Viisiotteluarkea

Hitaasti mutta varmasti viisiottelu valtaa suurempaa ja suurempaa osaa elämästäni. Naureskelinkin maanantaina viikkoa suunnitellessani, että nää lajiharjoituksethan vie niin paljon aikaa etten ehdi treenaamaan... Valitettavasti siis viisiottelutreeneissä painopiste on vieläkin eniten uuden oppimisella, eli fyysisesti en saa niistä kovin isoja tehoja irti. Poikkeuksena tähän on uinti, jossa treenit (yksinkin toteutetut) on kerta kerralta rankemmat. Jee sanon minä!

Tämä viikkokin alkoi kokonaisella neliottelupäivällä. Käytiin aamulla uimassa Jessican kanssa, ja sain kauheat mummoraivarit Töölön uimahallissa. Missä vaiheessa mummelit on muuttuneet söpöistä ja pullantuoksuisista niin radikaalisti, että ne on oppineet ihan rehellisesti v*ttuilemaan kilteille urheilijatytöille?! Lisäksi halli on aina ihan täysi, ollaan yritetty vaihdella ajankohtia mutta aina ne mummot on vallanneet tilan. Nyt pidän kyllä vähän taukoa siitä hallista.

Pyykkipäivän ja päikkäreiden jälkeen oli aika suunnata kohti Kisistä ja seuraavia treenejä. Ensiksi vuorossa juoksuammunta, jossa lauantain maraton vähän painoi jalkaa kun olin treenannut sunnuntainakin. Ampumiset meni kuitenkin kohtuullisesti, pikkuhiljaa alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus että saan sen 50s aikana kaikki 5 osumaa :) (Vaikka sunnuntaiaamun treeneissä aseiden säädöt oli jotenkin vinksallaan niin että oltiin kaikki ihan hiilenä kun kukaan ei osunut minnekään...) Sen jälkeen piti odotella seuraavia treenejä, ja käytettiin aika tehokkaasti venyttelemällä. Kuuden aikaan alkoi miekkailu, tein ensin itsenäisesti jalkatyötä ja pistoharjoituksia (kuolettavan tylsää tehdä tätä yksin), sen jälkeen otin muutaman ottelun. Miekkailu on kyllä meidän lajeista tällä hetkellä mulle pahin pakkopulla: olen auttamattoman huono, enkä saa siitä minkäänlaisia fyysisiä tai henkisiä kicksejä saatikka sitten onnistumisen elämyksiä. Sitkeästi yritän kuitenkin raahautua harjoituksiin, jotta kehitystä tapahtuisi, mutta taidan vetää rajan yhteen kertaan viikossa, rajansa silläkin mihin kaikkeen itsensä pakottaa.

Tiistaiaamuna menin vielä ratsastamaan hepat, ja näin oli reilu vuorokauteen mahdutettu kaikki lajit. Tein A:lla vähän samankaltaista juttua kuin perjantaina Keravalla, menin silloin hieman etupainoisella Merlotilla ja tehtiin vaan puomeja, tarkoituksena saada hevonen nopeaksi ja lyhyeksi ja käyttämään kintereitään. Verryttyään A:kin tuntui oikein hyvältä kun ratsatin sitä tehokkaasti kättä kohti ja tein puolipidätteitä. Taas pointsit Essille hyvistä oivalluksista!

Viime aikoina itseäni ja heppoja on ilahduttanut  kevätaurinko ja hyvät hankitreenit!