Ensin kävin heti heinäkuun alussa tahkolla viimeistelemässä hyppytuntumaa ennen Puolan kisoja. Niitä taitojahan ei sitten lopulta tarvittukaan itse kisassa, mutta voi vitsit että oli makeat viimeistelytreenit! Hyppäsin ensimmäisenä päivänä itselleni ihan uudella tuttavuudella, kultakutrilla jonka nimi oli Putte (/Putter. Silti, kuka antaa niin kauniin väriselle hevoselle sian nimen?! :D). Tunnilla oli muitakin mutta opettaja käski minun tulla viimeisenä ja nosti aina esteitä välissä. Lopuksi hypättiin kunnolla rataa n. 100-110cm tasolla, eikä huomannut ollenkaan etten ollut hypännyt muutamaan viikkoon. Treenipäiväkirjassa tämän treenin loppukaneetti taisi olla "Mä osaan!", mikä kertoi päivän fiiliksistä.
 |
| Laava <3 |
Kumma kyllä, ne fiilikset nousivat siitä seuraavana päivänä vieläkin huikemmaksi! Sain alleni Laavan, jolla olin mennyt tasan kerran aiemmin viime kesänä ja josta pidin silloin kovasti. Olin yksin tunnilla ja Milja pisti työskentelemään kunnolla ja nosti esteitä oikein urakalla heti alkuverryttelyssä, ja pieni tamma oli aivan liekeissä! Hypättiin elämäni isoimpia esteitä kun okseri alkoi lähennellä 130cm ja muuriin kasattiin kaikki palikat mitä löytyi. Ja tuntui että mitä isommat esteet, sitä paremmin ratsastin, ei puhettakaan mistään taaksepäinratsastuksesta ja ylimääräisestä säädöstä, sujuin vaan ja ratsastin kohti estettä eikä mikään ollut vaikeaa tai tuntunut isolta. Mikään ei tee ihmistä onnellisemmaksi kuin esteratsastus!!!
 |
| Jättiesteitä |
Puolassakin tuli sitten hypättyä pari kertaa. Erinomaisten viimeistelytreenien ansiosta kisaratakaan ei näyttänyt yhtään isolta kun sen kävelin, eikä sitten treeneissäkään. Oli mahtava tunne kun tunnin pienimmät esteet olivat ne 90cm verkkapystyt, eikä silti ollut yhtään jännittävää ventovierailla hevosilla.
Puolan jälkeen tein sitten paluun Tahkolle perheloman merkeissä, ja mentiin tietysti taas hyppäämään. Sain heti ensimmäisenä päivänä Laavan, ja oli taas ihan mahtavaa. Kummasti tässä vaiheessa silmäkin alkoi olla tottunut isoihin esteisiin, kun ihmettelin että onko siinä muurissa tosiaan kaikki samat palikat kuin viimeksi kun se näyttää paljon pienemmältä nyt :D Toisina päivinä saatiin valita muutaman hepan välillä ja lopulta kävi niin että hevosvalikoiman ja tuntiseuran perusteella minulle valikoitui molempina päivinä taas Putte, jotta muut saivat vähän tasaisemman hevoset alleen. Ja Putella olikin hauskaa varsinkin viimeisenä päivänä ulkokentällä (kerran jouduttiin maneesiin sadetta pakoon, mutta oli varsin hyödyllistä tehdä yhtenä päivänä vähän enemmän perusratsastusta ja huolellisuutta pienemmillä tehtävillä), se poukkoili minkä kerkesi lähestymisissä mutta hyppäsi aina kiltisti kun vaan ratsasti sen esteelle poukkoiluista huolimatta :)
 |
| Kaksi blondia liikenteessä |
Mahtava heppakesä siis on ollut! Totesin että on syytä kirjoittaa näistä tuntemuksista ennen kuin menen ensimmäiselle keravan tunnille siltä varalta että siellä tulee taas paluu maan pinnalle... Kuitenkin vakaa aikomus on ratsastaa tästä lähtien aina yhtä hyvin kuin tänä kesänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti