perjantai 4. lokakuuta 2013

Tipaton syyskuu

Periaatteessa tämä tuntuu siltä, ettei oikein liity meidän aihealueeseen, mutta koska se omalla kohdallani liittyy SM:iin ja sitä kautta viisiotteluun mitä suurimmassa määrin, päätin nyt avautua tästäkin asiasta. Nimittäin alkoholista ja urheilusta.

Kuten on varmasti tiedossa SM:ät olivat itselleni kauden ehdoton päätavoite. Siellä otettiin mittaa siitä, mitä vuoden viisiottelutreeni on saanut aikaan. Katselin kesällä kalenteria ja sommittelin tehoviikkoja ja kevyitä viikkoja sopivasti ennen kisoja, ja samalla tein päätöksen: en juo tippaakaan alkoholia neljään viikkoon ennen kisoja.

Alkoholi vaikuttaa kehoon monin eri tavoin suorituskykyä heikentäen. Toistuvasti alkoholin juominen vähentää elimistön normaalia varakapasiteettia, jota juuri tarvitaan urheilussa tavoiteltavaan maksimaaliseen suoritukseen. Urheilijassa alkoholin vaikutukset tulevat esiin paljon aikaisemmin kuin niissä, jotka eivät pyri huippusuorituksiin. Alkoholin haittavaikutuksista urheilijalle voit lukea esim. täältä ja täältä. Yksinkertaisimmillaan ainakin itselleni asia on niin, että juominen heikentää treenitehoa lähes vuorokauden ajan, jolloin hyvää tavoitteellista treeniakaa menee ihan hukkaan, koska myös tehty treeni on hyödytön. Ja juujuu, lasillinen punaviiniä päivässä on terveellistä, mutta uskallan väittää että ilmankin pärjää ja että samat terveysvaikutukset voivat olla haettavissa muualtakin.

Anskua moikkaamassa Prahassa 2009, herkkudrinksujen äärellä
En yleensäkään juo paljon, ja olen siinäkin mielessä omituinen, että voin ihan hyvin mennä "bisselle" ja juoda pelkkää kivennäisvettä, tai jos oikein heittäydyn villiksi niin karpalomehua. Mielestäni voin aivan hyvin seurustella ystävieni kanssa kaatamatta samalla kurkusta myrkkyjä ja turhia kaloreita. Toki tykkään bilettää ihan yhtä paljon kuin the next girl, ja säästänkin juomiset sitten niille keikoille, kun illan hauskuutta oikeasti saattaa edeauttaa se että on saanut pari lasia valkkaria. En harrasta mitään tipattomia tammikuita, mieluummin panostan koko vuoden ajan pitämään käytön kohtuullisena. Ja ei muuten tulisi mieleenkään juoda viiniä yksin tai kaksinkaan kotona arkena, siihen olen aivan liian pihi! En siis todellakaan odottanut, että tämä olisi minkäänlainen koettelemus minulle. Havahduin kuitenkin, kun joku kysyi, että milloin viimeksi olen ollut neljä viikkoa kokonaan juomatta, ja oli pakko todeta, että on aivan mahdollista, että siitä on monta vuotta! Normaalisti neljän viikon aikana tulee väkisinkin joku dinneri/muu tilaisuus, jossa tulee otettua ainakin se yksi lasillinen. Ja kuinka suuri todennäköisyys muuten on että neljän viikon aika on KAHDESTI ollut tarjolla shampanjaa (siis ei mitään skumppaa vaan ehtaa aitoa Champagnea), ja olen joutunut sanomaan ei kiitos?! Sehän on melkein rikollista kieltäytyä ilmaisesta shampanjasta!

Vegas 2013 ja megavahvat drinksut
Tämä herättikin ajattelemaan, kuinka juominen on osa kulttuuriamme. Itse olen vahvasti keskieurooppalaisen juomakulttuurin ja liberaalimman alkoholilainsäädännön kannalla, mutta en ollut aiemmin sisäistänyt, kuinka vahvasti se yksi viinilasillinen on osa ravintolaillallista/tyttöjen iltaa/mitälie. Juu, lasi punkkua pihvin kanssa on tosi jees, mutta on se pihvi hyvää ilmankin. Uusiin ihmisiin voi hyvin tutustua kokiksen tai kuplaveden voimin (kokeiltu on, toimi). Itselleni yksi illanvietto, jossa juomattomuuttani ihmeteltiin kovasti ääneen, havahdutti siihen, kuinka normia meillä on, että kaikki juo. Toki kaikki ymmärtävät, kun selitän syyn siihen että olen juomatta, mutta silti joku jaksaa vaahdota siitä, ettenkö nyt ottaisi kumminkin yhtä. Miksi ottaisin?!

Kaiken tämän perusteella totesin, että SM:ät ovat minulle sen verran tärkeät, ja neljän viikon juomattomuus sen verran pieni uhraus, että olisi ihan yksinkertaisesti typerää olla antamatta keholleen mahdollisuutta tehdä parempaa suoritusta. Vielä loppukaneettina selvennys, että tämän ei siis millään lailla ollut tarkoitus olla paasaus siitä, ettei pitäisi juoda, vaan enemmänkin pohdintaa siitä, voisiko olla juomatta? Haastan kokeilemaan jos siltä tuntuu!

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Mukavaa, että otit täällä puheeksi aiheen, josta olen itse niin monet kerrat keskustellut ihmisten kanssa.

    Omasta mielestäni suomalainen juomakulttuuri on aivan käsittämätön, enkä yhtään ihmettele, että niin monet nuoret juovat humalahakuisesti liian nuoresta ja liian usein. Tuntuu, että yhteiskunta suorastaan painostaa ryyppäämään, jos ei ihan joka viikonloppu, niin vähintäänkin kaikkina mahdollisina juhlapyhinä. Työpaikan bileissä jos päädyt juomaan alkoholittomia juomia alkoholillisten sijaan, saat olla selittelemässä tekojasi jokaiselle työkaverille erikseen, ja kesällä terassilla on suorastaan käsittämätöntä, jos et voi "edes sitä yhtä bisseä" juoda, vaan pysyt limulinjalla.

    Itselläni on äärimmäisen harvoin mitään mielenkiintoa juoda humalahakuisesti. Pidän viinistä, mutta loppujen lopuksi juon sitäkin lähinnä ravintolaillallisen yhteydessä (eli en kovin usein). Nuorempana olin ehkä hiukan epävarmempi, ja koin tarpeelliseksi selitettä juomattomuuttani/vähäistä juomistani työpaikan pippaloissa, mutta nykyään olen riittävän vahva olemaan selittelemättä. Mitä se kenellekään kuuluu jos ei mua kiinnosta juoda - edes ilmaista viinaa.

    Harmittaa vain niiden puolesta, joita ei alkoholin käyttö kiinnostaisi, mutta joilla ei ryhmäpaineen alla ole vahvuutta olla erilainen, ja pitää kiinni omista mielipiteistään ja päätöksistään - ja päätyä juomaan vain muita miellyttääkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kiva että teksti herättää ajatuksia, ja mahtavaa että kaikkien mielestä juomisen ei tarvitse olla se normi :)

      Poista