Ratkea riemusta: BodyAttack

Olen säästellyt ja säästellyt tätä kirjoitusta, mutta ehkä vihdoinkin olisi aika päästä tämän lempilajin kimppuun. On siis aika päästää Jumppapirkko avautumaan lempitreenistään, jota kutsun myöskin RiemuAttackiksi :) BodyAttack on LesMillsin atleettisin treeni. Tunnista sanotaan, että se vastaa n. 10km juoksulenkkiä, mutta itse lisäisin siihen että sen päälle tulee vielä aika raastavat (muun muassa kokonainen biisillinen punnerruksia) lihaskunnot, ja se kympin juoksukaan ei suinkaan ole mitään tasaista tallustamista. Attackin suurin inspiraatio on juoksu, mutta sen lisäksi myös kunnon vanhanaikainen 80-luvun aerobic aitoon Jane Fonda-tyyliin ja huippu-urheilijoiden lajiharjoitteet. Tunnilla on kaksi sykepiikkiä, joissa sykkeet vedetään ihan tappiin asti, siis oikeasti sinne kahteensataan, jossa pitelet vatsaasi ja haukot henkeä ja jalat tärisee (missään muussa treenissä tätä ei tehdä, sykkeitä nostetaan mutta ei yhtä korkealle kuin tässä). Luonnollisesti liikkeistä on vaihtoehtoja, ja kaikki saa tehdä omalla tasollaan niin että selviää hengissä. Tarkoitus on kuitenkin tehdä omalla tasolla täysillä, ja liikkeet on tarkoituksella haastavia: räjähtävän voiman treenaamisen ei ole tarkoituskaan olla mikään walk in the park. Koreografiat on kuitenkin tarpeeksi simppeleitä, että kaikki pääsee ihan hyvin mukaan, sitä ei tarvitse jännittää. Viisiotteluun sanoisin että tästä saa suurimpia hyötyjä vauhtikestävyyteen ja hapenottokykyyn.

Toi kuvan teksti on kuulkaa lähempänä totuutta kuin arvaattekaan, kerran yksi attack-ohjaaja tunnusti että meni ekan attackinsa jälkeen taksilla kotiin :D Ja sitä paitsi kuvassa on mun lempiliike, Supermies! Kuva täältä.

BodyAttackin suurin vahvuus on hyvät ohjaajat ja ryhmä. Yksin en tähän treeniin pystyisi! Ryhmästä saa ihan mielettömästi energiaa, sen takia olenkin tällainen ryhmäliikuntaintoilija. BodyAttack on vielä siitä epäsuomalainen laji, että siinä kaikki ei suinkaan tee pelkästään omaa treeniä naama peruslukemilla, vaan ei ole lainkaan tavatonta hymyillä ja katsoa toisia silmiin ja heitellä yläfemmoja treenikaverien kanssa :)

Tästä lajista olisi vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa sanottavaa! Itse olen ihan varmasti onnellisimmillani juuri Attack-tunnilla: intervallibiisissä yleensä iskee se fiilis, kun ymmärtää mitä sanonnalla ratketa riemusta tarkoitetaan, kun endorfiinihumala iskee täysillä päälle, pompit innoissasi ja taputat käsiä yhteen ja tiedät että kaikilla muilla salissa on yhtä kivaa (rohkeimmat hihkuu ääneen riemusta! Ihan oikeasti!). Mikään nautintoaine ei saa tuollaista aikaan!