Uuteen nousuun

Kaksi viikkoa sitten puhkuin intoa hyvin sujuneen uintikuukauden jälkeen. Tarkoitus oli ottaa viikko vähän iisimmin ja sitten rynnätä juoksun kimppuun. No, suunnitelma ei ihan pitänyt.

Ensinnäkin tulin kipeäksi heti tiistaina. Ei mitään sen kummallisempaa kuin pientä lämpöä ja väsymystä, mutta kuitenkin niin että piti ottaa pari päivää vähän perusteellisempaa lepoa kuin olin suunnitellut. Urheilijakavereiden neuvo oli ettei ikinä kannata pitää mitään kevyempiä viikkoja, niistä tulee vaan aina kipeäksi :D

Tokenin sitten siitä kuitenkin ja kävin miekkailukisan, mutta sen jälkeen sunnuntaiaamuna kävin suorittamassa facebook-haastetta "hyppää esterata ilman satulaa" kaverin ponilla, ja suoritus ei mennyt ihan kuin strömsössä. Verkkasin ensin ihan satulan kanssa ja sujui tosi hyvin, sitten ilman satulaa muutama harjoitteluhyppy, kaikki hyvin. Kun sitten oli tarkoitus hypätä pieni rata sattui pieni kommunikaatiokatkos, poni hyppäsi vähän isomman hypyn ja pysähtyi sen jälkeen pää alhaalla, ja Saskia teki maaperätutkimusta olkapää edellä. Ensin nauratti, mutta nopeasti huomasin että olkapää olikin saanut kunnon tällin. Hyppäsin vielä vähän ja loppuverryttelin, mutta kotiin päästyäni alkoi olla vähän tukala olo, ja niinpä ajoin sitten Dextran päivystykseen tsekkaamaan, ettei ollut mitään kunnolla rikki. Ei onneksi ollut, kuulemma varsin tavallinen törmäysvamma jääkiekkoilijoille tuollainen kova töytäisy olkapäähän :D Onni onnettomuudessa siis etten lentänyt tuon korkeammalta, ja olen myös tainnut juoda lapsena niin paljon maitoa ettivät luut katkea yrittämälläkään!

Joka tapauksessa olkapää oli sen verran kipeä, että vietin sitten taas pari päivää sohvanpohjalla. Oli muuten veikeää silloin su-ma, kun paidanvaihto vastasi perusteellista liikkuvuus-maksimikestävyystreeniä, kun aikaa siihen meni noin vartti, ja syke oli koko ajan tapissa... Maksimaalinen voimantuotto vasemmalla kädellä oli luokkaa kraanan avaaminen, vesilasi oli jo ihan liikaa. Onneksi se kuitenkin lääkärin lupausten mukaisesti tokeni suhteellisen nopeasti, ja pääsin jo loppuviikosta varovaisesti liikkumaan.

Keskiviikkona tuli käytyä hieronnassa, ja Janne naureskeli olkapäälleni kun näytin, miten vain oikeanpuoleinen solisluuni erottui. Päätettiin sitten suosiolla keskittyä alakroppaan, mikä sai Jannen käyttämään ihan uusia (minulle siis) kidutusmetodeja lonkanseutuun. Nämä olivat sen verran kipeät, että taitavat tarvita vähän säännöllisempää käsittelyä jatkossa...

Perjantaina yritin ensimmäistä kertaa paluuta altaaseen, ja totesin että uintivedosta ei tule vielä yhtään mitään. Niinpä sitten potkin reilu tunnin verran ja tein erilaisia tekniikkaharjoituksia, kunnes meinasin kuolla tylsyyteen. Onneksi oli sentään uusia vesileluja joita testailla, eli snorkkeli ja räpylät! Sunnuntaina yritin uudestaan, ja liike oli jo paljon parempi, mutta kunnon uintivetoja en vieläkään pystynyt tekemään. Onneksi valmentaja taisi huomata kuinka tylsistynyt ja turhautunut olin, ja tuli teettämään erilaisia pystypotkuharjoituksia. Lopulta sain sitten potkimalla ihan hyvän treenin tehtyä.

Kaikista eniten kyllä harmittaa tyystin kadonnut juoksukehitykseni. Ennen tätä löysäilyä olin paremmassa juoksukunnossa kuin ikinä, ja nyt tuntuu että olen taantunut jonnekin viime marraskuun tasolle. Valmentaja ja kaverit lohduttivat että kaiken järjen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista, eli toivotaan että kunto ja hyvä fiilis tekevät nopean comebackin kun nyt pääsee kunnolla treenaamaan. Juoksukuukausi on sentään startannut ihan tunnollisesti: torstain CE, pe aamulenkki, la intervalleja ja su pidempi lenkki. Aamulla uskaltauduin jo salille, ja totesin, että lihaskunnosta sentään on tallella jotain. Eiköhän se tästä!

Sairastumisen torjuntaviikko

Viime viikolla oli vihdoin kevyen viikon aika. Olin maanantaina ihan loppu fyysisesti, ja lopulta päätin suosiolla jättää treenit väliin, vaikka ampuminen olisikin ollut tärkeää. Tiistaiksi olo ei yhtään kohentunut, ja jollain maagisella maltilla sain itseni kerrankin olemaan järkevä ja päättämään, että lepään ENNEN kuin olen kunnolla kipeä. Keskiviikon hierontaa en silti viitsinyt siirtää, ja sunnuntain lihashuollon ja kahden päivän lepäilyn jäljiltä kroppa olikin kerrankin oikein hyvässä kuosissa! Noottia saivat oikeastaan vain pohkeet ja pakarat, niille siis lisää venyttelyä. Lisäksi Janne oli oppinut uusia olkapään manipulointitekniikoita, ja sovelsi niitä ihan fiilareissa :)

Torstain vielä lepäilin, mutta perjantaina oli päästävä ratsastamaan, minkä jälkeen sitten päätin että potentiaalinen tauti on lopullisesti kukistettu. Viikonloppuna palasin treenin pariin ensin aamulenkin ja sitten uimastadikan viimeisten auringonsäteiden muodossa. Muuten viikonloppu menikin Hevoset Stadikalla-tapahtumassa iloisissa merkeissä. Sunnuntai-iltana sain vielä itseni tekemään perusteellisen juoksutreenin, tekniikat ja intervallit ja kaikki, vaikka kuinka hävettikin pomppia hölmösti ja juoksennella edestakaisin rannan hiekkatiellä muiden lenkkeilijöiden joukossa. Liikuntamäärät jäivät kuitenkin sellaisiksi, että sain kuulla että oli "kivaa kun olit kipeenä viime viikolla, niin muillakin oli mahdollisuuksia johtaa HeiaHeian tilastoja!" Kiitti kaverit... :D

Vaikka on ihan kiva katsoa Thorkildsenia ja kumppaneitakin stadikalla, niin oli kyllä ilo katsoa hevosia siellä kerrankin! Sopivat sinne kuin nyrkki silmään!

Pattia selässä ja parannettu olkapää

Olin kerrankin hyvissä ajoin varannut hieronnan sopivalle viikolle, ja aivan ajallaan viime viikolla alkoi kroppa tuntua siltä että hieronta olisi paikallaan. Ei mitään hälyttävää, mitä nyt olkapää vähän arkoi ja alaselkä tuntuu kireältä, normisettiä.

Aloitettiin tavalliseen tapaan pohkeista, jotka olivatkin sitten kuulemma aika perusteellisesti jumissa... vihdoinkin lisääntyneet juoksumäärät ja lattapohjaisissa kengissä tallustelu lienevät tähän syynä. Reidet olivat kuulemma väsyneen tuntuiset mutta reagoivat varsin hyvin käsittelyyn. Suurimmat ongelmat ainakin omien tuntemuksien mukaan löytyivät keskiselästä, jossa itsekin tunsin miten siinä on vain sellainen kova "patti", joka ei meinannut pehmentyä millään. Ei muuten ollut taas kovin rentouttavaa kun kiemurtelin pöydällä tuskaisena, parhaani mukaan yrittäen pysyä paikallaan rentona hengitellen :D Helpommin sanottu kuin tehty!

Kropan takaosan jälkeen käsiteltiin oikea olkapää. Hieronta on onnistunut pelastamaan olkapääni, se kipuili ihan tosissaan silloin keväällä, mutta heti ensimmäinen hoitokerta "paransi" sen. Tottakai se vieläkin arkoo joskus, mutta hieronta pitää sen huomattavasti paremmassa kunnossa, eli yritetään jatkossakin olla unohtamatta sitä käsittelylistalta. Olen myös tunnollisesti pitänyt huolta olkapäätä ympäröivien lihasten venyttelystä, eli olkapää, ojentaja ja vähän hauiskin, ja aivan erityisesti rintalihakset. Nyt jo naureskeltiin miten paljon parempi olkapään liikkuvuus ja liikerata on kuin silloin ensimmäisellä kerralla, kun en tietyssä asennossa saanut kyynerpäätä lähellekään pöytää, kun olkapäätä pidettiin paikallaan. Nyt kyynerpään saa jo painettua pöytään, kun se silloin jäi n. 15cm korkeuteen ilmaan killumaan, siinä vaiheessa kun sanoin että sattuu liikaa, älä paina enää :D

Tässä niitä jalkoja hyydytellään :)

Innostuttiin vetämään vähän pidempi setti kun kummallakaan ei ollut kiire minnekään, ja otettiin vielä säärten etuosa, joista oikea on hieman ilmoitellut olemassaolostaan viime viikolla. Eli siis käytännössä irroitettiin sitä pitkää lihasta sääriluusta.

Tänään on taas ollut vähän sellainen olo kuin olisin ollut tappelussa, kun selkä on ihan kosketusarka. Pidin siis suosiolla vapaapäivän, jotta lihakset saavata parhaan mahdollisen hyödyn käsittelystä (okei, tunnustetaan että vapaapäivän syihin liittyi myös unohteluja ja laiskuutta, mutta oli se silti ihan hyödyllinen :D). Illalla venyttelin arkoja lihaksia ja älysin, että keskiselkää on oikeastaan tosi hankalaa venyttää: useimmat venytykset ainakin omassa repertuaarissani kohdistuvat joko ylä- tai alaselkään, mutta niiden välimaastoon on todella hankala kajota. Löytyisikö hyviä venytysvinkkejä keskiselän tienoille?

Palautumista ja kesäpäivää

Viikko alkoi aikalailla hyytyneissä merkeissä kisojen jäljiltä. Kävin maanantaina kisiksellä kevyesti, ja sen jälkeen hierojan pöydälle. Kuulemma lihakset vaikuttivat väsyneiltä... No surprises there! Selän vasen puoli oli aikalailla jumissa, hierojaa nauratti että sai siitä hyvän alkulämmittelyn omaan futispeliinsä kun runnoi mun lihaksia auki. Tiistaina pidin vapaapäivän, mikä oli kyllä varsin paikallaan.

Viikko oli kyllä erittäin heikko viisiottelutreenien kannalta. Ehdin uimaan vaan yhden kerran ja miekkailut jäi minimiin (nopeat oparit parina päivänä) muiden kiireiden takia. No, nyt on taas aikaa seuraaviin kisoihin...

Viikonloppuna kirin vähän viikon liikuntamääriä kiinni, tosin sunnuntaina panostin rusketukseeni uintitreenien sijaan, kun oli ainut päivä jolloin voin ruskettua ennen ensi lauantaina koittavia Anskun häitä :) Melko ylpeä olen silti siitä, että sain itseni lähtemään lenkille illalla, ja vielä ylpeämpi siitä, että ensimmäistä kertaa oikeasti hyödynsin sykemittaria ja pidin huolta siitä, että syke pysyi matalalla koko lenkin ajan. Edellisenä iltana kun oli kuitenkin tullut vähän valkkaria nautittua, niin en rohjennut lähteä revittelemään, ja tuollainen sykekontrolli tuntui oikeasti hyödylliseltä ja järkevältä.

Kipuilua ja hevosrakkautta

Viimeiset viikot olen lepuutellut ja koittanut saada jotain tolkkua jalkoihini. Jalat ovat kipuilleet oudosti - välillä särkee vasenta pohjetta, välillä nilkan ojentaminen sattuu ja seuraavana päivänä tuntuu polvissa. Kävin hierojalla viime viikolla, ja hieronta tosiaan oli paikallaan. Jumeja löytyi pohkeista, nilkoista, reisistä ja selästä. Maanantaina on vuorossa hieronta vol. 2, josko saataisiin lisää apua jumituksiin. Tästä johtuen olen käynyt vain ratsastamassa, uimassa, venytellyt ja lenkkeillyt Pennyn kanssa pitkin ja poikin lähiseutuja. Kipuilujen lisäksi - tai niistä johtuen - oma treenimotivaatio on kadonnut kokonaan. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun pohje ei kipuillut! Kävin Pennyn kanssa aamulenkillä ja juoksin tunnustellen kilometrin verran - ja pohje tuntui todella hyvältä! Mahtavaa! Oikean jalan nilkka oli vielä vähän erikoisen tuntuinen, mutta josko tämä pikkuhiljaa helpottaisi?

Kerämurun kanssa ihastelemassa leskenlehtien loistoa

Eilen oli aivan ihana ratsastustuntu Keravalla. Sain tunnille ihanan Wichitan, tämänhetkisen lempparini. Ensimmäinen puolikas tunnista vietettiin maastoilun merkeissä, käytiin kahlaamassa Keravan maastoesteradan vesi ja ravailtiin ja laukattiin muutama kierros. Wichitalla oli kovin hauskaa, se piippaili ja teki kaikenlaisia kummallisia loikkia, mutta tuli tarvittaessa kivasti takaisin. Toinen puolisko tunnista  tehtiin puomiharjoitusta ja hypättiin pieniä ristikoita ja pystyjä. Viime tunnilla kehitin itselleni jonkun käsittämättömän takanojaistunnan, jonka ansiosta onnistuin räveltämään urakalla. Tällä tunnilla keskityin ratsastamiseen ja sain muutamia oikein onnistuneita pätkiä aikaiseksi. Tunnin jälkeen Essin kommentti oli, että sain päivän keskittyjä -palkinnon, sen verran tuima ilme kuulemma oli :) Jos on tällainen oravan keskittymiskyky, ja rajallinen määrä keskittymistä per päivä annettuna, ei voi muuta kuin hyödyntää se tosissaan... Mutta kuten kuvista näkyy, ratsastushan ei siis ole hauskaa, vaan hyvin, hyvin vakavaa... Onneksi Wichitalla sentään on kivaa :D

Kuva: Sharon Skurnik

Kuva: Sharon Skurnik

PS. Isi, osta Wichita mulle, jooko?

Hieronnassa Osteofitillä

Keskiviikkona pääsin vihdoinkin taas hierojalle, edellisestä kerrasta oli taas kulunut ihan luvattoman paljon aikaa. Oikea olkäpää on kipuillut jo pidemmän aikaa, mistä Ansku-parka on saanut kuulla valitusvirsiä... eli hierojaa on ollut vähän ikävä! Epäilinkin että olisin niin iloinen nähdessäni hierojan taas, että kapsahtaisin sen kaulaan, mutta onnistuin sentään hillitsemään itseni.

Käyn siis hieronnassa Osteofitillä Eerikinkadulla. Aloitin aikoinaan toisessa paikassa, mutta kun hieroja siirtyi tänne, siirryin sen mukana minäkin. Mahtavaa tässä on muun muassa se, että samoissa tiloissa toimivat yhteistyössä osteopaatti ja hieroja. Itse en ole vielä niin rikki mennyt, että olisin joutunut osteopaatin pakeille, mutta on kiva tietää, että jos ilmenee ongelma jota hieronnalla ei pysty korjaamaan, hieroja varmasti lähettää osteopaatin pakeille.

Anyway, kun hieroja kyseli että mitä kuuluu, vastasin että "sellaista että on ollut aikalailla sua ikävä", ja tässä vaiheessa Jannen naama valahti pikkuisen :D Sanoin että olkapää olisi tällä kertaa ykkösprioriteetti, Janne katsoi mikä se liike on jossa se eniten kipuilee (ampuminen) ja tökki sitä vähän, ja totesi samantien että on syystäkin kipeä. Päätetiin siis jättää tällä kertaa jalat kokonaan hieromatta ja keskittyä yläkroppaan. Naureskeltiin jo etukäteen, että tulee sitten tosi spa-hieronta tänään... Urheiluhieronnallahan on tarkoitus hoitaa enemmänkin ruumista kuin mieltä, rentouttavaa se siis ei ole kun laitetaan lihaksia oikeaan järjestykseen. Paijaushieronta on sitten ihan asia erikseen, vaikka toki aina pitää sanoa jos sattuu liikaa.

Osteofitin hoitotila. Tosi retrolattia :D

Selkä oli ihan jees, yläselkä ei ihan niin jees, varsinkin oikea lavanseutu (ne selkäbiisin kymppi per pää-painot!) ja epäkäslihakset (sama) oli aika jumissa. Kaikki tämä oli kuitenkin ihan kestettävissä kun vertaa tuntemuksiin jotka syntyi kun päästiin olkapäähän! Ensinnäkin olkapäät oli ihan eri tuntuiset liikeradaltaan ja muutenkin, ja oikeassa olkapäässä lihakset suojelivat toisiaan niin etteivät meinanneet millään aueta. Kipeä kohta on siis se "solmukohta", jossa rintalihakset, olkapään lihakset ja hauislihakset kiinnittyvät kaikki samaan kohtaan. Janne totesi että se on vaan ihan ylirasittunut, käski kylmäämään sitä ja antaa sen levätä vielä seuraavakin päivä. Ja tulla uudestaan hoidattamaan se toukokuun aikana! Toivottavasti se siitä tokenee...

Urheilijan vapaapäivä

Välillä on pakko pitää palauttelupäiviä, jolloin liikunta jätetään kevyeen minimiin. Kummasti sitä silti huomaa että näitäkin päiviä usein täyttää urheilu tavalla tai toisella. Keskiviikkona pidin tällaisen vapaapäivän, ja kävin aamupäivällä pitkästä aikaa hieronnassa. Puhuttiin torstaiaamuna liikunnaohjaajaystävän kanssa siitä, miten yleensä kun kertoo menevänsä hierontaan, ihmisten reaktiot on suunnilleen "Ihanaa! Kuinka rentouttavaa!", kun taas totuus on se että makaan pöydällä kidutettavana puoltoista tuntia ja sattuu niin s**tanasti että yritän vaan hengittää. Siitä on kuulkaa rentoutuminen kaukana! Onneksi mun hieroja on kiva ja nykyään uskallan jo sanoa että sattuu (alkuaikoina se aina kysyi jokseenkin johdattelevasti "pärjäätsä?", johon tietysti vastaus oli että totta hemmetissä mä pärjään), ja hieronnan jälkeen kunhan sueraavan päivän kivuista on selvitty on taas paljon parempi olo koko kropassa, eli kyllä se on loppupeleissä sen arvoista.

On se sen verran monimutkainen systeemi, että kyllä siitä kannattaakin pitää huolta... lihaksisto nimittäin! Kuva täältä.

Hieroja muisti taas sanoa "ethän mee treenaa tänään!" varsin painokkaasti, ja voin ylpeänä myöntää etten ollut suunnitellutkaan. Illalla oli nimittäin luvassa luento psyykkisestä urheiluvalmennuksesta! Vähän mielellekin treeniä, ja nyt kun ei enää ole mitään pakkoluentoja päivittäin, oli ihan kivaa kuunnella kun hyvä tyyppi puhui asiaa. Luennon piti eräs psykologian tohtori KIHU:sta, eli Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimusyksiköstä Jyväskylästä. Tein vähän muistiinpanoja ja saadaan vielä esityksen kalvot myöhemmin, joten koetan työstää siitä sitten kunnollisen postauksen :)

Viikon treenit: kevyt viikko

Joka neljäs viikko pyrin pitämään kevyemmän treeniviikon. Asiantuntijat suosittelevat sitä, ja täytyy myöntää että se tekee sekä fyysisesti että henkisesti ihan hyvää. Periaatteessa näillä viikoilla painotetaan enemmän lihashuoltoa ja kevyempää liikuntaa, mutta annan itselleni näillä viikoilla myös luvan laiskotteluun :) Pyrin sumplimaan kevyet viikot sopimaan kalenteriin, joten nyt kun tiesin etten ehdi treenaamaan viime viikolla pe enkä la duunijuttujen takia, päätin pitää kevyen viikon noin perjantaista perjantaihin. Sittenhän sairastuin sopivasti juuri silloin, niin sairastelu ei sotkenut treenejä pahasti.

Viikon treenit oli siis tässä:
Ma: Juoksuammuntatreenit
Ti: Ratsastin kaksi hevosta
Ke: Aamulla uimassa Jessican kanssa. Uitiin ensin kuutisensataa metriä, sen jälkeen kerrattiin mitä sunnuntain uintitreeneissä oli tehty, ja sitten tutustutin Jessicaa vielä vartin verran vesijuoksun iloihin. Päivällä puolentoista tunnin hieronta, aaaah!
To: Punttis, miekkailutreenit 2h
Pe: ratsastin yhden hevosen, kahvakuulatunti (en mahtunut Attackiin :/)
La: BodyPump, BodyBalance
Su: koomapäivä, ei treeniä :D

Hieronnassa pitäisi käydä noin kerran kuussa, mutta rahallisista- ja ehtimissyistä väli välillä venyy vähän pidemmäksi. Nyt oli mennyt noin puolitoista kuukautta viime käynnistä, ja aika tarkkaan viikko ennen hierontaa alkoi olla sellaisia tuntemuksia kropassa, että olisi pitänyt mennä ajallaan... Käyn urheiluhierojalla, joka tosiaan aukaisee jumit ja edesauttaa lihasten liikkuvuutta. Aikoinaan ajauduin sinne, kun oli penikkatautia ja viiltäviä kipuja yläselässä. Kävin fysioterapeutilla jonka toivoin tekevän kerralla taikoja, mutta kun sieltäkin käskettiin menemään hierojalle, oli lopulta nöyrryttävä ja kaivettava kuvetta ja mentävä. Hieronta on hyvä sovittaa kevyemmälle treeniviikolle, koska sen jälkeen ei saisi treenata suuremman loukkaantumisriskin takia ja jotta lihakset saavat palautua rääkistä rauhassa.