattitaitoisia uintimuistiinpanoja :D
Toinen viikon päälaji oli sitten ratsastus. Sain hypätä kunnolla kolmena päivänä kolmella eri hevosella, jotka kaikki olivat itselleni täysin vieraita, mahtavaa viisiotteluharjoitusta! Ensimmäisenä päivänä ratsuna oli Ilpo-poni, oikein mukava tapaus, ja tehtävänä verryttelyn ja muutaman linjan hypäämisen jälkeen n. 90cm rata. "Korjaus-linjalle" esteet sitten nostettiin n. 100-110cm. Kerran tuli pieni väärinkäsitys toiselle sarjalle, mutta onnistuin ensimmäisen epäonnistuneen hypyn jälkeen kampeamaan itseni takaisin satulaan, ja kuin ihmeen kaupalla vielä pysymään siellä vielä b-osan okserinkin yli. Olin tosi ylpeä tästä akrobaattisuorituksestani, siskoni oli jo ihan varma että saa kakkua :D Toisena päivänä sain alleni varsinaisen liitokavion, opettajan entisen kisahepan, ja tehtävänä oli jumppasarja. Heppa oli vähän dramaattinen hyppääjä (eli hyppäsi ihan megakorkealle jokaisessa hypyssä) mikä korostui entisestään jumpalla, joten sain testailla parhaita Bosty-tyylejäni, mutta sain sentään kehuja hyvästä tasapainosta. Jumpan jälkeen hypättiin vielä lyhyttä rataa 110cm-tasolla (eka kierros taisi olla vähän pienempi), joka meni tositosihyvin, megakivaa! Viimeisenä päivänä ratsun virkaa toimitti 6v vähän kokematon heppa, ja tehtävät oli tosi vaikeita. Opettaja tunnustikin tunnin jälkeen ettei olisi laittanut kellään toisella ratsastajalla tuollaisia tehtäviä sille hevoselle, eli sain olla ihan tyytyväinen että selvittiin loppujen lopuksi ihan kunnialla. Tehtiin siis pitkiä lähtestymisiä ihan isoille esteille, mikä oli sikavaikeaa. Oli kivaa hypätä Tahkon mahtavalla isolla kentällä, hepat olivat kivoja ja opettaja hyvä (eli sanoi ihan samoja asioita kuin Essikin :D). Nyt on hyvä fiilis palata Keravalle Essin oppiin, ei ole ihan ruosteessa!

Poniratsastusta vähän liian kirkkaassa valossa

Viikon treenihauskuutuksista vastasi tällä kertaa (poislukien se oma akrobaattiharjoitukseni) siskoni. Ensinnäkin rukka onnistui lentämään Ilpo-ponin selästä kokonaiset kolme kertaa tismalleen samalla tavalla (jos lähestyt 110cm okseria, muista pitää pohkeet kiinni!). Näistä johtuen golfista ei einää lauantaina tullut mitään, joten sain seuraa uintitreeniini. Yritin sitten oman treenini ohella opettaa siskolle jotain simppeleitä tekniikkatreenejä, mutta näköjään meidän kommunikatio ei ollut ihan saumatonta, koska näistä seurasi erittäin hauskoja väärinkäsityksiä. Oletteko ikinä nähneet kun joku yrittää tehdä scullingia yksi käsi kerrallaan? Näyttää muuten ihan siltä kuin yrittäisi uida ankkaa! :D Ehkä vielä hauskempaa oli silti kun annoin siskolle pullarit ja menin itse käymään vessassa. Kun pääsin takaisin altaalle siskoni hihitteli yksikseen altaan päädyssä ja tunnusti, että oli meinannut hukkua... Miten ihmeessä pullarin, kelluvan vaahtomuovipalan, (joka siis kannattelee uimaria!) avulla voi hukkua?!?! Meinasin kuolla nauruun :D Kävi kuitenkin ilmi, että sisko oli laittanut pullarin liian alas, eikä keskivartalo kannatellut ihan tarpeeksi, ja uinti meni vähän ristiin edestakaisin, jolloin ajautui syvemmälle ja syvemmälle. Näköjään on siis mahdollista.

Nyt treenit jatkuvat normimeningillä kotimaisemissa: kisiksellä on kuuma, stadikalla ruuhka ja eltsussa paistaa aurinko!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Maailman suurin urheilujuhla?

Sunnuntai-iltana käytiin vihdoin jalkapallon MM-finaali, ja kisat ovat ohi. Kisojen alkaessa päivittelin vähän, miten kuukauden ajan pitäisi kestää jalkapallohuumaa, mutta yllättävän helpostihan se on mennyt.  Päätin antaa jalkapallolle rehellisen mahdollisuuden, ja oma suhtautumiseni jalkapalloon on kyllä myös vähän muuttunut näiden kisojen myötä. Olen pitänyt fudista ihan liian hidastempoisena hienohelmojen pelinä, jossa isoja miehiä mukamas sattuu kun vähän tönitään. Alkuerissä vielä katselin pahalla filmaamisia ja hitautta, mutta kun katsomiseen vähän keskittyy alkoi huomaamaan että kyllähän siinä oikeasti tapahtuu kaikenlaista, ja sitten kun tapahtuu niin se käy yllättävän nopeasti (esim. Hollanti-Portugali alkuerä jossa tehtiin kaksi maalia sillä aikaa kun pesin hampaat). Varmasti osa filmaa perusteellisesti, mutta tajusin silti että kun juoksee kovaa niin pienikin töytäisy riittää pilaamaan tasapainon, jolloin lentää. Ja että osuma nappikengästä sääreen tai kyynerpäästä päähän sattuu ihan oikeasti.

Ollaan Ronaldosta sitten mitä mieltä tahansa, ainakin minulta tyyppi keräsi pointsit kun luin että tuo ihmeellinen kuvio tukassa on sympatiaele pienelle pojalle, jonka syöpäleikkauksen Ronaldo rahoitti. Viiru on sama kuin pojan arpi. Awwwwh.
Ja siis kyllähän kyseessä on maailman suosituin urhelulaji, joka liikuttaa ihmisiä fyysisesti ja henkisesti joka puolella maailmaa. Turha sitä on dissata, koska positiiviset vaikutukset ovat eittämättä valtavat. En varmasti ikinä tule ymmärtämään sellaista faniutta, jossa omaa suosikki-seurajoukkuetta kannatetaan fanaattisesti, enkä varmasti tule arvostamaan sitä että fudis täyttää kaikki lehtien urheilusivut, mutta olen sentään saanut jonkinlaista arvostusta peliä kohtaan.  Ja onhan se aina huikeaa katsoa voittajien riemua.

ps. Kannatin Hollantia.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Esteratsastuksen kuivaharjoittelua

Ratsastukseen tulee kesällä taukoa, kun Keravan Ratsastuskoululla työskentelvät 5-otteluliiton hevoset viettävät ansaittua kesälomaa. Viime kesänä tauon jälkeen hevosen selkään palattaessa (vaikka olinkin käynyt Siuntiossa hölkkäilemässä polleilla) ratsastin ihan historiallisen huonosti ja sain kaikkien aikojen pahimmat huudot Essiltä. Jotta tänä kesänä taantuma taidoissa ei olisi ihan yhtä totaalinen, olen yrittänyt vähän ylläpitää ratsastusfiilistä erilaisin keinoin.

Ratsastus on yksi harvoja lajeja, jota katsomalla voi oppia lähes yhtä paljon kuin ratsastamalla itse. Poniaikojen valmentajani ei edes päästänyt meitä itse hyppäämään, ellei käyty katsomassa muidenkin hyppäreitä! On myös fakta, että se millaista ratsastusta näet, vaikuttaa omaan ratsastukseesi, minkä takia kannattaakin katsoa mahdollisimman laadukasta ratsastusta eikä välttämättä niitä amatöörien aikaluokkia. Niinpä olen kesällä yrittänyt säännöllisen epäsäännöllisesti katsoa esteratsastusta. Youtubesta löytyy mukavasti kevään Nations Cupeja ja GP:itä, ja tulihan jopa Finnderby ihan Ylen kanaviltakin. Yksi huikea löytö on jos löytää GoProlla kuvattuja esteluokkia, niillä voi hauskasti harjoittaa omaa estesilmää kotisohvalta. Tietenkään se ei ole sama asia kun et tunne hevosen liikkeitä ja pysty itse ratsastamaan etäisyyttä, mutta paremman puutteessa varmaan ihan hyödyllistä.

Kesäkivaa Hollannissa 2010
Lisäksi ratsastus on itselleni niin tuttu laji, että pystyn tekemään myös mielikuvaharjoituksia. Tätä pitäisi harjoitella enemmän ja muissakin lajeissa, koska sillä tapaa pystyy luomaan itselleen hyvää fiilistä ja onnistumisen kokemuksia keinotekoisesti. Suosikkiuniani on ne, joissa näen unta ratsastavani ihanalla hevosella jättikokoista rataa täydellisesti. Siihen pitäisi sitten pyrkiä vähän tietoisemmassa tilassa.

Tulee sitä jonkin verran ratsastettuakin tänä kesänä. Viime viikolla kun varvas esti juoksemista kävin liikuttamassa kaverin ponin, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Ensi viikolla lähden perheeni mukaan Tahkolle, ja varasin itselleni sinne muutaman estetunnin, toivottavasti siitä tulee antoisaa! Sen jälkeen alkavatkin jo Keravan tunnit tavalliseen tapaan, eli eiköhän se siitä!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Inhokkilaji: pyöräily

Kesällä pyöräily on maailman kätevin tapa päästä paikasta toiseen, varsinkin kun asuu suhteellisen keskeisellä paikalla. Se on ylivoimaisesti halvin ja nopein tapa liikkua lyhyitä matkoja, mikä lienee syy siihen, että sitä teen, vaikka pyöräily onkin kamalaa. Joo, tunnustus: inhoan pyöräilyä :D

Pyöräily on jostain syystä (tai no, ehkä jotain syytä lienee 15v vanhassa pyörässäni, joka tuskin hankittaessakaan oli mikään huippumalli) suunnilleen maailman hapottavin liikuntamuoto. Jo parilla polkaisulla saa sykkeet pilviin ja jalat hapoille, mikä ei kylmiltään tunnu kovin miellyttävältä. Niinpä yleensä poljen ihan totaalisen mummovauhtia, mikä on aika masentavaa. Pahin pyöräilytrauma on viime vuoden Helsinki City Triathlonilta, jolloin tädit kukkakoreineen vanhoilla Helkamilla polkivat kevyesti ohi, vaikka poljin ja puuskutin pää punaisena. Näen siitä vieläkin painajaisia.

Nishiki pääosassa traumaattisella triathlon-koetuksella
Henkilökohtaisista traumoista huolimatta tosiaan pyöräilen kesällä lähes päivittäin, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Kustannussäästöjen ja siirtymisen helppouden lisäksi pyöräilyllä on niin monia hyviä puolia, että huonot puolet jäävät väistämättä vähemmistöön: ekologisuus, raitis ilma, hyötyliikunta, itsenäisyys (ei tarvitse odotella bussia tai ratikkaa) saavat aikaan hyvän mielen! 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Pientä päivitystä miekkailukamoihin

Taisin mainita Miekkailu-SM:iä käsittelevässä postauksessa että sain hankittua uuden hanskan ja plastronin:


Hanska on huomattavasti parempi kuin edellinen, saa ihan erilaisen otteen miekkaan kun oikeasti tuntee mitä tekee sormillaan ja hanska istuu käteen - kuin hanska! Vanha alkaa olla tosi kamala, se haisee ihan kuolemalta ja näyttää ihan siltä, että olisin menossa traktorilla perunapellolle, enkä suinkaan hienostunnen urheilulajin pariin :D Myös plastron oli huomattava parannus, edellinen oli erittäin retroversio jonka kiinnitysnauhat vetelivät ihan viimeisään, eikä turvallisuusmerkinnätkään tainneet olla ihan asianmukaiset. Tämä on lisäksi mukavan ohut ja liukas niin että sen päälle on helppo pukea vielä takki ilman että hiha kirraa kiinni. Kyllä vaan urheilussa välineiden on hyvä olla kunnollisia!

Oulun miekkailutarvike oli paikalla SM-kisoissa, eli pääsin myös hypistelemään muita kamoja. Sovitin kenkiä ja tiedän nyt koon ja mallin minkä hankin sitten jossain vaiheessa. Niket olivat ihanat, niillä liikkuminen tuntui ihan superkevyeltä ja ketterältä, olen vakuuttunut että miekkailisin tosipaljon paremmin niillä! Kokeilin myös erilaisia kahvoja miekkaan, eli sellainenkin olisi nyt tähtäimessä sitten kun sitä osastoa uusin.