perjantai 31. toukokuuta 2013

Sydän lyö: Polar sykemittari

Jonkin aikaa sitten sain taas uusia ulottuvuuksia treeniini, kun sain vihdoin aikaiseksi hankkia itselleni sykemittarin. En ollut ikinä käyttänyt sykemittaria aiemmin, joten olin melko utelias toimintojen suhteen. Yksi suuri syy mittarin hankkimiseen oli taannoinen keskustelu ravintoterapeutin kanssa, joka liikuntamääräni nähtyään totesi että olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon oikein kulutan... Tein mittarihankinnan suhteen luovan ratkaisun ja ostin sen käytettynä kaveriltani, ja säästin siinä pitkän pennin. Malli on Polar RS200, ja vaikuttaa olevan ihan kelpo peli. Mitään kovin asiantuntevaa en kyllä edelleenkään osaa tästä sanoa, eli tässä lähinnä omia fiiliksiä ja ajatuksia aiheeseen liittyen...

Ei ehkä maailman hienoin asuste, vaikka Ansku sanoikin, että saan laittaa sen rannekoruksi hopeamekon kanssa häihin.
Pikkuhiljaa olen oppinut muistamaan laittaa vyön päälle useimpiin treeneihin ja tutustunut mittarin käyttöön. Ehkä suurin haaste koko jutussa on ollut opetella katsomaan kelloa vasemmasta kädestä: vaikka olenkin oikeakätinen, olen aina pitänyt kelloa oikeassa kädessä, se vaan tuntuu jotenkin luonnollisemmalta. Ampuessa ei sääntöjen mukaan kuitenkaan saa olla oikeassa kädessä mitään laitetta, ja sitä paitsi ekstra paino olisi haitaksi. Niinpä päätin heti totutella pitämään sykekelloa aina vasemmassa ranteessa. Toinen oppmiskokemus tuli heti ensimmäisellä käyttökerralla, kun kastelin vyön kontaktipinnan lämpimällä vedellä, ja se väitti että sykkeeni oli siinä tallin käytävällä seisoskellessa jotain 211, minkä tarkoittaisi sunnilleen jonkinasteista sydänkohtausta... Säikähdin vähän, tunnustelin hetken onko mulla sydänkohtaus, totesin että olo  on ihan hyvä eli ei ole sydäriä, ja kastelin mittarin uudelleen viileällä vedellä, minkä jälkeen se näytti ihan järkeviä lukemia :D

Entäs mitä se mittari on kertonut? Sekä odotettuja että odottamattomia juttuja. Juostessa sykkeet on mulla korkealla, esim. taannoisen aamulenkin keskisyke 147, CE:ssä maksimisyke 180 jne. Miekkailusta olin kuullut muilta, että sykkeet olisivat yllättävän korkeat ja kalorinkuluts mieletöntä, mutta taannoisissa treeneissä, joissa oteltiin tosissaan ja olin opareilla, oli puolessatoista tunnissa kalorinkulutus 489kcal, maksimisyke 167 ja keskisyke 116. Keskisykettä miekkaillessa luonnollisesti laskee tauot, joita välttämättä pidetään kun odotetaan matseja ja opareita. Myös ratsastaessa maksimisykkeet on yllättävän korkeat, vaikka normityöskentelyssä eivät mulla kovin korkealle nouse. Kiinnostavaa olisi laittaa samanlainen kapine pollen ympärille ja katsoa montako miljoonaa kaloria se muutaman sata kiloa painava otus polttaa samassa ajassa :D

Ehkä suurin yllätys ja sitä kautta haastekin itselleni on ollut maksimisykkeet bodyattackissa, jotka on "jääneet" n. 180:iin. Hyvinkään Hölkällä maksimisykkeet oli 190, eli maksimit selvästikin saa korkeammalle. Siitäkös tuleekin skitsofreeninen olo, kun tuntuu siltä että kuolee pystyyn ja keho huutaa "LOPETA, HULLU!", ja silti pään sisältä kuuluu pieni ääni "kyllä sä saisit sykkeitä vielä vähän ylemmäs, pompi kovempaa, laiskuri!". Kumpaa totella siinä vaiheessa?!

Joka tapauksessa, on ollut mielenkiintoinen lisä treeniin tietää missä oikeasti liikutaan. Koska ostin kapineen käytettynä, jäin paitsi käyttöojhjeesta ja mahdollisista tietokoneeseen-liityntämahdollisuuksista, mutta mielestäni pärjään perustoiminnoilla ainakin näin aluksi ihan hyvin. Yksi juttu mikä olisi kiva vielä kaivaa esille, jonka uskon mittarin juoksutoiminnoista löytyvän, on matkan mittaus. Lisäksi voisin laitta sen laskemaan omia eilaisia sykealueita ja varmasti se osaisi balettiakin tanssia, jos osaisin sitä pyytää!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Viikon treenit: kevyttä kisojen edellä

Viime viikon treenit menivät siis melkolailla kevyissä merkeissä, sekä koska oli kevyen viikon aika että koska kisoja kohti kannatti vähän keventää. Vaikka nyt kun katselen tuota viikkoa, niin ei se ihan kauhean kevyeltä näytä, mutta en sentään tehnyt yhtään vauhtitreeniä. Yhden kunnon vapaapäivänkin onnistuin pitämään, minkä yritän kyllä jatkossakin sisällyttää viikko-ohjelmaan. Lähinnä siis keskityin viisiotteluharjoituksiin ja kunnon ylläpitoon. Keskiviikkona viimeistelin ratsastuskuntoani tekemällä kavaletteja itsenäisesti molemmilla polleilla, ja hyvinhän sekin meni :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

In it to win it!

Aika positiivinen otsikko, eikö? Loppuviikosta alkoi käydä ilmi, että ainakin maajoukkuetytöt tippuivat yksitellen pois kisasta eri syistä, ja kisapäivän aikana sitten muitakin vastustajia jäi neliotteluun tai veti jonkun lajin vaan puoliksi, kun Anskukin jäi kotiin flunssaansa hoitamaan. Yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen totesin sitten olevani ainut joka veti viisiottelun läpi kokonaan, eli voitin sarjani ylivoimaisesti :D En kuitenkaan anna tämän yhtään viedä arvoa pois omalta suoritukseltani, jossa ennätyksiä rikottiin, itseä voitettiin ja kaikki annettiin!!

Perjantaina aloitettiin siis kisarupeama ratsastusosuudella, jota jännitin jo ihan perusteellisesti. Ratsuksi minulle oli arvottu Konrad, jonka selässä olen istunut jo kokonaiset kolme kertaa... onhan se juu enemmän kuin etten ikinä ennen olisi sillä mennyt, muttei kuitenkaan läheskään sama asia kuin että omalla hepalla menisi. Alkuverkassa ihan jännittyneisyyttäni kämmäilin lähestymisiä pikkuesteille, tyypillistä... Verkattiin ihan perusteellisesti, saatiin hypätä paria linjaakin ja kolmoissarjaa. Sitten esteet nostettiin noin metriin, ja hypätiin kisarata. Konrad on urhea ja yritteliäs ja ihana, mutta sen etutassut eivät aina ole ihan maailman keveimmät, ja pari puomia tuli mukaan. Koska meitä oli vain kaksi ratsukkoa, meillä oli hyvin aikaa, ja niinpä päätettiin nostaa esteitä ja ratsastaa toinen isompi kierros samoilla hevosilla. Nyt siis estekorkeus jo sen 110cm! Yhtäkkiä Konradkin älysi ettei niistä voi vaan juosta läpi, ja tuli itse yllättävän paljon takaisin kohti estettä. Niinpä rata ei ehkä ollut ihan maailman tasaisin, mutta mentiin se yhdellä pudotuksella. Olin ihan tajuttoman tyytyväinen itseeni rada jälkeen, rata oli isoimpia mun koskaan hyppäämiäni ja mun eka kisarata sitten syksyn 2010, ja selvitin sen kunnialla. Esteratsastaja-Saskia is back!

Innokkaat kisaajat sunnuntaina aamupäivällä! Kuva Kalle Nuuja/Julia Hermans.
Lauantain kunnonviimeistelyjen (superkevyttä treeniä (juoksua ja uintia, ei kulkenut ollenkaan, olin ihan hyytynyt) ja enemmän hiilareita ja ruokaa ylipäätään kuin mulla normaalisti) oli sitten sunnuntain kisapäivän aika. Aloitettiin miekkailulla, joka meni vähän nin ja näin. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni, mielestäni onnistuin jopa hyviä miekkailijoita vastaan ainakin antamaan vähän vastusta, enkä vaan seissyt maalitauluna. Mielestäni tässä lajissa voisi hyvin antaa alle 160-senttisille ihmisille sen verran tasoitusta, että tuplapistotkin laskettaisiin, niitä nimittäin sain gurujakin vastaan :) Turha toivo, on vaan oltava ovelampi kuin kaikki pitkäraajat, mutta valitettavasti se kehitys taitaa vaatia vähän aikaa ja rutkasti treeniä.

Miekkailun jälkeen suunnattiin sitten tuttuun Pirkkolaan uimaan. Vähän kevyttä verraa, muutama hyppy ja sitten odottelemaan omaa starttivuoroa. Vuoroa odotellessa totesin, että onneksi ei ollut sykemittaria päällä, mun syke oli nimittäin varmaan 120 siinä paikallaan istuessa, ihan pelkästään jännitystä. Lähtömerkin jälkeen kuitenkin onnistuin kasaamaan itseni kiitettävästi ja keskittymään omaan juttuuni, ja maaliin pääsin 12s nopeammin kuin viimeksi :) En kuitenkaan päässyt kuin pukuhuoneeseen asti, ennen kuin aloin taas jännittää seuraavaa lajia. Vähän rankka laji ollaan valittu, myös psyykkisesti!

Jalka nousee ja käytän käsiäni, ei hullumpaa! Kuva Kalle Nuuja.
Eikuin Myllypuroon ja CE:n aika. Ensimmäiset kaksi ampumista menivät ihan oman riman alta, etenkin ensimmäisen ampumisen pitäisi mennä nopeasti, kun ei vielä edes ole hengästynyt. Kummasti se kisatilanne kuitenkin jännittää ja sekoittaa keskittymistä. Kaksi viimeistä ampumista menivät sitten lähemmäs omaa tasoa, vajaa puoleen minuuttiin. Reitti taisi olla vähän pidempi kuin viimeksi, sillä juoksin ihan varmasti kovempaa, mutta aikaa meni silti vajaa puoli minuuttia enemmän.

Summa summarum, en voi olla kuin tyytyväinen päivään ja itseeni! Tavoitteet täyttyivät, eli oli tosi hauskaa (#fittitsiisti!) ja koko porukalla hyvä ja kannustava kisafiilis, ja otin itsestäni ihan kaiken irti, hyvä kun jaksoin kotiin asti ajaa ja saada sapuskaa lautaselle. Yhtäkkiä todella sisäistän sen meidän viljelemän "anyone doing the modern pentathlon thinks that the triathlon is for pussies sanonnan" todellisen merkityksen! Pakko kyllä jaksaa vielä venytellä vähän, että pääsen huomenna sängystä ylös... Loppukaneettina oma lempparini biiseistä, joista löytyy sana "win":

torstai 23. toukokuuta 2013

#Allin #Justdoit #Impossibleisnothing #Fittitsiisti

Kuva
Noniin, olisi seuraavien viisiottelukisojen ja sitä myötä (twitter-inspiroidun) inspiraatio-otsikon aika! Tällä kertaa kyseessä on tosiaan viisiottelu, eli ratsastuskin on mukana, mikä tietysti on mukavaa, kun se kuitenkin on se ainut laji jossa itselläni on minkäänlaista taustaa. That said, siitä on kaksi ja puoli vuotta kun olen viimeksi esteratsastuksessa startannut kisassa, eli siinäkin lajissa jännitysmomentti on taattu. Varsinkin kun ei ole mitään tietoa hevosesta tai estekorkeudesta. Tavoitteeksi voisin siis ottaa sujuvan radan josta jää hyvä mieli, eli että pääsen maaliin ja saan mielellään vähän pisteitäkin :) Ratsastusosio käydään meidän tavallisten ratsastustuntien aikana, eli omalla kohdallani perjantaina maajoukkuetyttöjen kanssa.

Loppu kisapäivä vedetään sitten läpi sunnuntaina. Ensimmäisenä on vuorossa miekkailu klo 11.30, joka tällä kertaa käydään toisella salilla, mistä varmasti tulee ihan erilailla kisafiilis kuin jos oltaisiin "kotioloissa" kisiksellä. En oikein tiedä mitä asettaisin tähän itselleni tavoitteeksi, kun vapaamiekkailuni sujuu niin vaihtelevasti. Ehkä jos vaan yrittäisin pitää pään kylmänä, enkä antaa kenellekään yhtään "ilmaista" pistoa? Yleensä kun jaksan keskittyä kunnolla on tuloksetkin kelvollisempia.

Seuraavaksi uidaan Pirkkolassa klo 15.15. Tässä lajissa tuntuu siltä että parannusta edelliseen kisatulokseen olisi täysin mahdollista saada aikaan, siihen tähdätään siis. Aika näyttää kuinka paljon parannusta siinä saan aikaan, mutta tämä on se laji, jossa uskon ehkä eniten omiin mahdollisuuksiini repiä edes hitusen kaulaa samalla tasolla oleviin kavereihin. Uimavalmentajan mukaan 3.30 olis ihan mahdollinen, eli kai sitä sitten siihen tähdätään! Vielä pitää käydä hyppyjä vähän hiomassa viikon aikana, jotta saan hyvän lähdön.

Viimeiseksi on vuorossa CE, jota tuskin kuitenkaan voidaan toteuttaa takaa-ajona, koska kaikilla ei ole omaa asetta. Omat ampumaennätykseni ovat parantuneet huimasti sitten viime kisojen, joten jos ammun lähellekään omaa tasoani, pitäisi kokonaisaikojen parantua jo selvästi. Lisäksi on tullut juostua enemmän kuin talvella, joten toivottavasti juoksuvauhtikin olisi parantunut sen myötä. Nyt ainakin tietää että juoksu on viimeinen laji, joten siinä voi ottaa itsestään ihan kaiken irti. Tavoitteena siis on olla yhtä loppu maaliviivalla kuin mitä olin hyvinkäällä! Nyt onneksi juostaan ulkona, eli matka on todennäköisesti yksinkertainen lenkki tai edestakaisin hiekkatietä pitkin juoksu, niin ettei tarvitsisi stressata kierrosten laskemisesta.

Nyt pitäisi siis vielä viimeistellä kunto ja suunnitella kisapäivä huolella, niin että voi keskittyä suorituksiin eikä kaikkeen ylimääräiseen sälään. Nythän on ilman muuta se etu, ettei tarvitse aloittaa klo 8 aamulla, vaan kisapäivä on vähän inhimmillisemmin rakennettu, toivottavasti se edesauttaa valmisteluja ajoissa pakkaamisen ja ruoan osalta! Jos kiinnostaa tulla katsomaan niin tervetuloa, helpoin ja mielenkiintoisin katselulaji myös sijainniltaan lienee juoksuammunta Myllypuron Pallomyllyssä ja sen ulkopuolella klo 16.30 :)

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, ihan syystäkin lisäsin tuohon otsikkoon tuon viimeisen #fittitsiistin. Olisi hyvä jos kaiken yllämainitun lisäksi olisi vielä kivaakin!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Pentathlon cup - ratsastus

Omalta kohdaltani ensimmäinen laji on nyt ohi! Ratsastus osio oli siis osalla jo tänään, estekorkeus oli jaettu tasoryhmiin. Meillä estekorkeus oli 80-90 cm. Hevoseksi Essi oli valinnut minulle Carlottyn. En ollut aiemmin Carlottylla mennyt, joten jännitti kovasti! Kirjoittelen sunnuntaina lisää radasta, pääasia oli, että tehtiin puhdas rata, yksi linja meni hieman huonosti, mutta siitäkin selvittiin! Ratsastuksen jälkeen lähdetään siis hyvillä mielin jatkamaan kilpailua sunnuntaina, kun ratsastuksen osalta oma tavoite täyttyi - rata läpi ja suht järkevällä ratsastuksella.

JEEEE, hyvä me ja hieno Carlotty!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kisapsyykkausta ja tavoitteita

Kisavalmistelut ovat menneet niin penkin alle kuin vain voi mennä. Siksi tämän viikon kisat jännittävät ihan tosissaan. Viimeisen kuukauden aikana jalat ovat reistailleet niin paljon, että en ole uskaltanut oikein juosta, enkä miekkailla. Treenaaminen on ollut todella epäsäännöllistä ja uimassa olen käynyt noin kerran viikossa. Ja nyt kun jalat on vihdoin saatu levolla, muutamalla hierontakerralla ja kenkien vaihtamisella kuosiin, tulee kurkkukipu tilalle. Yritä tässä sitten treenata puolikuntoisena. Nyt jännitän, mitä kurkkukivulle tapahtuu - meneekö ohi vai paheneeko? Huomenna olisi ratsastusosio Keravalla, joten paree ois parantua!

Mikäli olo tästä kohenee, minun on ehdottomasti päästävä vielä lenkille ja uimaan ennen kisoja. Vielä maaliskuussa olin aika monessa lajissa vahvoilla, nyt tuntuu, että omat kipuilut ja treenaamattomuus saattaa kostautua. Missä mennään tällä hetkellä:

  • Lajeista heikoin on ehdottomasti uinti. Olen todella hidas, kuperkeikkakäännökset eivät ole sujuneet aikoihin ja pääedellähyppykin vähän niin ja näin.
  • Juoksukunto saisi olla parempi, tiedän että pääsen samaan 18 minuutin aikaan kuin maaliskuussa, mutta tavoitteena olisi ollut kovempi aika, ja nyt en tosiaan teidä, onnistuuko se.
  • Ampuminen sujui eilen suht hyvin, mutta hengästyneenä tilanne voi taas olla ihan erilainen. Nyt pitää muistaa olla kisapaikalla ajoissa, jotta saan aseen viritykset kuntoon ja ampuma-asennon oikeaan kohtaan.
  • Miekkailussa uskon pärjääväni suhteellisen hyvin, jos saan pidettyä pään kylmänä ja keskittymisen kuosissa. Teen välillä treeneissä todella tyhmiä virheitä, välillä taas saan keskittymisen todella skarpiksi, jolloin saan napsittua pistoja ihan hyvin.
  • Ratsastuksen suhteen on myös pieniä jännitysmomentteja ilmassa. Pitäisi hypätä huomenna kokonainen rata, estekorkeus 80-90 cm, ja toivottavasti Wichitalla. Estekorkeus on minulle suht isoa, vasta muutamia kertoja olemme hypänneet tunneilla 90 cm esteitä, ja rataakin vasta pari kertaa. En ole pahemmin ratsastuksessa kilpaillut, joten se tuo oman lisän kisajännitykseen.
Wichitan kanssa tunnilla
Kuva: Sharon Skurnik
Nyt pitäisi aloittaa kisapsyykkaus - näin epätoivoisin tuntemuksin ei tosiaankaan lähdetä kisoihin, vaan mieli pitäisi saada positiiviseksi. Asetan itselleni realistisia tavoitteita ja yritän olla vertaamatta itseäni muihin.
  • Uinti: Parannan viimekertaista uintiaikaa edes vähän. Viimeksi uintiaika oli 4:40, jonka toivon parantuvan alle 4:30. Onnistun hypyssä ja saan käännökset vietyä läpi järkevästi.
  • Juoksu: Juoksuaika alle 18 minuuttiin, edellinen aika maaliskuulta 18:20.
  • Ammunta: Osun kaikilla kerroilla kaikki viisi osumaa, mielellään edes yhdessä alle 25 sekuntia.
  • Miekkailu: vähintään 40% pisteistä.
  • Ratsastus: Pääsen radan läpi järkevällä ratsastuksella ja hallitusti.
  • PIDÄ KIVAA HUOLIMATTA SIITÄ, MITEN PÄRJÄÄT JA ILOITSE MUIDEN PÄRJÄÄMISESTÄ AIDOSTI
Nyt sitten enää viimeistelytreenit ja flunssan karkoitus!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Viikon treenit: paljon virtaa -> ei niin paljon virtaa

Jeppjepp, onneksi olin täynnä energiaa lähdössä uuteen viikkoon, nimittäin treenasin sitten vahingossa maanantaina sellaiset nelisen tuntia... whoops! Piti mennä aamulla uimaan, mutten jaksanut herätä ajoissa. Tästä itseeni tuskastuneena lykkäsin läppärin reppuun ja lähdin pyörällä töihin! Työmatkaan meni n. 25 min (ihmettelin matkalla kuinka hienoa Pikku Huopalahdessa on, miksi en tiennyt tätä?), ja pyöräilin luonnollisesti takaisinkin. Sitten kunnon CE ja miekkailutreenien koko paketti: nopeustreeni, pariharjoittelua, opareita, vapaamiekkailua ja vähän liikkuvuutta. Juuri kun olin lähdössä kotiin yksi maajoukkuetytöistä (ainut paikalla) kysyi tuunko vielä loppuverraamaan. Sitten hölkkäiltiin ympäri kisistä vielä hyvä tovi, ja venyteltiin vähän. Tuli sitten vietettyä kisiksellä n. kolme ja puoli tuntia. Thank god for Gainomax! Lisäksi en missään vaiheessa ehtinyt käydä täyttämässä vesipulloa, joten join ihan liian vähän treenin aikana... loppuilta menikin siis nestetankkauksen parissa.

Koko viikko meni taas sellaisissa merkeissä, etten kerta kaikkiaan ehtinyt nukkua tarpeeksi... Nyt voin jo kertoa syynkin, eli kun mun normielämään vielä yhdistää polttarivalmistelut, niin tekemistä riitti. Vaikka olinkin onnistuneesti delegoinut osa-aluevastuita, oli silti kokonaisvastuu ja kaikki langat mun käsissä. Niinpä kalenterissa luki sunnuntai-illalle "NUKU", ja niinpä sammuin kuin kynttilä heti pronssipelin jälkeen ja nukuin seuraavat 11h. Onnistuin kuitenkin toistaiseksi pitää flunssan loitolla vaikka alkuviikosta olikin vähän outoja oloja, vedin koko loppuviikon kolminkertaista annosta normaalia laadukkaampia vitamiinejä :) Joka tapauksessa sain viikkoon mahdutettua myös pari salilta kotiin kävelyä, pointsit itselleni siitä.



Perjantain ratsastustunti oli siirretty pikkukentälle, koska isoa kenttää valmisteltiin viikonlopun kisoja varten, ja niinpä roudattiin sinne vain kaksi estettä, okseri ja pysty. Näitä sitten tultiin alun puomi- pysty-puomi verryttelyn jälkeen kahdeksikkona niin että pysty hypättiin vinoon, ja näitä kahta Essi sitten nosti, nosti ja nosti, kunnes molemmat oli 110cm. Mulla oli ratsuna Konrad 7v, jonka laukan onnistuin saamaan paljon terävämmäksi kuin viimeksi, ja joka urheaan ja ennakkoluulottomaan tyyliinsä kampesi itsensä esteiden yli. Arvostan sen hevosen asennetta! Viimeinen hyppy okserille oli sen verran hyvä, että heppakin pukitti silkasta ilosta, ja sai siitä vielä taputukset päälle :)

Viikonloppu sujuikin sitten Ansku-teemoissa, minkä jälkeen ryntäsin vielä uintitreeneihin, jotka menivätkin yllättävän pirteällä meiningillä varmasti lauantain porkkanakakku-luksusbrunssi-yms tankkausten voimasta. Ei kun seuraavaa viikkoa ja kisoja kohti!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

HOTkaraokespinning ja kuplivan ihana polttaripäivä!

Huh! Tämä morsian on täysin uupunut, mutta hymy on herkässä. Viikonlopun ohjelmassa oli nimittäin ensi viikon kisoihin valmistumisen sijaan polttarit! Saskia olikin aikamoisen päivän organisoinut upeiden apureidensa kanssa, ja aamu alkoi kovin urheilullisissa merkeissä Tapiolan Lady Linessa. Loppupäivä ei ihan niin urheilullisissa merkeissä sujunut, lähinnä hyvin kuplivaisissa :D Päivä oli kokonaisuutena aivan mielettömän ihana, ja juuri sellainen minun näköinen päivä.

"I keep on F-F-F-Falling...." Kuva: Tytti Käyhkö

Kuva: Tytti Käyhkö
Urheilullisesta osiosta vastasi uusi, upea, ennennäkemätön laji - karaokespinning! Tilassa lämpötila nousi niin korkealle, että lopulta nimesimme urheilusuoritteen hotkaraokespinningiksi. Ideana siis oli, että salin valkokankaalle heijastettiin musiikkivideo ja biisin sanat, ja eikun polkemaan ja laulamaan. Jokainen sai vuorollaan ohjaajan mikin, ja pääsi hoilaamaan sydämen kyllyydestä. Super rankkaa, ja ehdottomasti hauskoin spinningtunti ever! Tämän jälkeen olikin hyvä jatkaa polttaripäivää. Kiitos vielä ihanille pupusille upeasta päivästä, vitsit, ei voi kyllä muuta kuin hymyillä leveästi kun päivää muistelee (vähintään yhtä leveästi kuin alla olevassa kuvassa)!

Kuva: Tytti Käyhkö
PS. Esportille vinkiksi, ryhmäliikuntatuntivalikoimiin on ehdottomasti saatava karaokespinning! Veikkaan, että karaokeSh'bam toimisi myös erittäin hyvin :D

perjantai 17. toukokuuta 2013

Hienot treenivaatteet on päivän piristys

Laji, joka onkin viisi lajia, on kaltaiselleni materialistille toisaalta erittäin sopiva, toisaalta melko petollinen: vaikka lajin harrastaminen sinänsä on halpaa, saa varusteisiin kyllä menemään vaikka kuinka paljon rahaa. Onneksi jumppavaatevalikoimani ovat olleet jo aiemmin varsin kattavat, eli normi treenivaatteisiin ei niinkään ole tarvinnut panostaa. Silti uudet treenivaatteet ovat mulle jonkinlainen heikkous... Yksi kevään uutuusostoksista on sikahienot lyhyet Niken shortsit, joita käytän attackissa ja yksinkertaisesti rakastan.
Paitansa värinen, väsynyt mutta onnellinen jumppapirkko.
Joo, mun "minä salilla"-kuvaamistaidot ei ole ihan Tiitin tasolla... Kuvassa on päällä ne Niken shortsit, toppi hm:stä, Asicsin lenkkarit (joihin muuten noi pinkit nauhat kuuluu, en ole itse vaihtanut niitä niihin, kuten joku epäili), Polarin sykemittari ja Puman sukat. Iloinen sekamelska merkkejä siis! Miekkailumustelmat on muuten varsin tyylikäs lisäasuste.

Maanantaina olin sonnustautunut tuohon samaan asuun, paitsi että lisäksi sattui olemaan vielä pinkkireunuksiset sukat ja pinkkiä kynsilakkaa, ja kun yksi kaveri saapui treeneihin, se katsoi mua päästä varpaisiin ja totesi, "Du e ganska matchy"... jeppjepp, suunnittelin tän :D

tiistai 14. toukokuuta 2013

Apua välttelyn välttämiseen

Viime viikolla yksi huikeimmista urheilusuorituksistani oli uimakamojen ulkoilutus kaupungilla kolmen tunnin ajan. Otin aamulla kassiin mukaan tarvittavat vermeet, suuntasin entisten työkavereiden kanssa lounaalle, ja sen jälkeen vakaa suunnitelmani oli mennä stadikalle. No eihän siitä mitään tullut. Päädyin shoppailemaan ja kolmen tunnin välttelyn jälkeen luovutin.

Tämän tyylisiä välttelysuorituksia olen viimeisten parin viikon aikana tehnyt useasti. Osittain ihan syystä, jalat ovat oikeasti olleet kipeät ja olen halunnut antaa niiden levätä kunnolla. Tänä aikana olisin kuitenkin voinut varsin hyvin käydä pilateksessa, body balancessa, uimassa. Sen sijaan olen luuhannut tallilla ja pötköttänyt onnellisena kotona ja katsonut Gossip Girliä about tuotantokaudellisen verran. Millä tästä paluusta vanhaan elämään ja välttelyn kierteestä oikein pääsee pois? Mitkä tekijät saavat minut helpommin valitsemaan liikkumisen Gossip Girlin sijaan?

1. Valmentaja treeneissä. Sosiaalinen paine, järkevämmät treenit ja huonompi omatunto jos jättää menemättä.


2. Sovi treeniseuraa omatoimitreeneihin. Sosiaalinen paine, hauskempaa ja jälleen se huonompi omatunto jos jättää menemättä...


3. Muista iloita pienistäkin onnistumisista. Jonkinlainen treenipäiväkirja, Heiaheia tai muu vastaava muistuttavat, kuinka paljon sitä edistystä on oikeasti tullut.


4. Aseta itsellesi tavoitteita, joita kohti ponnistella


5. Muistuta itseäsi siitä, että menestyminen ei tapahdu yhdessä yössä, vaan tarvitaan pitkäkestoista, ahkeraa treenausta.


6. Vedä itsesi äärirajoille säännöllisin väliajoin!


7. Muista kannustaa kanssaliikkujia ja iloita myös muiden onnistumisista! Vaikka se oma häviö kuinka kirpaisisi...


8. Ja jos oikeasti tuntuu siltä, että olisi tauon paikka, kuuntele kehoa, anna itsellesi aikaa levätä ja nauti hyvällä omalla tunnolla vapaista löysäilyhetkistä :)


Lähde animaatioihin: http://whatshouldwecallme.tumblr.com/

maanantai 13. toukokuuta 2013

Isompia aseita

Viisiottelussa ammutaan melkein lelupyssyillä, joissa ei ole minkäänlaisia luoteja. Eli niillä ei onnistu ketään vahingoittamaan, ellet ota piipusta kiinni ja mäiski kahvalla vastustajaa päähän. Tämän takia olinkin innoissani, kun pääsin tannoin duuniporukan kanssa ampumaan ihan kunnon aseilla!

Ampumasession veti entinen ammattisotilas, jonka omia molemmat kiväärit olivat, eli tyyppi todella tiesi mistä puhui. Tapahtuma pidettiin Lopen ampumaradalla, jossa oli ampumiseen oikein tarkoituksenmukaiset tilat eri aseille.

Aloitettiin ammuskelut 220-kaliiberisella kiväärillä. Tämän kanssa mulla oli vähän hankaluuksia, en kertakaikkiaan löytänyt tarkkaa tähtäyskuvaa vaikka kuinka yritin liikutella päätä lähemmäs ja kauemmas suhteessa kiikariin. Niinpä ampumisetkin meni sitten ihan kanervikkoon. Mun onneksi, koska tämän piti olla kilpailu, kiikari meni jotenkin rikki niin että kaikki muutkin ampuivat ihan metsään, eli kisatulokset oli pakko hylätä.

Seuraavaksi päästiin testailemaan Glockia. Oli hauskaa ampua pistoolilla joka potkaisee! Tällä osuin jo ihan kohtuullisesti, en kuitenkaan ihan niin hyvin kuin muut olettivat kun tiesivät että harrastan ammuntaa. Tällä oli kuitenkin ihan eri ampuma-asento (kaksin käsin aseesta kiinni) ja tähtäyskuva (tähdätään keskelle eikä alas) kuin mihin olen tottunut, joten liekö se niin kummallista etten ihan voittajamateriaalia ollut tässäkään lajissa.

Viimeiseksi päästiin käsittelemään haulikkoa nimeltä Henna (kuulemma aseilla on aina naisen nimi). Tällä ammuttiin limutölkkejä, ja osuin tosi varmasti kaikkiin joka kerta! Bravuurini oli, kun ei laitettukaan kolmea tölkkiä eri kohtiin, vaan yksi erikseen ja kaksi päällekkäin, ja ammuin supertyylikkäästi ensin sen sivummalla olevan ja sitten ensin sen päällimäisen tölkin ja viimeiseksi alimman. SCORE!! Tämä potkaisi ehkä eniten, eli sai seistä varsin tukevasti.


Jokaisesta aseesta löytyy kuvauksia noin kolme riviä kummallisia numero-kirjainyhdistelmiä, mutta mulle ainakin noi yleispätevät riittää. Hauska detalji muuten oli, että vasta siinä vaiheessa kun ampumiset oli ammuttu ja aseet pakattu visusti pois, kävi ilmi että molemmilla kouluttajilla oli ollut päällään luotiliivit koko homman ajan takkien alla! Että niinkin paljon ne meihin luotti...

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Viikon treenit: megarääkkiä ja penkkiurheilua

Onpas taas ollut  niin tapahtumarikas treeniviikko, ettei tiedä mistä aloittaisi vai aloittaisiko ollenkaan.. Aloitin viikon megauroteolla, nimittäin aamulenkillä maanantaiaamuna. Yleensä en aamutreeneilläni leveile, mutta tätä esittelin ylpeänä työkavereille Sports Trackeristä! Syy tähän oli treenitön ilta, kun menimme duuniporukan kanssa ampumaan oikeilla aseilla, mistä kerron kunnolla omassa postauksessaan.


Sen jälkeen viikko jatkui normitahtiin torstain kirmailuihin saakka, jolloin olin tosissaan fyysisesti ihan loppu. Kuten huomaatte, mentiin vielä ratsastamaan siskon kanssa silloin, ja täytyy myöntää, että mua on harvoin hevonen kuskannut sellaista kyytiä kuin L silloin metsässä laukkaillessa. Vaikka laitoin peliin koko ruumiinpainoni ja kaiken voimani (mitä on enemmän kuin ihan normitallaajalla, uskokaa huviksenne), ei jarrut kerta kaikkiaan pelittäneet. Lenkin jälkeen ilmoitinkin hevosenomistajilleni, että ellen kasvata massaani vähintään kolmeakymmentä kiloa (mikä ei olisi kovin toivottavaa!), tarvitsen seuraavalla kerralla hepalle enemmän rautaa suuhun, piste.

Perjantaina kävin vielä uudelleenkorkkaamassa uimastadion-kauden (kesäbruna 2013, täältä tullaan!) ja illalla ratsastamassa Keravalla, minkä jälkeen vietin suunnitellun kokonaisen vapaapäivän lauantaina. Ja mitäs urheilija tekisikään vapaapäivänä? No penkkiurheilee tietysti! Käytiin Areenalla katsomassa USA-Ranska, minkä jälkeen siirrytiin toisaalle kisastudioon katsomaan Suomen peliä grilliruoan ja mustikkapiirakan kera :) Tässä vähän tunnelmia aidon leijona-fanin eläytymisestä:

HYVÄ SUOMI!
Sunnuntaina olinkin sitten superpirteä ja hyvävoimainen treenailija! Uinnin 8x100m 2min 30sek ajalla, jotka saivat ensin leuan loksahtamaan, menivät kuin vettä vaan :) Olin suunnitellut meneväni vielä illalla pumppiin ja cx:ään, mutta aikataulut eivät sitä suoneet. Niinpä vedin vain kevyet venyttelyt, ja nyt täynnä energiaa kohti seuraavaa viikkoa!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Hyvinkään Hölkkä

... eli kymppi, joka ei ollutkaan vain kymppi.

Kuten muistatte Kisakalenterista, oli tarkoitus mennä juoksemaan Valtsikan Kymppi keskiviikkona. Valitettavasti se pidettiin kuitenkin keskellä päivää, eli sinne oli työtätekevän ihmisen jokseenkin mahdoton päästä. Niinpä reippaasti konsultoin Googlea vastaavan juoksutapahtuman toivossa ja löysin Hyvinkään Hölkän, ja onnistuin siltä istumalta ylipuhumaan siskoni mukaan juoksemaan ja iskän kuskiksi ja kannustusjoukoksi.

En alkanut tähän sen suuremmin panostamaan niin että olisin ottanut kevyemmin ja syönyt kunnolla edellisinä päivinä, vaan otin sen ihan normitreeninä. Kävin aamulla korkkaamassa kauden uimastadionilla, vähän irroittelemassa lihaksia edellisen päivän pumpin ja attackin jäljiltä. Juuri ennen lähtöä vetäisin naamaan yhden ruokavalioon kuulumattoman myslipatukan ekstraenergiaksi. Tavoite oli juosta kymppi n. 50 min, joten parin kilsan lämmittelyn jälkeen karistin siskoni ylämäessä ja jatkoin matkaa vähän reippahammin. Kuulemma kuitenkin vasta n 4-5km kohdalla olin lopullisesti kadonnut näkyvistä...

Kohta mennään! Numero 612 valmiina lähtöön.

Alkumatka meni siis ihan kivasti, ja kun pääsin juomapisteelle joka ennakkotietojen mukaan oli 5km kohdalla katsoin kelloa, ja totesin ilokseni olevani ihan hyvässä vauhdissa. Siitä vaan sitten taittamaan lisää matkaa. N. 43 min kohdalla lisäsin vähän vauhtia, jotta varmasti ehtisin ajoissa maaliin. Matkalla ei missään vaiheessa ollut mitään mittamerkkejä siitä kuinka paljon olisi jäljellä, mutta hyvin menneen alkumatkan perusteella oletin asioiden olevan ihan mallillaan. Vähän ajan kuluttua aloin ihmetellä että missäköhän kaukana se maali oikein on kun ei tunnu lähestyvän. 50min jälkeen oli pakko vain jatkaa matkaa siihen vauhtiin kun pystyi, tässä vaiheessa alkoi jo lämpö, vauhti ja vesipisteiden puute vähän heikottamaan. N. 55min kohdalla tuli vielä ihan tajuton ylämäki, jota ylösharppoessani tiedustelin timmin näköiseltä kanssajuoksijalta olenko ainut jonka mielestä matka tuntuu pitkältä. "Ihan s**tanan pitkältä, mä juoksen yleensä viitenkyt minuuttiin", kuului vastaus. Vähän matkan päässä kuitenkin onneksi näkyi kannustusjoukot, jotka lohduttivat että enää yksi alamäki, vähän ylöspäin ja sitten on maali.

Juostiin melko tasatahtiin yhden sedän kanssa melkein koko matka, ja niinpä osuttiin maalisuorallekin samaan aikaan. Vedettiin siinä sitten vielä yhteinen loppukiri, ja olisi tarvittu maalikameraa tuomitsemaan voittaja, jos oikeasta kisasta olisi ollut kyse :) Sen jälkeen en voinut muuta kuin heittätyä maahan kuolemaan, ja hetken päästä kiskoa lenkkarit jalasta ja sitten tallustella sukkasiltani nurmikolla sykettä tasaamassa. Aika näytti 1.06, hemmetti. Hetken päästä hengenpelastaja-Gainomax naamaan, ja tietty paljon vettä. Jotkut joilla oli Sports Tracker/vastaava päällä kertoivat, että matka oli ollut lähemmäs 12 km.

Summa summarum, kovempaa en usko että olisin pystynyt juoksemaan, olin ihan loppu rääkin jälkeen. Tuollainen matkan väärinmittaus on mielestäni jo vähän vaarallista, kun matkalla ei ole vesipisteitä tai muutenkaan henkilökuntaa, juostaan keskellä vierasta metsää ja ilma on lämmin. Itse meinasin tippua jo aika pahasti loppumetreillä, ja mä en kuitenkaan ole ihan huonokuntoisimmasta päästä. Maaliin tullessani olin ihan oikeasti huolissani siskorukasta, joka oli lähtenyt juoksuun aika kylmiltään. Onneksi pääsi kuitenkin maaliin ajassa 1.22, ja hieman leppoisammin juoksennelleena oli mua vähän hyvävoimaisempi. Kaiken lisäksi mun jaloissa on kahden euron kolikon kokoiset rakkulat...

Anyway, tulipa juostua elämäni pisin lenkki! Välillä tekee hyvää testata omia rajojaan, mutta huomenna taidan kyllä viettää ansaitun vapaapäivän penkkiurheilun merkeissä ja palautua kunnolla :)

torstai 9. toukokuuta 2013

Kipuilua ja hevosrakkautta

Viimeiset viikot olen lepuutellut ja koittanut saada jotain tolkkua jalkoihini. Jalat ovat kipuilleet oudosti - välillä särkee vasenta pohjetta, välillä nilkan ojentaminen sattuu ja seuraavana päivänä tuntuu polvissa. Kävin hierojalla viime viikolla, ja hieronta tosiaan oli paikallaan. Jumeja löytyi pohkeista, nilkoista, reisistä ja selästä. Maanantaina on vuorossa hieronta vol. 2, josko saataisiin lisää apua jumituksiin. Tästä johtuen olen käynyt vain ratsastamassa, uimassa, venytellyt ja lenkkeillyt Pennyn kanssa pitkin ja poikin lähiseutuja. Kipuilujen lisäksi - tai niistä johtuen - oma treenimotivaatio on kadonnut kokonaan. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun pohje ei kipuillut! Kävin Pennyn kanssa aamulenkillä ja juoksin tunnustellen kilometrin verran - ja pohje tuntui todella hyvältä! Mahtavaa! Oikean jalan nilkka oli vielä vähän erikoisen tuntuinen, mutta josko tämä pikkuhiljaa helpottaisi?

Kerämurun kanssa ihastelemassa leskenlehtien loistoa
Eilen oli aivan ihana ratsastustuntu Keravalla. Sain tunnille ihanan Wichitan, tämänhetkisen lempparini. Ensimmäinen puolikas tunnista vietettiin maastoilun merkeissä, käytiin kahlaamassa Keravan maastoesteradan vesi ja ravailtiin ja laukattiin muutama kierros. Wichitalla oli kovin hauskaa, se piippaili ja teki kaikenlaisia kummallisia loikkia, mutta tuli tarvittaessa kivasti takaisin. Toinen puolisko tunnista  tehtiin puomiharjoitusta ja hypättiin pieniä ristikoita ja pystyjä. Viime tunnilla kehitin itselleni jonkun käsittämättömän takanojaistunnan, jonka ansiosta onnistuin räveltämään urakalla. Tällä tunnilla keskityin ratsastamiseen ja sain muutamia oikein onnistuneita pätkiä aikaiseksi. Tunnin jälkeen Essin kommentti oli, että sain päivän keskittyjä -palkinnon, sen verran tuima ilme kuulemma oli :) Jos on tällainen oravan keskittymiskyky, ja rajallinen määrä keskittymistä per päivä annettuna, ei voi muuta kuin hyödyntää se tosissaan... Mutta kuten kuvista näkyy, ratsastushan ei siis ole hauskaa, vaan hyvin, hyvin vakavaa... Onneksi Wichitalla sentään on kivaa :D

Kuva: Sharon Skurnik
Kuva: Sharon Skurnik
PS. Isi, osta Wichita mulle, jooko?

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kymppitonni

Blogi on saavuttanut ensimmäisen huikean etappinsa, nimittäin viime viikolla meni 10 000 kävijän raja rikki (kirjoitin ensin että 10 000 kävijää meni rikki, mutta se kuulosti siltä kuin olisitte kaikki nyt rikkinäisiä :D). Ajattelin siis kirjoittaa ihan teille omistetun teemapostauksen, vaikka tietysti kaikki postaukset on teitä varten!

Uusia toiminnallisuuksia

Uutena juttuna lisättiin oikealle twitterfeedi, joka saa meidät näyttämään tosi-prolta. Sieltä voitte seurata mun juttuja enimmäkseen liikunnan maailmassa (koska siellä kumminkin eniten pyörin), mutta välillä mukaan pääsee myös arkiminää ja muita juttuja duunin ja muiden harrastusten parista, kaikki tietysti kolmen kielen sekamelskana.

Toinen uusi juttu oikealla on ensimmäinen sponsori! Janne Osteofitiltä on pitkäaikainen hierojani, jolta aina saa hyvää palvelua ja huonoja juttuja sopuhintaan. Anskukin eksyi sinne nyt ensimmäistä kertaa ja oli kovasti tyytyväinen kokemukseen. Kolmas lisäys on suositut tekstit, jotka ehkä avaavat uusille lukijoille vähän enemmän meidän kokemuksia.

Hakusanat ja kävijäpiikit

Blogin tähän asti suurin kävijäpiikki on ollut edellisten kisojen kohdalla, kun selvästikin jännititte kuinka meidän käy. Kohta on seuraavat kisat tiedossa, toivottavasti jaksatte jännätä niitäkin! Muuten huomaa aina selvän nousun kävijätilastoissa kun linkitetään tänne omista facebook-profiileista. Kyllä tänne saa muutenkin eksyä, me kirjoitellaan kyllä useammin kuin mitä facebookista näkyy!

Tällä hetkellä suosituin hakusana jolla tänne on löydetty on Sports Tracker sykevyö. Muita käytettyjä on mm. ansku eriksson (kukakohan sekin on?), lihaksisto, vihersmoothie ja spagaatti treeni. Löysivätköhän etsimäänsä…

Parasta bloggaamisessa

Bloggaaminen on kivaa jo itsessään, mutta toki siinäkin on omat tähtihetkensä. On ihanaa, kun jaksatte kommentoida! Kommentteihin pyrimmekin vastaamaan aina, jotta kommentoija huomaisi että kommenttia todella arvostetaan. Toinen riemunkiljahdusten paikka on, kun huomaa että joku ihana ihminen on linkittänyt meidän blogiin omastaan. Kiitos teille kaikille ihan mielettömästi! Kaikista eniten kuitenkin ilahdun ja liikutun, kun joku kertoo, että on löytänyt kadonneen liikunta-inspiraationsa kun on seurannut meidän seikkailuja liikunnan maailmassa. Jos yksikin ihminen saa meidän avulla raahattuaan itsensä liikkumaan, on se sitä kaikista parasta palautetta!!
Talvimuistoja. Kiitos kun jaksatte seurata meidän kommelluksia!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Viikon treenit: ihan rikki :D

Nyt on kunnon treeniviikko takana! Niin kunnon, että on sellainen olo kuin olisin tippunut parvekkeelta... noin jokaikistä lihasta mun kehossa kolottaa eilisen tehopäivän jäljiltä ja hyydyin aika pahasti altaassa. Kävin eilen siis combatissa, pumpissa ja CX:ssä, minkä jälkeen kävin vielä ratsastamassa hepat. On siis syytäkin olla kipeä, varsinkin kun edellisestä pumpista on sairastelun takia kaksi ja puoli viikkoa. Tänään on ylävartalo kipeä, huomiseksi odottelen jäätäviä jalkalihaskipuja...


Yksi uusi asia tällä viikolla oli ensimmäiset hypyt ulkokentällä, jee kuinka kivaa! Hepat vaan oli aavistuksen villejä, eli tuloksena oli Essille parikin skumppapulloa (yksi per putoaminen (tällä kertaa en minä)) ja kaikille erinäisiä pidäteharjoituksia :D Toinen uusi juttu on vihdoinkin saatu sykemittari, siitä kirjoittelen erikseen kunhan pääsen kunnolla sisään sen toimintoihin! Kolmas oli pyöräkauden avaus, olen vieläkin iloinen neronleimauksestani lähteä vappurientoihin polkupyörällä, joka toi myös ripeästi kotiin heti kun halusin, siinä missä espoolaiset soittelivat takseja :)

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kisakausi lähestyy

Kesä lähestyy vihdoinkin, ja urheilijallehan se tarkoittaa sitä että kisakausi lähestyy. Viisiottelukisoja on meidän tasolla vähän nihkeästi tarjolla, joten ollaan vähän monipuolistettu kisakalenteria, jotta haasteita riittäisi. Tältä näyttää ainakin mun suunnitelmat:

8.5 Valtsikan kymppi, jos ne nyt ikinä saa aikaan päättää missä juostaan ja mihin aikaan. Tarkoitus olisi ottaa tämä vähän pidempänä lenkkinä ja ei ihan löntystelytempoon, olen juossut kympin kerran aiemmin vuonna 2009, ja silloin aika oli n. 52min. Pitäisiköhän ottaa aikatavoitteeksi 50min? Tosin sairastelu vähän sotki valmistautumista, mutta kyllähän talven treeneillä tuosta pitäisi selvitä.
Kuva
26.5 Viisiottelukisat, joissa tällä kertaa todella on kaikki viisi lajia! Esteratsastus vedetään meidän ratsastustuntien yhteydessä ja muut lajit sitten sunnuntaina, ensin miekkailu, sitten uinti ja viimeiseksi CE, joka siis toivottavasti vedetään niin kuin oikeissa kisoissa, eli takaa-ajona. Kiva päästä koettamaan tuota formaattia! Tavoitteena parantaa kaikissa lajeissa edellisistä harjoituskisoista, omat toiveeni ovat korkealla varsinkin uinnin suhteen.

24.8 Helsinki City Triathlon. Taas yksi pähkähullu idea, jota ajateltiin lähteä toteuttamaan! Matkat on niin pienet että siihen voi mennä ihan amatööritkin, ja sitä paitsi kun siinä on 300m uinti ja 3km juoksu niin sehän käy melkein harjoituskisasta meille, vaan pieni pyörälenkki siihen väliin.

31.8 Midnight run. Tämä on vielä vähän arvoitus, mutta kovasti haluaisin vihdoinkin päästä tähän kehuttuun tapahtumaan. Tavoitteeksi voisi ottaa parantaa aikaa valtsikan kympiltä, jos molempiin pääsen.
Radan kävelyä viisiottelu SM-istä parin vuoden takaa. Kuva täältä.
28-29.9 SM:ät! Kauden päätavoite. Täällä pitäisi jo olla omissa suorituksissa jotain tasoa, ainakin omat ennätykset pitää rikkoa kaikissa lajeissa. Huomatkaa uusi päivämäärä jos olitte aikeissa tulla kannustamaan!

Onko ehdotuksia joistain muista haasteista tai must-see tapahtumista joihin meidän ehdottomasti tulisi ottaa osaa? Kuten ehkä olette huomanneet, niin ollaan vähän yllytyshulluja, kaikki ehdotukset siis ovat tervetulleita!