torstai 22. tammikuuta 2015

Erinomainen viikonloppu

Mistä tietää ettei ole lifestyle-bloggari? Siitä kun ehtii kirjoittaa ihanasta viikonlopusta vasta loppuviikosta...

Oli siis mahtava viikonloppu! Koska lauantaina oli töitä, niin lasken viikonlopun alkaneeksi vasta la-iltapäivästä. Ehdin ottaa kodin kaaosta vähän haltuun, ennen kuin oli aika valmistautua illalliselle. Oli nimittäin vihdoinkin aika Anskulta saamalleni synttäri-illalliselle Lehtovaarassa! Ollaan suunniteltu sinne menoa ikuisuudet, mutta nyt vihdoinkin saatiin aikaiseksi. Illan pukukoodiksi valittiin töölö, jota toteutin Calvin Klein-mekolla ja vintage-käsilaukkulla. Hienoissa mekoissamme sitten nautittiin ihan mahtavasta ruoasta! Tarinaan siis liittyy se, että kotimatkani kisikseltä kulkee Lehtovaaran ohi, ja usein nälissäni katselen ikkunasta sisään kun fiinit ihmiset nauttivat hyvää ruokaa, ja suuntaan kotiin paistamaan jauhelihaa. Nyt sitten istuttiin itse siinä ikkunan luona fiinisti ja oli ihanaa! Tosin mentiin sitten vielä yhdelle lasilliselle hipsteripaikka Linkoon, jonne meidän töölö-teema ei istunut ollenkaan :D

Onnellinen ilme ennen pääruokaa
Hyvien yöunien ja kevyen aamupalan jälkeen suuntasin lenkkipolulle. Oli ihanaa juosta kevyt lenkki päivänvalossa, ja pohjatkin olivat ihan kohtuullisessa kunnossa monen suojapäivän jälkeen. Hietaniemen hautausmaan luona olin ihan varma että jopa aurinko ihan pikkuisen lämmitti nenänpäätä!

Kunnollisen brunssin jälkeen oli sitten aika lähteä Pirkkolaan uintitreeneihin. Oli mahtavaa uida kunnon ohjattu treeni pitkästä aikaa, ja ensimmäistä kertaa ikinä sunnuntaitreenin metrimäärät kipusivat yli kolmeen tonniin. Mahtihyvä fiilis!

Sepolla on rakkauskohtaus, mikä vaikeuttaa venyttelemistä
Kotona ruoan jälkeen tuli vielä siskolta viesti, että sämpylöitä olisi tarjolla. Joten pakkohan se oli lähteä niitä maistelemaan ja Seppoa halailemaan. Jokseenkin täydellinen sunnuntai, sanoisin!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Kuka pääsee Rioon?

Kuka tahansa ei voi ilmoittautua olympialaisiin, vaan sinne on myös Nykyaikaisessa 5-ottelussa tiukat kriteerit. Enää paikan päällä ei karsita ketään pois, kuten maailmancupeissa, vaan Riossa otellaan suoraan finaali.

Kuka sinne siis pääsee? Seuraavassa Rion karsintasysteemi avattuna suoraan lainaten Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliiton sivuilta:
Saavutettavia paikkoja karsinnan kautta on yhteensä 33 naisissa ja 33 miehissä. Jokainen maa voi kuitenkin lähettää enintään 2 nais- ja 2 miesottelijaa. Mikäli jonkun maan ottelijat saavuttavat enemmän kuin 2 paikkaa, päättää kyseinen maa ketkä heidän urheilijoistaan edustavat olympialaisissa.
  • 1 paikka: World Cup -finaalin 2015 voittaja
  • 8 paikkaa: Euroopan mestaruuskilpailut 2015, 8 parasta ottelijaa, mikäli heidän joukossaan on World Cup Finaalin voittaja, saa 9. ottelija paikan
  • (12 paikkaa: muiden maanosien mestaruuskilpailuissa)
  • 3 paikkaa: UIPM World Championships 2015, 3 parasta ottelijaa, mikäli heidän joukossaan on World Cup Finaalin voittaja tai 20 maanosamestaruuskilpailujen kiintiöpaikan saavuttanut, paikan saavuttaa kilpailuissa seuraavaksi korkein ottelija joka on vielä ilman kiintiöpaikka
  • 3 paikkaa: UIPM World Championships 2016, 3 parasta ottelijaa, mikäli heidän joukossaan on kiintiöpaikan saavuttanut, myönnetään kiintiöpaikka ottelijalle joka on Pentathlon World Ranking mukaisesti (tilanne 1.6.2016) parhaiten rankattu ilman kiintiöpaikkaa oleva ottelija
  • 6 paikkaa: Pentathlon World Ranking mukaisesti (1.6.2016 tilanne) 6 korkeimmalla sijoituksella olevalle ottelijalle, joilla ei ole vielä kiintiöpaikkaa
Tämän lisäksi
-          järjestäjämaa saa 1 paikan naisille ja 1 miehille
-          2 paikkaa ”Tripartite Commission Invitation Places”, johon UIPM kutsuu 15.10.2015 osallistumaan kriteerit täyttävät kansalliset olympiakomiteat.
Rion Olympialaisiin osallistuu 36 nais- ja 36 miesottelijaa.
Karsintakausi alkaa siis kesäkuun MC-finaaleista. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jo kevätkauden maailmancupit ovat tärkeitä sillä mielellä, että pitää päästä finaaliin jotta sieltä voisi saada olympiapaikan. Kesäkuun alusta 2015 lasketaan myös World Ranking-pisteet, joiden perusteella viimeiset paikat jaetaan. MC-finaali lienee ensimmäinen kisa jonka rankingpisteet lasketaan olympiarankingiin, joten sinne kannattaa tähdätä. Myös tämän kauden arvokisat ovat entistä tärkeämpiä. Pidetään peukkuja pystyssä suomalaisille!

Mitalien värejä ratkotaan Lontoossa. Kuvassa Samantha Murray (hopeaa), Yane Marquez (pronssia) ja Laura Asadauskaite (kultaa). Kuva täältä.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kylmiä väreitä ja kosteita silmäkulmia

Eilen juhlittiin suomalaista urheiluvuotta 2014 Urheilugaalan merkeissä. Itse olin paikalla ensimmäistä kertaa, ihan katsomossa tavallisten kuolevaisten joukossa. Olin vähän skeptinen sen suhteen onko siitä suurtakaan iloa olla paikan päällä verrattuna siihen että katsoisi telkkarista, mutta nyt on kyllä sanottava että suosittelen lämpimästi menemään paikan päälle gaalaan! Paikan päällä näki kaikki jutut vähintään yhtä hyvin kuin telkkarista, mutta tunnelma ei ruudun välityksellä ole sama asia kuin paikan päällä koettuna. Se että tuhat muuta vieressäsi kokee sitä samaa tunnetta juuri nyt, on vaan ihan eri asia kuin että koet asioita yksinäsi kotisohvalla.

Paikan päällä, tunnelma katossa.
Näin penkkiurheilufanina oli kiva todeta, kuinka monta vuoden huippuhetkistä oli itse nähnyt telkkarista heti sen tapahtuessa. Gaalassa näytettiin tiettyjä klippejä aikas monta kertaa, mutta vielä seitsemännettäkin kertaa kun Krista Lähteenmäki nostaa naisten joukkueen hopealle maalisuoralla meni kylmät väreet selässä, ja kun Sami Jauhojärvi laskettelee maaliin parisprintin olympiavoittajana tekee mieli hihkua ääneen.

Itse olen kerrankin sitä mieltä, että kaikki palkinnot menivät jokseenkin oikeaan osoitteeseen. Olympiakulta on olympiakulta, ja sillä pitääkin ansaita Vuoden Urheilija-titteli. Ja olihan se sykähdyttävin hetki, tosin ehkä sen palkinnon olisivat ansainneet myös hetkeä selostaneet selostajat, jotka sekosivat ihan täysin. Ja Mustille olisi pitänyt antaa myös joku Vuoden Taklaus-palkinto :D Erittäin ilahduttavaa oli se, että Vuoden Nuori Urheilija oli naispuolinen vammaisurheilija Amanda Kotaja, joka oli ihanan yllättynyt palkinnostaan. Myös Vuoden Esikuva meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen A-P Liukkoselle. Ainut mutta oli ehkä se, että palkintojen suhteen olisi voinut olla vähän enemmän jakaumaa, eikä niin että samat tyypit saavat monta palkintoa, kuten esim. lentopallo, vaikka toki varmasti palkintonsa ansaitsevat.

"Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla!" Seuraavan kerran kun on taas sellainen olo että jalat vaan tärisee, joka paikkaan sattuu ja vaikeroin sohvalla, aion testata tuota Apulannan metodia.
Urheilugaala oli ennen kaikkea mielettömän motivoiva ilta. Urheilijana olisin halunnut heti illalla lähteä treenaamaan, jotta itse joskus voisi kokea tai tarjota muille yhtä huikaisevia kokemuksia kuin mitä eilen juhlittiin. Ja taisin myös sanoa ääneen, että työssäni tavoitteenani on, että jonain vuonna yksi kolmesta Paras Urheiluseura-finalistista, jotka esitellään gaalassa, olisi miekkailu- tai 5-otteluseura.

Illan lempparini olivat kyllä Iivo ja Musti. Hallissa ei ollut montaakaan kuivaa silmäkulmaa siinä vaiheessa kuin Iivo liikuttuneena kiitti Vuoden Läpimurto-palkinnostaan, ja Musti nyt vaan aina on niin mielettömän symppis. Ja tottakai fanitettiin myös entistä heppatyttöä Noora Rätyä joka heitti mahtavaa läppää!

Niin ja muuten, sitä ei ole taidettu täällä vielä mainita, että Vuoden 5-ottelija on Eevi Bengs ja Vuoden Miekkailija Niko Vuorinen.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

5-otteluvuosi 2014

Blogin pitämisessä on se hyvä puoli, että jää hyvää dokumentaatiota siitä mikä on ollut milloinkin ajankohtaista. Niinpä esim. vuoden yhteenedon tekeminen on aikalailla kivutonta, kun jo otsikoiden perusteella on helppo muistella mitä on tullut tehtyä.

2014 5-ottelu oli jo vallannut suurimman osan elämästäni, ja valtasi sitä yhä vain enemmän vuoden kuluessa. Alkuvuosi meni tavanomaisen treenin parissa, arkista puurtamista. Talvi oli siitä kiva että oli kylmää ja lumista vain vähän aikaa, ja muuten oli hyvät juoksukelit.

Kisiksellä on tullut vietettyä aika paljon aikaa...
Maaliskuu oli uintikuukausi, jolloin keskityin uintiin vähän tavallista enemmän, mikä kantoikin kivasti hedelmää. Aloitin myös urani miekkailukilpailuissa, ja loukkasin olkapääni. Maaliskuussa nähtiin myös Anskun toistaiseksi viimeinen blogiteksti.

Huhti-toukokuussa päivittelin varusteita ja suunnittelin tulevaa kisakautta, ennen kuin toukokuun lopussa vihdoin koitti kauden ensimmäinen kisa Uppsalassa. Oli megakivaa päästä vihdoin kisaamaan ja hyvinhän se meni kun voitto tuli kotiin!

Kesäkuussa koitti elämäni ranki treeniviikko, kun pääsin mukaan kunnolliselle 5-otteluleirille. Heinäkuussa nautin kesähelteistä ja treenasin Tahkolla.

Kesätreeniä :)
Elokuussa oli kauden päätavoitteen aika kun SM- ja PM-kisat pidettiin Helsingissä, ja oma menoni oli harvinaisen tahmeaa. Onneksi tämä paikkaantui syys-lokakuussa kun matkasin jälleen Ruotsiin ja kisoissa kulki hyvin.

Lokakuussa vietin sitten elämäni ensimmäistä kunnollista treenilomaa, mikä varmaan teki ihan hyvä. Sen jälkeen olikin sitten hauska treenata ihan uudella tarmolla loppuvuosi. Joulukuussa koetteli sitkeä flunssa, mutta siitäkin on nyt toivuttu.

Vuoden 2015 suunnitelmista ja tavoitteista pian lisää!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Valohoitoa

Vihdoinkin ollaan voiton puolella ja menossa kohti valoisampaa aikaa! Itselleni tämä talvi on tuntunut pimeimmältä ikinä, kai se on jotenkin niin että ikä ei tule yksin... Koska pimeys on tuntunut niin toivottoman loputtomalta, olen ihan tietoisesti ryhtynyt toimenpiteisiin pimeyttä vastaan.

En ole asiaan kovinkaan perusteellisesti paneutunut, mutta käsittääkseni valon taika perustuu siihen, että se hormoni joka aiheuttaa väsymystä on kutsumanimeltään pimeähormoni, melatoniini. Keho siis erittää sitä kun tulee pimeää, ja silloin alkaa väsyttää. Valolla eliminoidaan tätä vaikutusta ja uskotellaan keholle, että on syytä olla pirteä.

Ensimmäinen apu on herätysvalo. Tämä on ollut minulla jo pitkään, enkä oikein enää pysty tai suostu heräämään ilman sitä. Herätysvalo nostaa valon määrää asteittain puolen tunnin ajan ennen asetettua herätystä. Kun sitten on aika herätä, keho kuvittelee että aurinko on noussut ja nyt on luonnollinen aika herätä, vaikka oikeasti kello olisi varttia yli viisi. Se, että on valoisaa kun heräät, on ihan ehdottoman suuri apu siihen verrattuna, että heräät pilkkopimeässä ja alat etsimään lähintä valokatkaisijaa, ja sen löydettyäsi saat niin katalan valoshokin että päivä on jo alustavasti pilalla.

Ainakin oma vanhemmanmallinen Phillips Wake-Up-lightini herättä joko lempeällä piipityksellä tai "metsän äänillä". Niitä "metsän ääniä" en voi sietää, se on vain kauheaa kohinaa ja linnun viserrystä, mikä saa aikaan kaikkea muura kuin hyvää tuulta. Lempeällä valolla ja pehmeällä piipityksellä on se haittapuoli, että siihen ei välttämättä herää :D Niinpä itselläni on aina myös toinen herätyskello soimassa. Selkiyttäkseni siis, herätysvaloon ei välttämättä herää, mutta KUN herää, se on huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää kuin ilman herätysvaloa.
Etäpäivän setting.
Toinen suuri apu on kirkasvalolamppu. Aikaisina aamuina laitan sen päälle heti sängystä noustuani ja ohikulkiessani tuijottelen sitä aina hetkittäin intensiivisesti ja imen valoa itseeni. Etätyöpäivinä vietän sen äärellä enemmänkin aikaa. Lamppu kyllä helpottaa elämää pimeinä päivinä ja virkistää nuhjuisia aamupäiviä. Kirkasvaloa kannattaa käyttää nimenomaan aamupäivällä jotta yöuni ei kärsi.

Näiden lisäksi yritän talvisaikaan liikkua ulkona valoisaan aikaan ja imeä itseeni sitä vähäistäkin valoa. Jätän suosiolla aurinkolasit pois aurinkoisellakin säällä jotta saa maksimaaliset tehot valosta. Kirkasvalokuulokkeita voisi olla hauska kokeilla joskus, nyt ne jäivät vielä joulupukilta saamatta. Ja D-vitamiinia kannattaa täällä pohjoisessa suosiolla tankata ihan purkista.

Tsemppiä pimeyteen!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kehityksen vuosi 2014

Vuosi vaihtui jo, ja vaikka opettelenkin elämään urheilijavuosissa normivuosien sijaan, pidetään silti kiinni perinteistä sen verran että käydään läpi viime vuodelle asetetut tavoitteet.

Uinti:
200m alle 3min (nyk. ennätys 3:21,3). Aika kova tavoite, mutta tuskin mahdoton!
Helmikuun loppuun mennessä 50m alle 40sek (nyk. ennätys 41,0sek)
Uinnissa edistyin ehkä kaikista selkeimmin vuonna 2014. Jaksoin treenata sitä tunnollisesti, ja se heijastui mukavasti tuloksiin kehityksenä. 200m meni sen 3sek ja sadasosia päälle, mutta niistä sadasosista en jaksa sen kummemmin välittää, kuitenkin se yli 20 sek lähti ajasta vuodessa. 50m meni viimeisimmässä yrityksessä aikaan 37,5 sek. Yksi kiva edistyksen merkki on että voin uida maajoukkuetyttöjen kanssa samoja treenejä ilman että niiden treenit menee ihan odotteluksi :)

Team Finland Ruotsissa helatorstaina hyvin menneen CE:n jälkeen.
CE:
jos juostaan samoja matkoja (siis tismalleen samaa reittiä) kuin aiemmin, niin suorittaa se aiempaa nopeammin sekä ampumalla varmemmin että juoksuvauhtia parantamalla
Juoksuvauhti edistyi myöskin mukavasti viime vuonna, ja etenkin se juoksufiilis parani kisatilanteessa. Tekniikka edistyi niin että juoksuun sai lisätehoja ja juoksu oli enemmän juoksua kuin hölkkää. Ammunta sen sjaan oli vielä ailahtelevaa, asemuutoksen myötä koko laji oli vähän hakusessa tosi pitkään, ja vaikka lopulta sain hyvää treenituntumaa sihen, niin en oikein onnistunut vielä siirtämään sitä kisoihin. Ampumajuoksustakin on kuitenkin ilo sanoa että voin treenata etevien kavereiden kanssa ja jopa kohtuullisesti pysyä niiden tahdissa!

Juoksu:
parantaa 10km aika, jos siihen tulee mahdollisuus
maastojuoksun SM:ät?
En käynyt juoksukisoissa, paitsi siinä yhdessä 5km jutussa, eli ei raportoitavaa.

Ratsastus:
olla varmempi lähestymisissä ja itsevarmempi isommilla esteillä
Eipä ollut tässäkään lajissa kovin konkreettista tavoitetta... Kisasin kuitenkin muutaman kerran ratsastuksessa, mikä oli kivaa ja kehittävää. Kauden isoimmat esteet taisivat olla Tahkolla kesällä ja kunnialla niistäkin selvittiin :) Välillä oli parempi tuntuma lähestymisiin ja välillä huonompi, mutta ihan hyvin meni kausi tämän lajin osalta.

Kuva Kalle Nuuja.
Miekkailu:
Osallistua joukkue SM:iin paremmalla tuloksella kuin tänä vuonna :)
Kisata miekkailussa jonkin verran
Parantaa tulostasoa viisiottelumiekkailussa
Joukkue-SM:issä oltiin viime vuonna viimeisiä ja tänä vuonna kuudensia, eli ainakin yksi konkreettinen tavoite check! Olen myös kisannut miekkailussa jonkin verran, onneksi en asettanut itselleni mitään tulostavoitteita siinä koska surkeastihan ne on menneet :D Tottakai tässäkin lajissa olen edistynyt, se on vaan aika ailahtelevaista vielä. 5-ottelumiekkailussa on helpompaa kuin miekkailukisoissa, ja varsinkin jos kisa käydään vain naisten kesken niin ei ole enää kauhean suurta epätoivoa.

Kisat:
Otella yli 4000 pistettä (vanha ennätys 3480p)
Melkein. 3985p. Ei haittaa.

Yritin miettiä jotain yksittäistä huippuhetkeä kaudelle, ja oli vaikeaa. Lopulta päädyin siihen että kauden ekoista kisoista Uppsalasta ne varmaankin löytyvät. Oli vaan niin kivaa päästä kisaamaan pitkästä aikaa, ja kun vielä meni niin hyvin niin se taitaa nousta yli muiden. Uin reippaasti oman ennätykseni ja tein tosi hyvän CE:n. Ja se ratsastusosio on ehkä sellainen yksittäisenä suorituksena yli muiden, olen edelleen sitä mieltä että se oli yksi parhaista radoistani ikinä!