tiistai 30. syyskuuta 2014

Melkein 1000p!

Noniin, nyt on taas Ruotsi nähty! Tällä kertaa matka Tukholmaan sujui sen suuremmitta kommelluksitta, kuin että maustoin vahingossa salaattini chili-oliiviöljyllä ABC:llä, enkä lopulta pystynyt syömään sitä. Oltiin siis hyvissä ajoin satamassa ja löydettiin hyvin perille aamulla Tukholmassa.

Uinti käytiin lyhyellä radalla, ja olin aika iloinen kun huomasin että allas oli suhteellisen kunnollinen kisa-allas, jossa ei muodostu liikaa aallokkoa ja on kunnolliset starttipallit. Uinnin verryttely tuntui paremmalta kuin koskaan, ja oli siitä aika huolestunut, koska yleensä tuntuu ihan kauhealta ennen uintia. Ehdin verrytellä rauhassa ja kasata ajatukset ennen starttia, ja olin aika keskittynyt kun oli meidän erän aika. Muut sekoilivat lähdössä, ja muistan ajetelleeni alkusukelluksessa että tämähän alkoi hyvin, nyt vaan mennään. Ensimmäiset 100m uitiin toisella puolellani uineen tytön kanssa melkolailla samaan tahtiin, mitä nyt yksi käännökseni oli aika hidas joten tyttö pääsi vähän edelle, mutta uin sen heti kiinni. Yritin toteuttaa taktiikkaa jota ollaan harjoiteltu treeneissä joka varmistaa että jaksaa puristaa loppuun asti eikä vauhti hyydy, ja toteutin sen melkein liiankin hyvin ottamalla alun aika iisisti. Nyt vasta viimeiset 25m tuntui pahalta, tuntui etten etene minnekään mutta onnistuin silti mielestäni pitämään tekniikan kasassa ja vedot vahvoina, enkä sortunut kauhomaan. Aikani oli 3:04,41, ihan hyvä ja vierellä alkumatkasta uinut tyttö taisi jäädä jotain 10sek. Eräni oli hitain erä, eli voitin sen kirkkaasti. Taas vähän lähempänä sitä 3min!

Kuva Ebba Niklasdotter, Modern Femkamp-ryhmä.
Uinnista jatkettiin toiseen osaan samaa rakennusta miekkailun pariin. Tässä vaiheessa tuli vähän kiire koska uinnin alku oli vähän venynyt, enkä ehtinyt verrytellä niin kunnolla kuin olisin halunnut miekkailua varten. Niinpä alku meni vähän koomassa, enkä taaskaan miekkaillut yhtään hyvin. Vähitellen sytyin vähän paremmin, ja loppupuolisko oli jo enemmän omalla tasollani. Edelleen siis miekkailuni on ihan liian epätasaista. On ihan naurettavaa, etten onnistu napsimaan pistoja niiltä helpommilta vastustajilta, mutta sitten toisaalta saan niitä pojalta, joka voitti junnu-EM:ien miekkailuosion. Huooh.

Miekkailun jälkeen oli vähän aikaa hengähtää, syödä banaania ja nostaa jalat seinälle. CE saatiin aloitttua aikatulun mukaisesti, kaikki aikuiset samassa lähdössä. Rata oli kiva, ehkä vähän lyhyt, mutta siinä oli mukavasti mutkaa ja vähän mäkeä, eikä mitään portaita tai pukuhuoneiden läpi-juoksuja, niin kuin joskus. Ensimmäinen ammunta meni ihan ok, ja saavutin ekalla juoksuosuudella joukkuekaveria. Päätin olla hätäilemättä alussa, luottaa ammmuntaan ja kiristää sitten lopussa jos tarvitsee. Tämä taktiikka toimi ihan hyvin viimeiseen ammuntaan asti, jossa sulin ihan täysin. Ajattelin vaan että on pakko ampua hyvin, jolloin en todellakaan osunut enää mihinkään... Onnistuin kuromaan eroa juoksemalla aika paljon, mutta lopulta matka loppui kesken ja jäin edellisestä 13sek. Vain sen yhden ammunnan takia. P*ska!! Onneksi eroa oli vielä tuloslistassa muutaman pisteen verran hyväkseni. Tosi kovaa uineet tytöt olivat kaukana edellä mutta suurin osa muista oli takanapäin.

Perinteinen CE:n jälkeinen selfie. Muut tytöt olivat niin punaisia että katsoin parhaaksi filtteröidä perusteellisesti, oma naamani oli ovelasti piilossa lipan alla :D
Tiesin siis, että nyt pitää ratsastaa hyvin päästäkseni palkintopallille. Tässä vaiheessa olin myös jo kerännyt pisteitä kokonaiset 695p, tiesin siis että hyvällä ratsastuksella pääsisin tosi lähelle sitä 1000p rajaa ja tekisin selvästi oman ennätykseni. Vähän jännitti että otan sitten liikaa paineita ja ryssin kaiken, mutta olin kuitenkin suhteellisen levollisin mielin, osaanhan ratsastaa ja esteet olisivat aika pieniä. Saatiin tietää hevoset jo etukäteen, tällä kertaa ei arvottu niitä vaan järjestäjät olivat halunneet jakaa ne etukäteen ennakkotietojen perusteella. Sain hevosen nimeltä Cortizon, josta luonnehdinta kuului että se on varma tapaus mutta voi mennä aika kovaa. Ratsastaisin itse vasta toisessa ryhmässä, eli hevonen menisi radan toisella ratsastajalla ensin.

Yövyttiin Tukholmassa viisiottelukaverin luona, ja oli mukavaa että kisapäivä loppui suhteellisen ajoissa. Käytiin kaikessa rauhassa suihkussa, ja sitten suunnattiin pitsalle, koska ruoanlaitto tuntui ylivoimaiselta. Oli muuten hyvää! Samassa yhteydessä suoritettiin myös pieni verryttely-kävelylenkki, kun piti käydä kaupassa ja pankkiautomaatilla. Illalla ehdittiin vielä venytellä ja katsoa leffaa, mukava chilli-ilta.

Cortizon (Cagliostro-Hertigen). Kuva Bror Rosenback, Det är i Väsby det händer- facebookryhmä.
Sunnuntaiaamuna sitten suunnattiin kohti ratsastuspaikkaa. Rakennettiin ja käveltiin rata, joka tuntui melko tiiviiltä pienehkössä maneesissa, kun itse ei ole vielä aloittanut hallikautta kunnolla. Aika monta suhteutettua väliä ja tiukkoja kaarteita. Ehdittiin hyvin katsoa kun ponit hyppäsivät omat ratansa, sitten laittaa hevoset kuntoon ja kävelyttää niitä ennen kuin ensimmäinen ryhmä pääsi verryttelemään. Verryttely toteutettiin ryhmässä yhdessä melko ohjatusti, koska tilaa ei olisi muuten ollut. Saatiin hypätä neljä hyppyä kahdelle eri esteelle verryttelyssä, sitten yksi hyppy ennen kuin aloitti radan. Heppa oli vähän ratsastuskoulumainen ratsastaa, mutta hyppäsi kiltisti ja lähti hyppyyn nätisti sekä läheltä että kaukaa. Verryttely sujui siis hyvin. Radalla jarrut vähän katosivat yhdellä kaarevalla viiden askeleen linjalla, joten ei vaan päästy sinne linjan toiselle esteelle. Muuten rata oli ihan hyvä ja tasainen, en sortunut liikaan pidättämiseen ja panikointiin vaan ratkaisin asioita mukavasti eteenpäin. Sen ansiosta en myöskään saanut aikavirheitä kiellosta huolimatta.

Tuomarit laskivat pisteitä samalla kun laitettiin hevoset pois, minkä jälkeen seurasi tietysti palkintojenjako. Olin onnistunut pitämään kolmossijoitukseni, jee! Sain palkinnoksi pienen Marabou-levyn ja ruusukkeen :D Kokonaispistesaldokseni tuli 985p, eli yli 100p enemmän kuin koskaan aiemmin!! Ehdittiin mukavasti vielä käydä suihkussa ja chillailla hetki ennen kuin piti lähteä laivaan. Laivalla nautittiin täysi rinnoin buffetpöydän antimista ja jouduin lunastamaan lupaukseni viihdyttää kaveria karaokessa. Yöllä nukutti sitten kumman hyvin.

Nyt on kautta jäljellä enää pari viikkoa, jolloin on taas kisat ruotsissa. Siellä on siis vielä mahdollisuus parannella numeroita kaikissa lajeissa tämän kauden osalta!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Stockholm GP pregaming eli 5-ottelijan kisaviimeistelyjä

Viikonloppuna on vihdoin taas 5-ottelukisojen aika! Taas lähdetään lahden toiselle puolelle eli Tukholman lähistölle. Ilmeisesti osanottajia tulee olemaan ihan mukavasti naisten sarjassa, joten saadaan varmaan aikaan hyvä kisa. Omat tavoitteet ovat ne perinteiset: parantaa uintiennätystä ja kokonaispistemäärää. Lisäksi haluaisin että ammunnat menisivät suht koht hyvin, sitä on treenattu viime aikoina sen verran tunnollisesti että pitäisi jossain jo näkyäkin. Kisa on kaksipäiväinen, lauantaina aloitetaan uinnilla, jatketaan miekkailulla ja päätetään CE:hen. Sunnuntaina kisa ratkeaa sitten ratsastusosioon, joka käydään tasolla max 90cm.

SM/PM- kisastartti. Kuva Kalle Nuuja.
Koska itse kisasta ja tavoitteista ei ole sen enempää sanottavaa tällä erää, ajattelin vähän avata sitä miten valmistaudun kisoihin. Vielä vuosi sitten olin täysin hukassa tämän asian suhteen, nyt alkaa olla jo vähän rutiineja tähän jotka ainakin joskus kantavat hedelmääkin.

Muutama päivä ennen kisoja treeniä kevennetään huomattavasti. Siinä missä normaalisti treenaa pari-kolme kertaa päivässä, nyt treenikerrat vähennetään useimmiten yhteen. Levon osuus siis korostuu huomattavasti, jos vaikka käy vain aamulla uimassa ja chillailee loppupäivän. Toinen vaihtoehto on vähentää treenin kestoa, esim. miekkaillaan vain tunti (normaalin 2-3h sijaan) ja uidaan vain vajaa 2km, siinä missä normitreeni olisi usein yli 3km. Treeneissä myös vähän säästellään ja tehdään vaikka mieluummin lyhyitä teräviä vetoja kuin pitkiä ja rasittavia. Ihan nollaan ei silti mitään jätetä, jotta tuntuma säilyy.

Myös ruokapuoleen kiinnitän vähän erityistä huomiota. Kisapäivänä kaloreita kuluu noin miljoona, kun suoritetaan monta kertaa maksimitasolla. Kisapäivänä en oikein pysty syömään, useimmiten alas menee vain aamupala pakotettuna ja sitten juomaa ja banaania. Niinpä pitää huolehtia siitä, että kropassa on riittävästi energiaa jo etukäteen. Pari päivää ennen kisoja pidän siis huolta siitä että syön kunnolliset kaksi lämmintä ateriaa välipaloja unohtamatta. Mielellään yritän saada vähän ekstra kaloreita myös kurkusta alas. Koska en yhtäkkiä pysty syömään kovin paljon enempää, ovat mehut osoittautuneet oivaksi keinoksi lisätä energiamääriä. Suklaatakaan ei viitsisi ihan mielin määrin mutustella :D

Perus kisojen jälkeinen varustekaaos... Tuossa ei ole edes puolet kamoista!
Viimeisinä päivinä yritän olla tekemättä mitään tavallisesta poikkeavaa. Ei mitään hapottavaa pyörälenkkiä, seinäkiipelykokeiluja tms, jotta ei tule turhia jumituksia. Venyttelen huolellisesti joka ilta, jotta olo olisi vetreä sitten suorituksissa.

Yksi heikko kohtani kisavalmisteluissa on ollut unen määrä. Kaksi kertaa olen jostain syystä nukkunut tosi huonosti viimeiset päivät ennen kisoja, ja molemmilla kerroilla on sitten ollut tosi nuutunut olo kisoissa kaikista piritsymisyrityksistä huolimatta. Tähän pitäisi jatkossa miettiä keinoja, joilla varmistan unen määrän ennen kisoja.

Yritän kirjoitella ensi viikolla myös vähän kisaeväistä. Yleensä on käynyt niin, että muistan sen vasta siinä vaiheessa kun kaikki purkit ja pullot ovat jo tyhjiä, mutta nyt yritän tsempata dokumentoinnissa!

Näillä mennään, wish me luck!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kompressiosäärystimet

Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut hankkivani kompressiosukat, ja SM:iin sain ne sitten vihdoin hankittua. Valintani oli zeropointin pinkit säärystimet, jotka menevät hyvin myös miekkaillessa sukkien alle. Ja juostessa tuo pinkki väri on vaan niin pähee!

Säärystimet ovat osoittautuneet tosi hyviksi etenkin miekkailukisoissa. 5-ottelukisojen miekkailosio yleensä kestää hyvän aikaa, samoin pelkät miekkailukisat, ja suurin osa ajasta vietetään seisten. Liikkeessä ollaan usein hieman varpaillaan ja dynaamisesti liikkuen, eli pohkeet tekee koko ajan töitä otellessa. Niinpä yleensä ennemmin tai myöhemmin pohkeita alkaa hapottaa ja jalat väsyy. Kompressiosukat tai -säärystimet ovat tähän oiva apu: hapotus vähenee ja jalat eivät väsy yhtä pahasti. Tämä on erityisen hyvä asia 5-ottelussa, jossa tuon jälkeen vielä pitäisi suorittaa muita lajeja samoilla jaloilla.

Ruotsalaistytöllä näyttää myöskin olevan jonkunlaiset säärystimet, mutta pinkit on kyllä päheemmät! Kuva Tero Koski.
Juostessa en ole käyttänyt säärystimiä kovinkaan paljon, eli en oikein osa sanoa ihan yhtä kiistattomasti hyödyistä siinä lajissa. Moni on kuitenkin saanut kompressiotuotteista apua kipeytyviin penikoihin, eli jos penikat alkavat yhtään oireilla, otan nuo varmasti heti säännöllisempään käyttöön.

Itselläni on kaikista pienin koko, ja vähän arvuuttelin että onko se liian tiukka tai meneekö edes päälle. Koko osoittautui kuitenkin erittäin sopivaksi, säärystin ei missään nimessä ole liian tiukka. Ja omat koipeni eivät ole mitenkään epäluonnollisen ohuet, suosittelen siis ottamaan napakan koon. Muutenkin voin kyllä suositella zeropointeja, ainakin tulee tosi pro olo ne päällä!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kisaviikonloppu: Nils Sjöblom Memorial ja Keravan aluekisat

HUH! Olipahan viikonloppu taas. Viime viikkokin on mennyt sen verran kiireisissä merkeissä, että blogi jäi prioriteettilistalla sellaiselle tasolle ettei toteutukseen asti päästy. Sori kaverit.

Mutta viikonloppu siis. Alkoi siitä kun päästiin Keravalle, ja Essi ensi töikseen ilmoitti että joudutte sitten lehteen tänään. Joku toimittaja oli tulossa tekemään juttua sekä Hippokseen että Hevosurheiluun. Tästä seurasi tietysti heti stressiä, panikointia ja purnausta siitä että oltaisi pukeuduttu hienommin jos oltaisi tiedetty asiasta etukäteen. Ilmeiseti tämä oli sovittu noin tuntia aiemmin Essinkin kanssa, eli ei auttanut muu kuin yrittää kammata hevosten harjat järjestykseen ja tsekata että omat saappaat ovat suunnilleen puhtaat. Onneksi olin sentään laittanut ripsiväriä :D Tunnin aika toimittaja sitten räpsi kuvia, ja tunnin jälkeen vielä haastatteli meitä. Ilmeisesti Essistä tehdään juttu Hippokseen, jossa meidät näkee kuvissa taka-alalla (olen sitten se jolla on tosi iso tummaruskea hevonen). Toinen juttu on Hevosurheilun takakanteen hevosporukoista, joten tässä päästiin promoamaan 5-ottelua toden teolla.

Pahinta tässä kyllä oli se, että itselläni oli päällä vanhat ruskearuudulliset ratsastushousut, joiden vetoketju alkaa vedellä siinä määrin viimeisiään, ettei se tahdo pysyä kiinni millään. Niinpä kiskoin sitä koko tunnin ajan paniikissa kiinni, ja toivon nyt ihan mielettömästi etten joudu lehteen sepalus auki... Hyvä minä. Heppailun jälkeen suuntasin vielä Märskyyn uimaan, ja onnistuin uimaan yksin treeneissä pitkällä radalla noin sekunnin päähän ennätyksestä kovan 200m. Oikeasti hyvä minä!

SM/PM-kisojen miekkailuosiossa Espoon Tuulimäessä. Kuva Kalle Nuuja.
Lauantaina oli sitten syksyn ensimmäisen miekkailukisan, Nils Sjöblom Memorial, aika. Tavoite oli sama kuin ennenkin, koska se ei ole vielä toteutunut, eli sijoittua paremmin kuin koko kisan viimeiseksi. Ja kyllähän se vihdoin täyttyi, olin kolmanneksi viimeinen :D Pidän tätä suurena saavutuksena miekkailu-urallani. Aloitin miekkailemalla ihan katastrofaalisen huonosti. Hävisin ensimmäisen matsin 5-1 ja toisen matsin tuttua harjoitusvastustajaa vastaan 5-0, vaikka usein voitan saman tytön treeneissä. Olin tämän jälkeen ihan raivona itselleni ja näin parhaaksi poistua paikalta hetkeksi. Muistin yhden valmentajan neuvot siitä että tuollaisen alun jälkeen kannattaa tehdä jotain radikaalia, joten riehuin hetken ja palasin sitten vasta saliin murjottamaan ja kasaamaan itseäni. Näköjään se toimi kohtuullisesti, koska sen jälkeen oli jo paljon enemmän oman tasoista miekkailua. Seuraavan matsin hävisin 5-3 ja sitä seuraavan täpärästi 5-4, minkä jälkeen sain kuin sainkin ensimmäisen alkuerävoittoni ikinä, kun voitin 5-3!! Vitsit että olin ylpeä itsestäni! Viimeisen erän hävisin hallitsevaa Suomen Mestaria vastaan 5-2. Indeksini ei siis kuitenkaan tuon katastrofialun jälkeen riittänyt jatkoon. Ensi kerralla taas hitusen paremmin!

Sunnuntaiaamuna oli jälleen aika suunnata Keravalle tällä kertaa kisojen merkeissä. Olin saanut ratsuksi Welmiron, mikä vähän jännitti. Viimeksi menin Arianella jonka kanssa oli tosi hauskaa, mutta Welmiroa pitää oikeasti ratsastaa huolellisesti jotta rata sujuu hyvin. Luokkana oli kuitenkin mukavan pienen tuntuinen 90cm. Verkassa onnistuin tulemaan okserille kerran tosi pohjaan ja toisella kerralla vielä huonommin, jolloin hevonen päätti pysähtyä siihen, muuten tuntui ihan hyvältä. Radalla ensimmäiselle esteelle se tuntui hieman miettivän pääsisikö tästä nyt helpommalla jotenkin, mutta onnistuin ratsastamaan huolellisesti mutten liikaa ja tarpeeksi tasaisessa temmossa, joten perusrata oli oikeastaan aika hyvä. Toisessa vaiheessa en lähtenyt ratsastamaan aikaa, tempo kiihtyi ihan itsestään loppua kohti vähän eikä kääntyvyys ollut mitenkään huippuluokkaa, mutta kokonaisuudesta tuli ihan hyvä 0-0 :) Ruusukkeille ei siis päästy mutta hyvä mieli jäi.

Welmiro 5-ottelun SM/PM-kisoissa. Ratsastajana on Oulun Miekkailuseuran Kirsi Yrjölä, jolla on harvinaisen jäätävä ilme tässä kuvassa. Sori Kirsi, en voinut vastustaa! :D Kuva Kalle Nuuja.
Toimihenkilövelvoitteiden jälkeen (jouduin hoitamaan kisakansliaa, mikä jännitti melkein vielä enemmän kuin oma kisasuoritus, mutta selvisin siitä vain vähäisin mokin) vielä Pirkkolaan uimaan. Vähän pelotti että joutuisin uimaan samanlaisen setin kuin edellisellä viikolla eli paljon katkottuja ja kokonaisia kaksisatasia täysiä, mutta onneksi pääsin vähän helpommalla. Viimeisteltiin vain kisakuntoa ja kuulemma 50m maksimivedot näytti ihan hyvältä. Käsky kävi nousta altaasta aiemmin kuin muut, ja voi sitä vahingonilon määrää kun muut jäi tekemään potkusettiä ja itse lähdin saunaan :D Tässä vaiheessa olin kyllä niin loppu että hyvä kun pääsin kotiin, missä haaveilin henkilökohtaisesta palvelijasta joka voisi paitsi laittaa ruoan, myös tuoda sen sohvalle ja lapioida suuhuni. Hetken elvyttyäni sain sentään itse suoriuduttua tästä.

Siinä se viikonlopun 5-ottelusisältö oli. Tuohon vielä päälle lihaskuntotreeni, illallinen kavereiden kanssa Sammatissa ja venyttelyjä, niin tuntuu ihan hyvältä että tämä viikko on vähän kevyempi ennen ensi viikonlopun 5-ottelukisoja!

ps. Olen melko varma että joku taitavan näköinen valokuvaaja otti kuvia ratsastuskisoissa, mutta sinnikkäiden googlausyritystenkään jälkeen en millään löydä niitä. Jos tiedät jonkun joka otti kuvia niin ole kiltti ja vinkkaa, mielelläni näkisin niitä!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Oman Elämäni Sandra Eriksson

Viime lauantaina vietin päivän Olympiastadionilla perheliikuntapäivässä promoamassa Nykyaikaista 5-ottelua ja vetämässä laserammuntademoa. Päivä oli oikein antoisa, varmasti tsiljoona ihmistä tietää nyt enemmän lajista. Jonoa riitti meidän pisteelle koko päivän ajan, eli kiirettä piti niin paljon etten ehtinyt itse ollenkaan kiertelemään muita pisteitä!

Olen asunut koko ikäni Helsingissä, mutten ole ikinä ennen päässyt stadionin mondolle ja nurmelle. Niinpä vaikka päivä oli rankka, ei voitu vastustaa ainutlaatuista tilaisuutta päivän päätteeksi juosta stadikan pääsuoraa! Tässä parhaita paloja meidän riemukkaasta kirmailusta:

                              

Voittajana maaliin

                                                   

#stadikaselfie #tiukatkurvit #olympiastadion

                             

Etusuoralla

                             

Maaliviivalla

                             

Stadikaposeeraus

                             

Jihuu, me voitettiin!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kylmägeeli käytössä

Teksteissäni vilahtelee varsin usein sanat kylmägeeli tai Ice Power. Mitä ihmettä se on ja miksi sitä käytetään?

Kylmägeeli on juuri sitä miltä kuulostaakin, eli viilentävää geeliä. Ice Power on yhden merkkinen kylmägeeli, muunkin merkkisiä ja nimisiä löytyy. Kylmägeeli on yleensä sinistä ja tuoksuu vahvasti mentholilta. Ainesosalista ei ole kovinkaan pitkä, melko yksinkertaisesta tuotteesta siis on kyse. Näitä löytyy erilaisia, joissakin on kai enemmän hoitavia ainesosia, mutta itse olen suosinut ihan perusmallia.


Kylmägeeliä käytetään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan rasittuneita lihaksia ja niveliä. Itse käytän sitä erityisen rankan treenipäivän jälkeen ja kisoissa, koska se edesauttaa palautumista ja sitä, että kroppa olisi käyttökunnossa seuraavanakin päivänä. Eniten käytän sitä jalkoihin.

Itselläni on vähän viha-/rakkaussuhde kylmägeeliin. Sen edut ovat kiistattomat, sen takia sitä käytänkin, mutta melko säästelleen. Siitä tulee nimittäin ihan pirun kylmä! Olen muutenkin palelemiseen taipuvainen ihminen, joten itseaiheutettu syväjäätyminen on melkoista kidutusta. Kaikista oudointa on se tunne, kun olet niin jäässä että tärisyttää, mutta iho on silti ihan lämmin :D Se on ehkä se syy miksi sitä tulee yleensä laitettua vain jalkoihin, jottei ihan koko kroppa jäädy.

Alisa lämmittelee Ice Power-session jälkeen Uppsalassa.
Olenkin yrittänyt opetella laittamaan kylmägeeliä vähän aiemmin kuin vasta nukkumaan mennessä, jottei enää sängyssä tarvitse palella. Kylmyyden jälkeen tulee nimittäin kunnolla lämmin, varsinkin jos on pukenut päälleen seitsemän villapaitaa ja mennyt peiton alle. Kylmägeeliä laitettaessa kannattaa jo olla lähettyvillä pari kerrastoa lämmintä vaatetta, jottei niitä tarvitse etsiä siinä vaiheessa kun jo paleltaa. Kumihanskat voivat olla hyödylliset, tai sitten kannattaa pestä kädet huolella heti geelin levityksen jälkeen. Joskus olen ryhtynyt pesemään kasvoja sen jälkeen kun olin jo laittanut kylmägeeliä, en suosittele...

torstai 4. syyskuuta 2014

Syyssuunnitelmia

Syksy on alkanut ja monet kaverit viettävät jo treenilomiaan. Itselläni riittää vielä puristuksia tälle kaudelle. Tulevana viikonloppuna pääsen taas ratsastuskisoihin! Olin jo saanut varattua itselleni Wichitan, mutta rukka joutui sairaslomalle, joten jouduin vaihtamaan hevosta. Sain tilalle Arianen, rautiaan pikkutamman. Meillä tulee varmasti olemaan oikein hauskaa!

20.9 on luvassa miekkailukisat. Olen onnellisesti unohtanut kevään nöyryytykset ja lähden hakemaan uusia. Toiveissa olisi saada kasaan pari rankingpistettä lisää joukkue-SM:iä silmällä pitäen. Saattaa olla, että Keravalla on vielä toisetkin ratsastuskisat syyskuussa, joihin olisi kiva mennä.

Ariane osaa lentää. Kuva Kalle Nuuja.

Syyskuun lopussa on taas luvassa ruotsin reissu, kun gp-sarja jatkuu. Tiedossa on kaksipäiväinen kisa jossa on ratsastuskin mukana, kivaa! Ruotsin viisiottelijoiden joukossa alkaa jo olla kavereita, joiden kanssa on kiva hengailla. Lisäksi suomesta lähtee mukaan toinen vahvistus.

Viikon päästä tästä olisi mahdollisuus mennä juoksemaan Cooperin testi. Olen mielelläni menossa mukaan, mutta pitää vähän katsoa että varmasti on palautunut hyvin. Nimittäin siitä viikon päästä on vielä ruotsin gp-finaali Falunin urheilukaupungissa, jossa myöskin on kaikki lajit mukana kaksipäiväisessä kisassa.

Treenilomalla voi vaikka ehtiä riehua siskon kanssa. Kuva Karin Ulvio/Ulvision Design.

Sen jälkeen alkaa sitten treeniloma! Jos ihan rehellisiä ollaan, niin odotan sitä jo vähän innokkaana. Parin viikon ajan aion ajatella muuta kuin urheilua ja tehdä muuta kuin urheilla. Levätä. Vastata jokaiseen kutsuun kyllä ja nähdä niitä ei-urheileviakin kavereita joita normaalisti tulee laiminlyötyä. Siitä tulee varmasti virkistävää!