torstai 9. toukokuuta 2013

Kipuilua ja hevosrakkautta

Viimeiset viikot olen lepuutellut ja koittanut saada jotain tolkkua jalkoihini. Jalat ovat kipuilleet oudosti - välillä särkee vasenta pohjetta, välillä nilkan ojentaminen sattuu ja seuraavana päivänä tuntuu polvissa. Kävin hierojalla viime viikolla, ja hieronta tosiaan oli paikallaan. Jumeja löytyi pohkeista, nilkoista, reisistä ja selästä. Maanantaina on vuorossa hieronta vol. 2, josko saataisiin lisää apua jumituksiin. Tästä johtuen olen käynyt vain ratsastamassa, uimassa, venytellyt ja lenkkeillyt Pennyn kanssa pitkin ja poikin lähiseutuja. Kipuilujen lisäksi - tai niistä johtuen - oma treenimotivaatio on kadonnut kokonaan. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun pohje ei kipuillut! Kävin Pennyn kanssa aamulenkillä ja juoksin tunnustellen kilometrin verran - ja pohje tuntui todella hyvältä! Mahtavaa! Oikean jalan nilkka oli vielä vähän erikoisen tuntuinen, mutta josko tämä pikkuhiljaa helpottaisi?

Kerämurun kanssa ihastelemassa leskenlehtien loistoa
Eilen oli aivan ihana ratsastustuntu Keravalla. Sain tunnille ihanan Wichitan, tämänhetkisen lempparini. Ensimmäinen puolikas tunnista vietettiin maastoilun merkeissä, käytiin kahlaamassa Keravan maastoesteradan vesi ja ravailtiin ja laukattiin muutama kierros. Wichitalla oli kovin hauskaa, se piippaili ja teki kaikenlaisia kummallisia loikkia, mutta tuli tarvittaessa kivasti takaisin. Toinen puolisko tunnista  tehtiin puomiharjoitusta ja hypättiin pieniä ristikoita ja pystyjä. Viime tunnilla kehitin itselleni jonkun käsittämättömän takanojaistunnan, jonka ansiosta onnistuin räveltämään urakalla. Tällä tunnilla keskityin ratsastamiseen ja sain muutamia oikein onnistuneita pätkiä aikaiseksi. Tunnin jälkeen Essin kommentti oli, että sain päivän keskittyjä -palkinnon, sen verran tuima ilme kuulemma oli :) Jos on tällainen oravan keskittymiskyky, ja rajallinen määrä keskittymistä per päivä annettuna, ei voi muuta kuin hyödyntää se tosissaan... Mutta kuten kuvista näkyy, ratsastushan ei siis ole hauskaa, vaan hyvin, hyvin vakavaa... Onneksi Wichitalla sentään on kivaa :D

Kuva: Sharon Skurnik
Kuva: Sharon Skurnik
PS. Isi, osta Wichita mulle, jooko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti