sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Mitä ajattelen itsestäni historiallisen surkean urheiluviikonlopun jälkeen:


Lauantain miekkailukisassa en ollut huono, kaikki muut vaan oli parempia, ja sunnuntain poniratsastus päätyi Dextran päivystykseen.

ps. Kypsempää analyysiä luvassa sitten kun pystyn siihen.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kisakalenteri 2014

Kauden kisakalenteri on vieläkin tosi hataralla pohjalla, kun pikkukisojen kisakutsuja ei oikein julkaista ajallaan ja tieto kisoista pitää väsytystekniikalla nyhtää kunkin maan lajiorganisaatiosta. Ja kaavailtu Nordic Cup näyttää peruuntuneen tyystin, kun Ruotsi ja Tanska eivät saa järjestettyä omia osakilpailujaan, ja Suomen osakilpailu olisi muutenkin ollut sama kilpailu kuin SM:ät ja PM:ät. Perusteellisen googlauksen ja ajatustenlukemisen perusteella tämän hetken kaavailut olisivat kutakuinkin jotain tällaista:

Maaliskuu:
- ensimmäiset henkilökohtaiset miekkailukisat, Kerttula Memorial 29.3

Kuva Viikin Viitonen fb-tapahtumasta
Toukokuu:
- Viikin Viitonen (5km juoksu)
- Miekkailu-SM
- Uppsala GP (viisiottelu)

Elokuu:
- SM+PM-kisa 16-18.8. Kauden päätavoite!
- Midnight Run?

Syyskuu:
- Lauttasaari-juoksu?
- Ruotsin mestaruuskisat?
- Stockholm GP

Lokakuu:
- Stockholm GP-sarjan finaali

Joulukuu:
- Miekkailun joukkue-SM

Kuva Riina Pitkänen/Kalle Nuuja
Tämän lisäksi tulee varmasti (toivottavasti) myös harjoituskisoja ja muuta höntyilyä. Tällä hetkellä hitsaa kyllä perusteellisesti tämä kisojen vähyys, kun seurailee Twitterissä päivityksiä siitä kuinka paljon isoissa viisiottelumaissa on erilaisia karsinta- ja harjoituskisoja... Varsinkin kun suunnitelmia on ollut, mutta toteutuksesta ei tule mitään, ja kun joskus saadaan kisat järjestettyä, niin niistä informoidaan ihan viime tingassa, niin että matkat varmasti maksavat mahdollisimman paljon. Aaargh!

Joka tapauksessa, huomenna aloitetaan miekkailukisalla!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Uintikuukauden palautelaatikko

Noniin, uintikuukausi on periaatteessa takanapäin. Tämä viikko vähän iisimpää settiä ja ensi viikolla alkaa sitten juoksun kanssa samanlainen rupeama. Seuraavassa vähän havaintoja uintikuukauden varrelta sekalaisessa järjestyksessä.

1. Miksi uidessa kuolee aina eri lihakset? Joskus vatsalihakset, joskus etureidet, joskus yläselkä, joskus olkapäät, mutta viime perjantaina ojentajat?! En tajua...


2. Toinen outo asia on se, että uintikuukauden aikana juoksemiseni on kehittynyt enemmän kuin koskaan. Luulin että juoksu kehittyy juoksemalla ja uinti uimalla, mutta ei se näköjään niin yksinkertaista ole. En tajua...

3. Loppupeleissä uintikertoja ei kuitenkaan tullut kovinkaan roimasti enemmän kuin normaalisti. Uintikuukauden suurin anti oli ehkä se motivaatiosysäys, minkä se antoi. Normaalisti teen viikossa 3-4 aamutreeniä, mutta uintikuukauden nojalla sain itseni kahtena viikkona peräkkäin tekemään viisi aamutreeniä! Toivottavasti juoksukuukaudella on samanlainen vaikutus.

4. Entä ne tulokset? No, paransin satasen ennätystäni kuukaudessa 8sek!! Jepp, ihan kreisiä. Uitiin siis eilen se sama satasten setti kuin kolme viikkoa sitten, ja paransin taas ekalla vedolla ennätystäni 4sek (nyt meni 1:28,1), ja koko treenin keskiarvokin parani sen saman 4sek. Kolmessa viikossa 4sek sadalla metrillä on aika paljon :D Uintivalmentajankin kommentti oli että olet tainnut pidätellä aiemmin kun nyt teet noin suuria hyppyjä uintiajoissa...

5. Vauhdinsääntely ja -tunteminen on parantunut roimasti. Olen tehnyt tosi paljon harjoituksia, joissa uidaan sama matka montaa kertaa samaan aikaan, tai sama matka eri vauhdeilla 5sek eroilla, ja olen vihdoinkin alkanut onnistua näissä. Tämän toki koko kevään aikana tapahtunutta eikä pelkästään uintikuukauden aikana, mutta silti. Myös koko kevään aikana tapahtunut kehitys on se, että minut on upgreidattu sunnuntain uintitreeneissä nopealle radalle uimaan gurujen kanssa!

6. Olen joutunut päivittämään varusteita. Kerroinkin jo uusista uintikamppeista, mutta nyt odottelen sormet syyhyten postista pakettia, joka sisältää snorkkelin ja räpylät. Jee, pääsee tekemään enemmän ja erilaisia tekniikkaharjoituksia ja kehittymään vielä lisää!

Kuva ja tilaus swimshop.fi
Uiminen ei siis suinkaan lopu tähän, vaan uintimotivaatio on jälleen kerran huipussaan! Muutenkin treeni kulkee nyt mahtihyvin, ja olisikin tosi kiva päästä nyt kisoihin testaamaan, onko hyvä fiilis pelkkä subjektiivinen tuntemus, vai onko kehitys ihan tosiasia. Oman kisakauden alkuun taitaa kyllä valitettavasti olla vielä pari kuukautta, mutta yritetään ylläpitää tätä fiilistä ja kehityskäyrää siihen asti!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Uusia uintikamppeita vol 2

Uintikuukauden merkeissä on tullut vietettyä nyt enemmänkin aikaa altaassa. Tämän tiimoilta piti vähän päivittää uintivarusteita. Vanhat lasini ovat hankalat saada istumaan niin etteivät ne vuoda, ja uikkareita oli vain yksi, mikä muodostui ongelmaksi jos halusin uida samana päivänä aamulla ja illalla. Niinpä sain vihdoin aikaiseksi käydä TYR:in kaupassa sovittamassa molempia, ja sain hankittua uudet päheän pinkit lasit, sekä uuden uikkarin. Uikkari on aika avoimen mallinen, eli siitä tulee kesälläkin kivemmat rusketusrajat. Sitäpaitsi kaikki gurut käyttää tuollaisia, joten olen varma että se vaikuttaa positiivisesti uintiini :D Ja lisäksi se on superhieno!


Ps. Tuli tosi deja vu-fiilis tätä postausta tehtäessä, ja tajusin että tasan 369 päivää sitten olen tehnyt ihan samansisältöisen postauksen...: http://kohtirioa.blogspot.fi/2013/03/uusia-uintikamppeita.html

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Virallinen miekkailutuomari

Jepp. Olen nyt virallisesti suorittanut kalpamiekkailun seuratuomarikurssin ja näyttökokeen! Vietin ensin torstai-illan rattoisasti tuomarikurssilla. Launtai-aamuna sitten heräsin seitsemän aikaan (vapaapäivänä!) ja suuntasin kohti Leppävaaraa ja Junioreiden suurkisoja tuomaroimaan junnujen miekkailuja. Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy ja joutuu...

Tuomarointi osoittautui todella haastavaksi. Eniten jännitin ranskankielisen termonologian käyttöä, mutta se osoittautui lopulta pienimmäksi haasteeksi. Ensinnäkään en todellakaan hallitse miekkailusääntöjä vielä tarpeeksi, niitä pitää kerrata rutkasti ennen seuraavaa keikkaa. Ja osattavaa todellakin riittää. Seuraavaksi miekkailutuomarin pitää pystyä samanaikaisesti katsomaan noin viiteen eri kohtaan, eli ainakin miekkojen kärkiä, miekkailijoiden jalkoja sekä aparaattia. Kolmanneksi pitää pystyä keskittymään samanaikaisesti noin seitsemääntoista eri asiaan, seuraamaan ajan kulkua ja pisteitä, miekkailijoiden alueella pysymistä, sääntöjemukaista miekkailua, mahdollista passiivisuutta, keskeyttää ottelu tarvittaessa, kirjata pisteitä, jaella rangaistuksia oikeamielisesti oikeista asioista... Huh! Tuomaroin yhden alkuerän kokeneemman tuomarin avustuksella ja yhteensä kolme cup-ottelua, ja olin ihan loppu rupeaman jälkeen. Kunnioitan jatkossa tuomareiden panosta enemmän!

Miekkailutuomari työssään. Kuva kisajärjestäjän eli Espoon Miekkailijoiden sivulta.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Sääntökirjan kukkasia

Olen vihdoinkin tutustunut vähän tarkemmin viisiottelun sääntökirjaan, joka on aika mittava kaikille viidelle lajille yleisosioineen. Joukossa on kuitenkin aika hupaisiakin tapauksia, tässä suosikkejani:

Uinti:
Läpinäkyvässä uimapuvussa uiminen on kielletty. Olisikohan siinä vaarana häiritä vastustajia?

Miekkailu:
The epée must be used with one hand only. A pentathlete may not change hands until the end of the bout, unless the Referee on the piste gives special permission in the case of injury to the hand or arm.
Eli periaatteessa saat vaihtaa kättä, kunhan et tee niin kesken matsin. Jos oikealla kädellä miekkailu on jo vaikeaa, kuinkakohan vaikeaa se olisi toisella kädellä?!


Ratsastus:
The obstacles must not be unsporting and they must not cause an unpleasant surprise to foreign pentathletes.
Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia yllätyksiä tuossa tarkoitetaan?! :D

Ampumajuoksu:
Se ottelija, joka ylittää maaliviivan ensimmäisenä, on koko kilpailun voittaja. Jos kokonaispistemäärä ei oikeuttaisi voittoon, on järjestäjän annettava urheilijalle riittävästi lisäpisteitä, jotta urheilija voittaa kokonaiskilpailun. Eli kaverin suunnittelema taktiikka 0p uinnista ja sitten vaan juosta tosikovaa, voisi teoriassa toimiakin. Jos olet Usain Bolt Sandra Erikssonin kestävyysominaisuuksilla. Kuten me kaikki :D

Kuva Kalle Nuuja

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Juoksumusiikkia

Itse tykkään juosta usein kokonaan ilman musiikkia, vain omat ajatukset seurana ja askeleiden ääni korvissa. Juokseminen jotenkin selkeyttää päätä harvinaisen tehokkaasti, ja vaikka olisikin stressaava tai muuten huono päivä, yleensä lenkiltä palaa aina hymyssä suin. Joskus kuitenkin tarvitsee vähän lisäpontta askeeleeseen, ja silloin musiikki korvissa on oiva apu. Juoksumusiikkina toimii itselläni parhaiten esim. vanhat BodyPump tai BodyAttack-biisit, joissa on hyvä biitti joka motivoi tekemään täysiä. Juoksumusiikki ei siis ainakaan omnalla kohdallani välttämättä heijastele sitä musiikkia mitä muuten kuuntelisin...

Sonysta löytyy tällä hetkellä m.m. seuraavaa:
- Hurts, Calvin Harris &Alesso: Under control
- Rihanna: Only girl in the world
- Rihanna: We found love
- Rihanna:Where have you been
- Eminem & Rihanna: The Monster
- David Guetta: Just one last time
- David Guetta: She wolf
- David Guetta ft. Usher: Without You
- Icona Pop ft Charlie X: I love it
- Jason Derulo: The other side
- Maroon 5: Love somebody
- Maroon 5: Payphone
- Robin Thicke &co: Blurred Lines
- Robyn: Call Your girlfriend
- Robyn: Dancing on my own
- Robyn: Hang with me
- Pitbull: International Love
- Pitbull ft. Christina Aguilera: Feel this moment


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Viisiottelusäännöt uudistuivat

Vaikka viisiottelu onkin yksi vanhimmista olympialalajeista, tuskin monen lajin sääntöjä uudistetaan samaa tahtia kuin viisiottelussa. Varmasti osasyy on juuri se, että säädellään sekä viittä lajia että kokonaisuutta, mutta silti sääntöviidakko on huikea. Tunnustan, etten itsekään ole vielä kahlannut kaikkea läpi, yritän oppia kisa kisalta enemmän käytännön kautta...

UIPM:n perimmäinen tarkoitus jatkuvilla sääntöuudistuksilla on tehdä laji yleisöystävällisemmäksi. Sen perusteella on m.m. aiemmin pikkuhiljaa tiivistetty kilpailua viidestä päivästä 1-3 päiväiseksi, yhdistetty ampuminen ja maastojuoksu ampumajuoksuksi ja viime vuonna nopeutettu ampumajuoksua niin että juostaan 4x800m entisen 3x1000m sijaan. Nyt myös pistelaskua on haluttu helpottaa, jotta yleisön olisi helpompi seurata tilannetta. Perusssäntönä on, että entiset pistemäärät jaetaan neljällä, ja jokainen piste vastaa yhtä sekuntia viimeiseen lajiin eli ampumajuoksuun lähdettäessä. Näin entisen 1000 pisteen rajan sijaan esim. uinnissa 2:30-ajasta saa nyt 250p.

Kuva Riina Pitkänen/Kalle Nuuja
Toinen tärkeä muutos on uinnissa varaslähdöstä hylkääminen. Aiemmin siitä on kai saanut vain varoituksen ja pisterangaistuksen, mutta nyt koko laji hylätään, eli suorituksesta jää saldoksi 0p, mikä tasokkaissa kilpailuissa tarkoittaa sitä, että hyvistä sijoituksista ei kannata enää haaveilla. Tässä pitää siis olla todella tarkkana ja mieluummin menettää vaikka 3p (=1sek) hitaasta reaktioajasta kuin menettää 100p (tämänhetkisellä ennätykselläni 3:20 saatava pistemäärä) varaslähdöllä. Myös ratsastuksessa on tehty hienosäätöä, pudotuksesta menettää nyt vain 7p, kiellosta 10p, kun aiemmin käsittääkseni näistä rankaistiin saman verran.

Kuva Riina Pitkänen/Kalle Nuuja
Lisäksi aseen säännöissä on uudistuksia, nykyään ammutaan kansaivälisissä kisoissa pelkästään herkällä laserilla. Viimeaikainen turhautuminen CE-treeneissä onkin ollut suurta, kun on yrittänyt ystävystyä uuden aseen kanssa...

Nähtäväksi jää kuinka onnistunut tämä pisteuudistus on! Kaikki säännöt löytyvät UIPM:n sivuilta.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Treenata vai eikö, kas siinä pulma?

Aika päättää osaltani blogihiljaisuus ainakin hetkeksi. Huh mikä alkuvuosi! Alkuvuodesta oli edessä jälleen kerran työpaikanvaihto ja nyt pysyvämpään, mieluisempaan ja motivoivampaan ratkaisuun. Työpaikanvaihdos ei tuonut mukanaan pelkästään positiivisia asioita, tai tavallaan toi, sillä nyt työ on mielekkäämpää ja työpäivät hujahtavat vauhdilla ohi. Ja normaali työpäivän pituus ei enää töiden tekemiseen riitä. Ja siihen päälle vielä se, että työpisteitä on kaksi, joista toisesta on haastavat kulkuyhteydet julkisilla treenipaikkoihin. Niin ja lisätään tähän vielä se, että viikonloput on luuhattu asuntonäytöissä ja tällä viikolla ostettiin asunto. Niin että mitkä treenit? Ja mikä viisiottelu??

"Niiiih! Minuakin pitää muistaa ja huomioida!!"
Poden kauhean huonoa omatuntoa siitä, että treenaaminen on jäänyt. Toisaalta koen helpotusta, että on hyviä tekosyitä olla treenaamatta. Ei tarvitse aikatauluttaa elämää treeniaikojen mukaan. Ehdin käydä koiran kanssa pitkillä lenkeillä. Saan nukkua aamulla yli kuuteen. Tämän hetken tilanne toistaa sitä kaavaa, joka on minulle hyvin tyypillinen. Alkuinnostus, valtava toimintatarmo ja kaiken energian käyttäminen yhteen juttuun. Jaksoin treenata niin kauan, kun kehitystä tuli jatkuvasti alle 10 tunnin viikkotreenimäärällä. Sitten päädyin siihen pisteeseen, että alle 10 tuntia riitti pelkkään taitotason ja kunnon ylläpitoon. Olin kyllä jo aika hyvässä kunnossa ja muutokset näkyivät jo kropassakin (oih, ikävöin niitä kauniin timmejä vatsalihaksia...). Mutta kehitys jumittui. Olisi pitänyt asettaa tavoitteita. Tehdä tiukempia päätöksiä treenaamisen suhteen ja venyttää omaa jaksamista ja karsia jostain - työstä, perheestä tai kavereista. Sen sijaan, että olisin jatkanut edes kerran viikossa joissain treeneissä käyntiä, lamaannuin kotiin. Ratsastamassa olen toki käynyt, mutta tunteja on peruttu kentän huonon kunnon takia.

Nyt olen siinä pisteessä, että tänä vuonna olen käynyt ratsastamassa kolme kertaa. Uimassa kerran. Body Balance -tunnilla kahdesti. Auts. Sen olen jo päättänyt, että en lähde enää yhtä kunnianhimoisiin suunnitelmiin kuin vielä vuosi sitten. Kunnon ja taidon nostaminen itseäni tyydyttävälle tasolle vaatisi niin paljon, että en pysty sitä panosta antamaan. Toisaalta en ole vielä valmis luopumaan tästä huikeasta lajista, joka on antanut minulle ihan valtavasti. Olen viisiottelun kautta oppinut paljon itsestäni, päässyt kokeilemaan rajojani, kroppani sietokykyä ja toisaalta oppinut myös henkisestä puolesta. Miten paine ja kilpailutilanne vaikuttavat? Miten saan itseni nostettua vielä vähän kovempaan suoritukseen, vaikka tuntuu jo, että kaikkeni olen antanut?

Viime vuoden upein juttu - pääedellä altaaseen hyppääminen!
Ainiin, tulihan siinä sivussa joku gradukin tehtyä, mutta se on sivuseikka....
Kuva: Riina Pitkänen/Kalle Nuuja

Nyt lähden pikkuhiljaa taas tekemään sitä kaikkea kivaa. Hölkkäilemään pehmeillä hiekkateillä. Käymään aamu-balancessa. Ja uinti - jos vaan kävisin uimassa omaan tahtiin niin että olisi kivaa? Eikä verenmaku suussa kyyneleet silmissä kun on koko ajan vähän liian vaikeaa ja tuntuu siltä, että ei vaan selviä? Fyysisesti minulla olisi varmasti edellytyksiä nousta ylöspäin. Mutta en ole varma, haluanko antaa niin paljon, mitä laji vaatisi. Haluaisin vähän vain harrastella, mutta voiko tämän lajin kanssa sitä tehdä ilman paineita?

Kuva: Riina Pitkänen/Kalle Nuuja
Tällä hetkellä lähestyvä muutto ja työpaineet vievät mietteet ainakin hetkeksi vielä muualle. Toisaalta kroppa huutaa liikkumattomuutta vastaan. Mielessä on kuitenkin ne monet huikeat fiilikset itsensä voittamisesta ja se sosiaalinen ympäristö, jonka viisiottelu tuo mukanaan. Kisahallin tunnelma, Pirkkolan uimahallin pitkä, kylmä käytävä pukkareista altaaseen, se fiilis kun osuu kaikki osumat aseella alle 20 sekuntiin, kun juoksee niin kovaa kuin pääsee ja askel rullaa valtavalla voimalla. Tasapainon löytäminen - siinä tämän hetken tavoite.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Uintimaaliskuu

Koska tavoitteiden julkistaminen on tunnetusti hyvä motivointikeino, kerron nyt koko maailmalle, että maaliskuussa uin. Paljon. Ja aion kehittyä siinä. Paljon. Varmasti aion!

Noniin, maaliskuutahan ollaan eletty jo jonkin aikaa, eli uintikuukausi on jo hyvällä alulla. Sen aloitus meni helmikuun puolelle, mutta vietin sitten aikaa altaassa viitenä päivänä peräkkäin. En ole aiemmin tehnyt tuollaista rupeamaa, ja yllätys olikin suuri, kun tajusin että uimisesta voi ihan oikeasti tulla lihakset kipeiksi. Leveä selkälihas alkoi tosissaan ilmoitella itsestään, mutta sehän on pelkästään hyvä asia. Pain means progress!


Keskimmäisenä päivänä noista viidestä oli sunnuntain uintitreenit, joissa poikkeuksellisesti valmentaja ei päässyt paikalle, mutta oli värvännyt vaihtoehtovalmentajan. Tämä vaihtoehtovalmentaja sitten ilmoitti että meille kahdelle (vaihtoehtovalmentaja ja minä) on ohjelmassa puolisen tuntia verraa ja sen jälkeen satasia täysiä. Jepjep, ei muuta kuin tuumasta toimeen! Heti kättelyssä paransin omaa vanhaa (kylläkin melko surkeaa, mutta silti) ennätystäni 4sek. Tämänkään jälkeen en romahtanut kovin pahasti, vain par satasta meni yli vanhan ennätyksen, eli keskiarvokin, mikä oli se mitä tuosta treenistä oli tarkoitus laskea, jäi selvästi alle sen vanhan ennätyksen. Lupaa hyvää tulevia 200m varten!

Tuossa treenissä opin taas jotain uutta, nimittäin maitohapoista ja väliverryttelyn merkityksestä. Kaverin piti saada tarkat ajat omille satkuilleen, joten toimin omien uintien lomassa ajanottajana, enkä päässyt verraamaan ollenkaan. Tosi nopeasti huomasin, miten maitohappoa kertyi vaan lisää ja lisää, kun sitä ei päässyt verraamalla ollenkaan huuhtomaan pois, ja ajat hidastuivat. Parille vedolle värväsin sitten naapuriradalta toisen kaverin ottamaan aikaa, jotta pääsin vähän liikkeelle vetojen välissä, mikä helpotti oloa kummasti. Tuollainen treeni toimi myös erinomaisena lähtöharjoituksena, kun vedot tehtiin pallilta. Hypyt alkavat itselläni olla jo ihan varmaa suorittamista, enää pientä hienosäätöä jotta niidenkin avulla voisi saada ajasta jonkun sekunnin kymmenyksen kenties pois.

Kuva: Riina Pitkänen/Kalle Nuuja
Sunnuntaisin on siis jatkossakin tarkoitus uida kovia settejä. Sunnuntain uintitreenistä onkin tullut oma lempitreenini, jota en jätä väliin melkein mistään hinnasta. Saan siitä nykyään samanlaisia "pystynköhän tähän? - jee pystyin!"-jännityskicksejä kuin aiemmin painojen lisäämisestä bodypumpissa. Vaikka jos rehellisiä ollaan, niin kovaa uiminen on kivaa n. 15m, ja sen jälkeen pelkkää tuskaa... Uiminen on silti juuri nyt ihan mielettömän motivoivaa, kun joka kerta kun uidaan kovaa kelloa vastaan, on suuri todennäköisyys tai ainakin mahdollisuus rikkoa omia ennätyksiä!

Tarkoitus olisi siis käydä altaassa 4-5krt/vko lähiaikoina entisen kolmen sijaan. Noista 2-3krt on lyhyempiä (45-60min) aamutreenejä, mutta valmentaja vakuutti, että kunhan käy altaassa edes 30min niin "it's gonna make all the difference". Yritetään siis tällä, vaikka onhan se vähän masentavaa kun itse 50min treenin jäkeen on kiire töihin, ja moikkaa kavereita jotka kertoo olleensa altaassa 75min ja "meillä on enää tunti jäljellä", tai lukee twitteristä kuinka Jenna Laukkanen on uinut aamutreeneissä 9km ja itse yrittää epätoivoisesti raapia kasaan edes 2km... Yritän pitää mielessä sen tälle vuodelle asetetun tavoitteen uida alle 3min. Nykyisellä ennätyksellä 3:20 tienaa 100p, siinä missä 2:59 antaa 161p uudella pistelaskulla! Sillä erolla saa jo hävitä pari miekkailuottelua menettämättä ihan kaikkia mahdollisuuksia :D Uintikuukausi istuu hyvin suunnitelmaan juuri nyt, kun alkutalven pakkasilla sisäradalla juostut intervallitreenit kipeyttivät penikat perusteellisesti, eivätkä ne ole vieläkään ihan ookoo. Huhtikuussa ajattelin sitten ottaa samanlaisen rupeaman juoksun kanssa!

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kauden ensimmäinen World Cup peruttiin

Kansainvälinen viisiottelukausi on vihdoinkin avattu. Jo helmikuun alussa kisattiin Unkarissa, mutta viime viikolla WordCup-kausi avattiin Meksikon Acapulcossa. Kisoista kuului kuitenkin ennenkuulumattomia uutisia, kun naisten finaalit keskeytettiin kahden lajin jälkeen kuumuden takia, ja miesten finaali ja sekaviesti peruttiin samasta syystä. UIPM:n virallinen tiedote löytyy täältä: http://www.pentathlon.org/world-cup-1-cancelled/.

Suurin syy oli järjestäjien ja urheilijoiden huoli hevosten hyvinvoinnissa kuumuudessa, ja eläinten terveyden takia päädyttiin perumaan koko kilpailu. Näin pisteitä kohti maailmancupin finaalia kerrytetään vasta seuraavissa osakilpailuissa. Suomen edustaja Eevi Bengs oli karsiutunut finaalista. Karsintaeriä käytiin kolme, eli kilpailu finaalipaikoista oli äärimmäisen tiukkaa.

Miekkailualue näyttää ainakin siltä että miekkaillaan ulkona katoksen varjossa, vaikuttaa hauskalta! Kuva pentathlon.org.
World Cup-kisojen jälkeen onnistuttiin kuitenkin viemään läpi Acapulco Open-kilpailu muuttamalla aikataulua siten, että ratsastus käytiin myöhään illalla, kun ilma on viilennyt. World Cup-kausi jatkuu Roomassa maaliskuun lopussa. Seuraavat osakilpailut ovat Egyptin Kairossa, Kiinan Chengdussa ja Unkarissa. Finaalit pidetään kesäkuussa Sarasotassa Floridassa. Toivottavasti seuraavat osakilpailut päästään viemään läpi paremmalla onnella!