sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pieniä ennätyksiä

Hyvä treeniviikko takana! Aina lämmittää mieltä kun tuntee edistyvänsä jossain, ja kuluneella viikolla tuli parikin sellaista elämystä.

Kuva Kalle Nuuja.

Keskiviikkona osuin aamupäivällä märskyyn uimaan samaan aikaan kun oli tuttujakin. Uin rauhassa omalla radallani kevyttä aamusettiä, mutta treenin loppupuolella innostuin sitten kysymään josko valmentaja kellottaisi minullekin yhden altaanmitan, kun kerta siinä heilui kello kädessä. Tein siis 25m omalla lähdöllä, ja se meni kokonaisen sekunnin nopeammin kuin kesäkuussa! Siinä vielä vähän unohdin keskittyä kunnolla ja harventaa hengitysväliä, eli hengitin ihan liikaa. Niinpä tein vielä toisenkin, joka meni vielä 0,4 sek nopeammin. Niinpä paransin kevyellä aamu-uinnilla puolivahingossa 25m enkkaani kerralla puolisentoista sekuntia!! Ei noin lyhyellä matkalla pitäisi olla edes mahdollista parantaa noin paljon kerralla :D Uusi ennätys on nyt 15,9 sek, eli A-P Liukkonen ei ole edes tuplasti nopeampi enää... On tässä kesällä siis jotain näköjään opittukin.

Kuva Tero Koski.

Toinen ennätys-onnistuminen koitti torstain ampumajuoksussa, kun sain vihdoinkin ammuttua herkällä laseraseella viidellä laukauksella kaikki viisi osumaa! Olin maanantainakin ampunut suurimmaksi osaksi ihan hyvin ja monta kertaa kuudella, mutta tuo oli kyllä ennätys. On sitä odotettukin! Toivottavasti hyvä ammuntafiilis on tullut jäädäkseen!

tiistai 26. elokuuta 2014

Racesafe turvaliivi

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat eron viime vuoteen kisakuvissa, että meikäläiselläkin on nyt turvaliivi. Ruotsissa on viisiottelukisoissa turvaliivipakko myös aikuisille, joten toukokuun kisoja varten oli nöyrryttävä ja hankittava sellainen. Olin toki miettinyt sen hankkimista jo jonkin aikaa, kuitenkin kun hyppää vierailla hevosilla isohkoja esteitä sitä välillä sattuu ja tapahtuu. Turvaliivi on siinä ihan mukava varmuustekijä, että tietää että vaikka tipahtaisikin se tapahtuu vähän turvallisemmin ja mukavammin. Kaikilta heppatytöiltä on joskus mennyt ilmat pihalle kun on lentänyt hevosen selästä, mikä on kerrassaan inhottava kokemus, ja turvaliivi estää ainakin tämän. Entinen turvaliivini oli hankittu kun taisin olla 14v, joten se oli auttamatta aikansa elänyt.

Turvaliivi ei taida erottua kovin selkeästi, aivan kuten on tarkoituskin. Kuva Kalle Nuuja.
Olin siis jo selvitellyt liivien hintoja kotimaassa. Halusin mukavan ja turvallisen Racesafe-liivin, joita myy Suomessa ainakin Hipposport ja Hööks, näistä Hööks vähän halvemmalla. Niinpä kävin Hööksillä sovittamassa liivin, ja pienen googlauksen avulla löysin brittiläisen nettikaupan joka myi niitä huomattavasti halvemmalla, joten tilasin sen sieltä. Toimitus oli nopeaa ja palvelu hyvää, suosittelen muillekin tätä vaihtoehtoa, säästin ainakin muutaman kympin! Kyseinen nettikauppa löytyy osoitteesta treehouseonline.co.uk. Sieltä voi tilata vaikka minkävärisiä liivejä, vaikka monivärisenkin jos haluaa :)

Liivi istuu hyvin eikä lepata selästä. Kuva Kalle Nuuja.
Racesafella on korkein turvamerkintä. Liivi on päällä tosi mukava, vaikka aina vähän ahdistaakin kun sen pukee päälle, heti kun pääsen hevosen selkään unohdan sen olemassaolon tyysin, mikä on tärkeää. Palaliivi on huomattavasti mukavampi kuin vanhanaikainen tönkkömalli. Tämä istuu hyvin, ei ole liian pitkä selästä ja ikään kuin joustaa vähän kehon mukaan. Vetskari on pitävä (toisin kuin vanhassa liivissäni) ja nauhoilla voi kokoa säätää sopivaksi. Hyvä hankinta!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Bloggarin tähtihetkiä

Jotenkin sitä aina täältä ruudun takaa kuvittelee olevansa jotenkin anonyymi, ja että kukaan muu kuin ehkä äiti ja iskä ei lue mitään mitä tänne raapustelen. Niinpä olen vieläkin ihan lapsellisen innoissani kun joku kertoo lukevansa blogia. Taannoin kisoissa yksi oululaisista kertoi lukevansa blogiani ja olin ihan fiilareissa. Vielä huikeampaa oli kun sain kuulla että saman mimmin tavoite CE:ssä oli juosta samaa vauhtia kuin minä! Ihan mieletöntä että joku asettaa minut mittapuuksi, siinä missä itse katsoo ylöspäin jotain suomen mestareita ja Sandra Erikssoneja :) Olin tosi otettu.



Toinen huippuhetki oli, kun kävin menneellä viikolla moikkaamassa 95-v ukkiani, ja luin ääneen tekstini PM-kisoista. Ensin tuntui vähän hölmöltä lukea eikä kertoa itse, mutta ukin on välillä vähän hankalaa seurata tarinaa (esim. biathlesta kertominen meni pahasti mönkään edellisellä vierailulla), ja kirjoitetussa muodossa se oli vähän selkeämmin ilmaistu. Ukki pysyi hyvin kärryillä ja hekotteli ääneen useaan otteeseen :) En ole pitkään aikaan nähnyt ukkia niin innoissaan, oli ihan huippua!

perjantai 22. elokuuta 2014

Mitä nyt?

Kisojen jälkeen, ainakin niiden kauden tärkeimpien, on vähän tyhjä olo. Miten meni? Tarpeeksi hyvin? Mitä tehdään jatkossa? Mitä teen nyt?

No, en ollut sitä mieltä että meni tarpeeksi hyvin. Urheilija ei ole ikinä niin motivoitunut kuin huonosti menneiden kisojen jälkeen, joten maanantaina oli kova hinku lähteä heti treenaamaan uudestaan, mutta olin luvannut itselleni levätä tällä kertaa kokonaiset kaksi päivää, kun viimeksi tulin kipeäksi kisojen jälkeen. Keskiviikkona teki sitten mieli juosta, joten lähdin pitkästä aikaa pidemmälle lenkille tihkusateesta ja myrskytuulesta välittämättä. Askel kulki superkevyesti ja juoksu maistui. Tietenkin tahti oli kaukana kisavauhdista, mutta silti ihmettelin, missä tämä kunto ja juoksufiilis oli sunnuntaina, kun sitä kyseltiin?!? Kuitenkin tajusin, että kunto on tallella ja samoin halu tehdä tätä. Eihän kukaan riko ennätyksiään joka kisassa! Jotkut epäonnistuu ilman syytä EM-kisojen finaalissa, jotkut tsemppaa täysillä elämänsä kuudensissa viisiottelukisoissa eikä ylisuorita ihan niin kovasti kuin joskus. Tough luck!
Kuolema maaliviivalla. Kuva Tero Koski.

Ne kaksi konkreettista tälle vuodelle asetettua tavoitetta taisi olla saada yli 1000p kisoissa ja uida alle 3min. Uintiin ehti jo alkuviikosta tulla ihan mieletön kynnys (apua enhän mä osaa enää mitään enkä tuu ikinä kehittymään mitä järkee treenaa äääää), mutta pakotin itseni eilen ilta-uinnille edes käymään altaassa, ja tänään kulki jo vähän helpommin. En nimittäin aio luovuttaa tuon tavoitteen suhteen! Se ei voi olla mahdotonta jos treenaan kovasti, joten uintia tulee kyllä piisaamaan syksyllä. Vaihtoehtoja ei ole, sen on mentävä. Voi olla että joudun pakottamaan jonkun kello kourassa altaalle uudenvuodenaattona, mutta ei voi mitään. Aion uida 200m alle 3min tänä vuonna!

Tuo piste-ennätys tuntuu kieltämättä vähän haastavalta juuri nyt, kun jäin siitä melkein 200p. Syksylle on suunnitelmissa kuitenkin vielä ainakin kahdet viisiottelukisat ruotsissa, joten niissä voi sitten pyrkiä suorittamaan kunnolla.
Toinen maaliviiva, vähän hyvävoimaisempi urheilija. Kuva Jan Bade.

Kisakausi siis jatkuu meikäläisen osalta vielä. Syyskuun alussa olisi Ruotsin mestaruuskisat, mutta siellä ei hevoset riitä joten saataisiin osallistua vain neliotteluun. Periaatteessa olisi kiva lähteä, mutta jos en saa ketään mukaani niin keikasta tulee kyllä liian kallis paukku. Samana viikonloppuna olisi myöskin Viikin Viitonen ja Keravalla ratsastuskisat joihin voisin mennä, joten kotiin jääminen ei harmittaisi ihan vietävästi. Varsinkin kun jäljellä on vielä kaksi GP-kisaa tukholmassa, joissa niitä ennätyksiä on mahdollista rikkoa. Sinne siis, ja täysiä päin!
Täältä tullaan.

maanantai 18. elokuuta 2014

SM & PM 2014

Viikonloppuna kisattiin siis pääkaupunkiseudulla Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksista. Kisa oli huomattavasti suurempi kuin viime vuonna, eikä pelkästään ulkomaisten osanottajien ansiosta, vaan kotimaisiakin ottelijoita oli intoutunut mukaan suurissa määrin. Niinpä jo ennalta tiedettiin tason olevan huomattavasti kovempi tänä vuonna kuin viime vuonna.

Lauantaiaamuna aloitettiin uinnilla stadikalla. Olipa luksusta kun pystyi pakkaamaan vain uikkarin kassiin ja menemään pyörällä kisoihin huiman 5min matkan! Eräjaot oli julkaistu jo edellisiltana, olin kuudennessa lähdössä kansainvälisessä seurassa, yhden tanskalaisen ja yhden ruotsalaisen kanssa. En ennakkoon tiennyt ollenkaan toisten tyttöjen tilastoaikoja, joten lähdin vain tekemään omaa uintia, ensimmäistä kertaa pitkällä radalla. Lähtömme osoittautui kuitenkin supertasaiseksi! Taidettiin kaikki olla maalissa n. 2sek sisällä, ja vein erävoiton täpärästi parin kymmennyksen erolla ruotsalaiseen ajalla 3.11,06. Uinti ei ole koskaan tuntunut yhtä kauhealta, käännökset olivat hitaita ja lepsuja, olin ihan hapoilla ja keuhkoihin sattui. Ilman tiukkaa kisaa toisten tyttöjen kanssa olisin varmasti hyytynyt sinne. Aika ei todellakaan aiheutanut mitään riemunväristyksiä. Lyhyen ja pitkän radan erona pidetään yleensä noin 5sek, eli onhan tuo periaatteessa ennätys, mutta olin kyllä toivonut paljon parempaa. Nyt en saanut uintiini ollenkaan sellaista rytmiä, voimaa ja keveyttä mitä olen saanut aikaan harjoituksissa kesällä, vaan jäin vaan kauhomaan jännittyneenä enkä päässyt ollenkaan eteenpäin. En tiedä jäikö verra ehkä vähän lyhyeksi vai painoiko jännitys ja huonot yöunet, mutta tuo uinti oli kyllä elämäni kauhein. Tosi moni kyllä sanoi samaa, että uinti tuntui aika hitaalta.

Olin siis jo ensimmäisen lajin jälkeen ihan loppu, eli onneksi tällä kertaa oli kaksipäiväinen kisa ja väljä aikataulu. Ehdin käydä kotona vaihtamassa kamat ja tankkaamassa vähän välipalaa ennen kuin suunnattiin Espoon Tuulimäkeen miekkailemaan. Sain miekkailuparikseni hallitsevan Suomen mestarin Eevin, mikä osoittautui erinomaiseksi konseptiksi, ainakin omasta mielestäni saatiin aikaan hyvä fiilis ja miekkailtiin suurimmaksi osaksi molemmat aika hyvin omalla tasollamme! Tällä kertaa miekkailtiin naiset keskenämme omassa sarjassamme, mikä oli ehdottomasti kiva juttu. Oteltiin kaikki kaikkia vastaan yhdellä kiinnityksellä kolme pistoa, eli pistoja tuli aika paljon. Tasan kerran olin vähän nukuksissa ja onnistuin siinäkin herättämään itseni ja viemään siltä vastustajalta viimeisen piston. Muutama matsi oli tosi tasainen ja saatiin paljon tuplia, mutta vastustaja vei lopulta kaikki pistot, mikä harmittaa paljon enemmän kuin tosi selkeä häviö. Mielestäni kuitenkin miekkailin paremmin kuin ikinä aiemmin, pysyin hereillä enkä antanut tyhmiä pistoja kenellekän vaan taistelin hyvin jokaisesta pistosta. Vein muun muassa taitavilta ruotsalaisilta pistoja, vaikka aiemmin olen hävinnyt niille ihan pystyyn aina :) Lopputulos oli 19 voittoa 29 häviötä 190 pistettä, eli onhan siinä rutkasti parannettavaa, mutta nyt ei sentään jäänyt sellainen päällimmäinen epätoivon tunne niin kuin usein miekkailusta, vaan olin ihan hyvillä mielin.

Valitettavasti se hyvä mieli loppui aika lyhyeen, kun koitti hevosarvonnan aika. Aina ei voi käydä hyvä mäihä, ja nyt sain kyllä sen ainoan hevosen jonka kanssa meillä ei kemiat kertakaikkiaan pelaa yhtään yhteen. Koko loppuilta ruoan ja päikkäreiden lomassa meni sitten siihen että psyykkasin itseäni kantamaan hevosen apinanraivolla radan läpi. Lauantai-iltana keräsin myös taas suurimmat nolouspisteet pitkään aikaan kun laitoin suihkun jälkeen Icepoweria kroppaan ja sitten piti vielä käydä kaupassa. Päällä oli polviin asti ulottuvat villasukat, juoksuhousut, verkkarit, t-paita, huppari ja toppatakki, kaikki muut oli shortseissa... :D

Merlot potkii puomeja. Kuva Tero Koski.

Sunnuntaiaamuna otettiin sitten suunnaksi Kerava. Käveltiin rata joka oli aika yksinkertainen ja pieni ja laitettiin hepat kuntoon. Verryttely meni han hyvin, ja radalle päästyni vielä herätin hepan perusteellisesti ja näytin sille pari estettä. Loppakoipi kuitenkin otti heti ykkösen alas, ja sitten vielä kolmosen ja nelosen. Vitosesta sain kuin sainkin sen yli, kutoselle hevonen yhtäkkiä tujotti kaikkea ja melkein pysähtyi, mutta tehokkailla ponipohkeilla pistin sen siitä yli yhden laukka-askeleen vauhdilla... ja se oli muuten kuvien perusteella koko radan paras hyppy! Näköjään mitä huonommin esteelle tulee sen paremmin tuo eläin hyppää... Loppurata oli sitten ihan ok. Sama hevonen teki sitten toisella ratsastajalla tismalleen saman tuloksen vähän tasaisemmalla radalla. Olen ihan tyytyväinen siihen ettei tullut yhtään stoppia, mutta näköjään hevosen olisi pitänyt olla vielä terävämpi meillä molemmilla. Inhoan ratsastaa tuolla tavalla että hevoselta pitää koko ajan vaatia ja pakottaa, mielestäni ratsastajan tehtävä on luoda hyvät edellytykset radalle ja antaa hevosen tehdä oma hommansa rauhassa, eikä toisinpäin. Tulos oli siis kolmella pudotuksella 279p.

Keravalta jatkettiin sitten heti Myllypuroon, vähän jännittäen että olisinko kvaalannut viimeiseen CE-lähtöön, ja onneksi olin. Olin aika nuutunut joten onneksi aikaa riitti pienelle huilihetkelle, minkä jälkeen sitten latautumaan ja verryttelemään viimeistä koitosta varten. Tulostaulukossa olin ennen CE:tä sijalla 10, 2p eli 2sek ruotsalaistytöstä, ja n. 50sek parhaasta oululaisesta. Tavoite oli siis pestä ainakin nämä kaksi. Lähdön viimeiset 5 lähti samaan aikaan 2min johtajan perään. Ensimmäinen ammunta meni ihan ok. Juoksurata oli vähän pitkä ja uuvuttava, ollaan joskus mitattu tuota Myllypuron hiekkasuoraa joten tiedän että nyt metrejä oli kyllä yli 800, ja tykkään enemmän juosta rataa jossa on edes joku pieni mäki sekä ylös että alas, sileä puuduttaa tosi pahasti. Yleisö oli kuitenkin mahtava, kannustusta riitti hallissa juostavalle lenkille huimasti! Ammunnat menivät tällä kertaa loogisesti huonommin ja huonommin, toinen oli vielä ihan ok, kolmas n. 47sek ja viimeisessä sitten meni täydet ajat. Ei kertakaikkiaan ollut enää voimia keskittyä tarpeeksi. Toinen juoksukierros hapotti ihan mielettömästi, kolmannelle ja viimeiselle taisin sitten löytää jonkinlaisen rytmin niin että jaksoin maaliin asti, mutta ei se tuntunut samalla lailla dynaamiselta kuin kesän alussa Uppsalassa. CE-aika oli 18,13, tulos 207p, enkä ole siihen kovinkaan tyytyväinen. Ei vaan kertakaikkiaan lähtenyt enempää. Tein juuri sen mikä oli pakko, eli löin ruotsalaistytön ja oulun Kirsin.

Tiukkaa kisaa ruotsalaisen ja tanskalaisen kanssa. Kuva Tero Koski.

Lopputulos oli 803p. Blaah. Outo kisa siinä mielessä, että kuntolajit, joissa yleensä saan tulosta aikaan eivät oikein kulkeneet, ja miekkailu, joka yleensä on se aallonpohja, oli nyt ehkä se suurin ilonaihe. Tulokseen en siis oikein ole tyytyväinen, koska tavoitteet eivät täyttyneet. Sijoitus sitävastoin on ihan ok, olin siis neljäs suomalainen, ensimmäinen maajoukkueen ulkopuolelta! Siihen tähdättiinkin. Eikä se nyt kauhean huonoa ole olla Pohjoismaiden seitsemänneksi paras viisiottelija :)

torstai 14. elokuuta 2014

Kauden pääkisa lähestyy

SM:ät ja PM:ät ovat jo ovella!

Tänä vuonna taso on kovempi kuin aikoihin, osanottajia on paljon ja huiput paikalla. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että tavoite mitalin uusimisesta olis melkolailla utopistinen. Tai no, se edellyttäisi käytännössä sitä, että moni muu loukkaantuisi/hukkuisi altaaseen/tippuisi hevosen selästä, ja sitä en toivo ystävilleni. Niinpä lähden tekemään omaa kisaani ja katsomaan mihin se riittää. Tavoitteena on siis yksinkertaisesti parantaa omaa piste-ennätystäni, sijoituksella ei niin väliä, vaikka tietysti olisi kiva jättää muutama tyttö taakseen. Uinti käydään uimastadionilla pitkällä radalla, joten olen tyytyväinen jos onnistun uimaan noin saman ajan kuin keväällä Ruotsissa lyhyellä radalla.


Viimeistelyt ovat menneet vähän heikonlaisesti, onnistuin kai vilustumaan ihan vähän lauantai-iltana vanhempien pihalla syödessä, ja siitä seurasi parina päivänä vähän outo olo. Varotoimenpiteenä pidin sitten itseni totaalilevossa. Suunnitelmakin oli vetää tämä viikko vähän kevyemmin, mutta ei nyt ihan näin kevyesti... Toivottavasti saan kuitenkin viimeistelytreenit tehtyä kunnolla. On tosi hankalaa miettiä miten toimia viimeiset päivät ennen kisoja, periaatteessa ainakin uinti ja miekkailu ovat lajeja joissa kulkee hyvin silloin kun sitä tekee paljon, mutta sitten toisaalta pitäisi malttaa olla tekemättä liikaa ja vähän keräillä voimia jos meinaa ennätyksiä rikkoa. Tasapainoilua tämä. Yritän kuitenkin olla luottavaisin mielin että aiemmin tehdyt pohjat riittävät, olen kuitenkin treenannut tänä kesänä laadukkaammin kuin koskaan. Ja parit viime viikon kovemmat treenit menivät ihan yli odotusten, tuli ihan Sandraerikssonmainen olo kun ihmetteli kun rankka treeni kulki kuin vettä vaan :)


Kisat käydään siis Helsingissä ja yleisö olisi erittäin tervetullut lisä kisafiilikseen! Uintia voi seurata vaikka oman aamu-uintinsa lomassa lauantaiaamuna kasin jälkeen stadikalla. Ehkä jännittävin laji on ratkaiseva ampumajuoksu, joka käydään Myllypuron Pallomyllyssä su klo 12 alkaen. Fb-event tapahtumaan löytyy täältä, sieltä löytyy lisäinformaatiota.

Wish me luck!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Viisiottelujuttu maikkarilla

Taidan joutua syömään sanani maikkarin urheilu-uutisoinnista, tekivät nimittäin erinomaisen jutun Salmisten viisiotteluperheestä:

http://www.mtv.fi/sport/muutlajit/uutiset.shtml/2014/08/1921706/kolme-treenia-paivassa---sisarukset-hakevat-olympiapaukkua


Tosi hyvää julkisuutta lajille!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Sporttilauantai

Eilen oli siis Pilvijärvi Biathlen aika! Olin suunnitellut vaatetus-ja vaihtotaktiikkani huolellisesti, ja asettanut tavoiteajaksi alle 20min: ruhtinaallset 5min/km juoksuun ja 5min uintiin ja vaihtoihin, minkä pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi kokonaisuudessaan. Tuo aika vielä tarkoittaisi sitä, että voin tarvittaessa uida aika chillisti jos tuntuu pahalta uida kun on jo valmiiksi hengästynyt juoksusta.

Lauantaiaamuna sitten suuntasin kohti Kyrsälää. Perillä järjestäjät kertoivat lähdöistä ja kisan kulusta. Kisareitti oli kaksi puolen kilometrin pituista lenkkiä metsikön ympäri hiekkatietä ja siitä vielä puoli kilometriä rantaan, jossa piti uida kauempana olevan poijun ympäri 200m, ja sitten koko juoksuhomma uudestaan toiseen suuntaan. Reitin selostuksen ja alkuverran jälkeen päästiin sitten matkaan. Pari tyttöä pinkoi matkoihinsa jo ekalla kiekalla, mutta toiset kaksi pysyivät nätisti takana. Ensimmäinen kierros tuntui kauhealta, hengitys vinkui ja keuhkoihin sattui (pitää harkita niiden availua jatkossa ennen tällaisia). Sen jälkeen lähti rullaamaan ja tuntui vaan normikauhealta.


Oman kisani aallonpohja oli ehdottomasti uintiosuus. Ensinnäkin unohdin ottaa paidan pois päältä niin kuin oli tarkoitus, mutta se nyt ei niinkään haitannut. Sitävastoin avovesiuinnissa suuntavaistoni petti pahemman kerran, ja kerta toisensa jälkeen löysin itseni aivan väärältä kurssilta. Lopulta uin niin pahasti siksakkia että uin varmaan kokonaisuudessaan tuplamatkan. Whoooops. Siihen sitten menikin ihan järkyttävän paljon aikaa, varsinkin kun en suinkaan uinut mitenkään ihan täysiä. Uinnin jälkeen jatkoin sitten matkaa ilman märkää paitaa mutta silmät täynnä vettä ja vähän huimaten. Siitä se sitten onneksi tasoittui ja pingoin maaliin ajalla 18.22 ollen naisten sarjan kolmas viidestä osanottajasta.

Järjestäjät tekivät hyvää työtä, paikalla oli palokunnan pintapelastajat siltä varalta että jollekulle tulisi ongelmia vedessä ja ajanottajat huutelivat väliaikoja. Hauskaa oli sekin, että olin onnistunut yllyttämään iskänkin mukaan omaan masters-sarjaansa, jossa iskäkin sijoittui kolmanneksi (jätetään sen sarjan osanottajamäärä mainitsematta :D) ja sai palkinnonkin, golfpalloja. Olin omaankin suoritukseeni ihan tyytyväinen, meni selkeästi alle sen asettamani enimmäisajan ja ilman uinnin sekoilua aika olisi varmasti ollut aika paljon parempikin. Ensimmäinen juoksukilometri meni neljään minuuttiin, mikä on taas huomattavasti reippaampi kilometrivauhti kuin missään aiemmissa koitoksissa (paitsi ehkä jossain viisiottelukisoissa).

Kisan jälkeen suunnattiin vielä tulikuumassa Hobittimobiilissa kohti Keravaa, jossa oli tänä viikonloppuna kenttäratsastuksen Nordic-Baltic Championships. Eilen ratsastettiin maasto-osuus, josta ei vauhtia ja vaaratilanteita puuttunut. Onneksi mentiin katsomaan, oli kyllä penkkiurheilua parhaimmillaan! (myönnettävä on, että onneksi olin katsomon puolella, kakkaisin housuuni jos pitäisi ratsasta päin suurinta osaa noista esteistä)


Nyt alkaa sitten herkistelyt ja viimeistelyt kohti ensi viikonlopun SM:iä ja PM:iä, stay tuned!!

tiistai 5. elokuuta 2014

Kehity ihmisenä uimastadikalla

Pohdiskelin tässä viime viikolla, että uimastadion voisi markkinoida itseään paikkana, jossa uimataitojen kehittämisen lisäksi ihmiset voivat kehittää people skillsejään ja kärsivällisyyttään. Omiin uintikesäni suurimpiin saavutuksiin kuuluu seuraavat tekemättä jättämiset:

- en sännännyt suihkutiloihin perään mukiloimaan sitä kakaraa, joka ihan huvin ja urheilun vuoksi tuulisena päivänä avasi ohikulkiessaan suoraan taivasta kohti suihkuavan juomishanan, niin että vettä suihkusi kaikkialle. Lapset on tosi kivoja.

- en huutanut voimasanoja päin sen lapsen naamaa, joka hyppäsi päädystä noin viiden sentin päähän nenästäni. Huomautin kyllä tiukasti mutta asiallisesti että pitää katsoa mihin hyppää ettei joku jää alle.

- en ole tehnyt kansalaisaloitetta ratanatsin/liikennepoliisin palkkaamiseksi uimastadionille

- en ole haukkunut ketään sammakkouimariksi. Kaikella kunnioituksella sammakkouimareita kohtaan, olin aiemmin itsekin sellainen, mutta silloin pysyin kiltisti hitaiden kuntouimareiden radalla enkä mennyt pilaamaan muiden treenejä nopeille radoille.

Märsky aukesi tänään, halleluuja! Melkein halasin uimavalvojia kun olin niin innoissani, oli ihanaa uida kun oli tilaa! Lupaan olla valittamatta kertaakaan ensi talvena siitä että kaverit ei tule perjantain uintitreeneihin ja nauttia pokkana omasta pitkästä radasta!

Oikeasti stadika on parhaimmillaan ihan täydellinen paikka, mikään ei voita uintia sinisen taivaan alla ruohon tuoksussa! Samalla voi parannella kesäbrunaansakin kuin ohimennen, omani alkaa olla aika vaikuttava :) Kuva täältä.