Ehkä eniten ylpeä olen tällä hetkellä hypyistäni. Hyppääminen on toki vieläkin lievä epävarmuustekijä, jossa lasit saattavat mennä huonosti tai lakki lähteä melkein päästä, mutta se ei enää ole asia, jota tarvitsee jännittää, tai sitä varten kerätä rohkeutta. Aluksi pää edellä hyppyni olivat sananmukaisesti pää edellä pohjaan asti-tyyppisiä, joissa tuntui etten ikinä pääse takaisin pintaan kun sukelsin niin syvälle. Kun nyt katson SM-kisalähtöäni, niin on todettava, että siinähän liike suuntautuu ihan selkeästi eteenpäin, ja olen hetken jopa ilmassa, enkä niin että nenä on jo vedessä kun varpaat vielä koskettavat starttipallia. Lisäksi reaktioni lähtövihellykseen on ihan selkeästi ollut ainakin kanssalähtijöihini verrattuna hyvä, eli ehkä maanatai-iltojen nopeustreenien yhteydessä tehdyt reaktioharjoitukset eivät ole menneet ihan harakoille? Viimeisissä kunnon uintitreeneissä ennen SM:iä jäin itsekseni tekemään vielä pari hyppyä, ja toinen valmentaja kommentoi harjoitukset lopetettuani että "Hyvä startti, Saskia!" Nyt on kiva katsoa kuvia ja todeta ettei kommentti ollut ihan tuulesta temmattu :)
Sunnuntain uintitreeneissä taas hiottiin tekniikkaa loputtomiin. Aluksi uinti tuntui taas melkein yhtä vaikealta kuin joulutauon jälkeen, kun tekniikkani oli täysin hajonnut ja palaset järjesteltiin uuteen uskoon, mutta nyt kun sain taas ajatuksen päästä kiinni, oivalsin, että liukumisessa ja oikeassa ajoituksessa todella on puolensa. Ei tarvitse kauhoa niin kauheasti, kun vauhti ei ikinä pysähdy, vaan liu'un koko ajan. Paljon on vielä parantamisen varaa niin uintitekniikassa, käännösten nopeudessa kuin uintikunnossakin, mutta pakko todeta, että toivottavasti kehitys jatkuu samaan tahtiin kuin tähänkin asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti