Ratkea riemusta: BodyAttack

Olen säästellyt ja säästellyt tätä kirjoitusta, mutta ehkä vihdoinkin olisi aika päästä tämän lempilajin kimppuun. On siis aika päästää Jumppapirkko avautumaan lempitreenistään, jota kutsun myöskin RiemuAttackiksi :) BodyAttack on LesMillsin atleettisin treeni. Tunnista sanotaan, että se vastaa n. 10km juoksulenkkiä, mutta itse lisäisin siihen että sen päälle tulee vielä aika raastavat (muun muassa kokonainen biisillinen punnerruksia) lihaskunnot, ja se kympin juoksukaan ei suinkaan ole mitään tasaista tallustamista. Attackin suurin inspiraatio on juoksu, mutta sen lisäksi myös kunnon vanhanaikainen 80-luvun aerobic aitoon Jane Fonda-tyyliin ja huippu-urheilijoiden lajiharjoitteet. Tunnilla on kaksi sykepiikkiä, joissa sykkeet vedetään ihan tappiin asti, siis oikeasti sinne kahteensataan, jossa pitelet vatsaasi ja haukot henkeä ja jalat tärisee (missään muussa treenissä tätä ei tehdä, sykkeitä nostetaan mutta ei yhtä korkealle kuin tässä). Luonnollisesti liikkeistä on vaihtoehtoja, ja kaikki saa tehdä omalla tasollaan niin että selviää hengissä. Tarkoitus on kuitenkin tehdä omalla tasolla täysillä, ja liikkeet on tarkoituksella haastavia: räjähtävän voiman treenaamisen ei ole tarkoituskaan olla mikään walk in the park. Koreografiat on kuitenkin tarpeeksi simppeleitä, että kaikki pääsee ihan hyvin mukaan, sitä ei tarvitse jännittää. Viisiotteluun sanoisin että tästä saa suurimpia hyötyjä vauhtikestävyyteen ja hapenottokykyyn.

Toi kuvan teksti on kuulkaa lähempänä totuutta kuin arvaattekaan, kerran yksi attack-ohjaaja tunnusti että meni ekan attackinsa jälkeen taksilla kotiin :D Ja sitä paitsi kuvassa on mun lempiliike, Supermies! Kuva täältä.

BodyAttackin suurin vahvuus on hyvät ohjaajat ja ryhmä. Yksin en tähän treeniin pystyisi! Ryhmästä saa ihan mielettömästi energiaa, sen takia olenkin tällainen ryhmäliikuntaintoilija. BodyAttack on vielä siitä epäsuomalainen laji, että siinä kaikki ei suinkaan tee pelkästään omaa treeniä naama peruslukemilla, vaan ei ole lainkaan tavatonta hymyillä ja katsoa toisia silmiin ja heitellä yläfemmoja treenikaverien kanssa :)

Tästä lajista olisi vaikka kuinka paljon kaikkea kivaa sanottavaa! Itse olen ihan varmasti onnellisimmillani juuri Attack-tunnilla: intervallibiisissä yleensä iskee se fiilis, kun ymmärtää mitä sanonnalla ratketa riemusta tarkoitetaan, kun endorfiinihumala iskee täysillä päälle, pompit innoissasi ja taputat käsiä yhteen ja tiedät että kaikilla muilla salissa on yhtä kivaa (rohkeimmat hihkuu ääneen riemusta! Ihan oikeasti!). Mikään nautintoaine ei saa tuollaista aikaan!

Miekkailumasennus

Uskokaa huviksenne, että toi oli neutraaleimmin ja kauneimmin muotoiltu otsikko jonka sain aikaiseksi. Oikeasti se sisältäisi paljon painokelvottomia sanoja.

Huonohkosti menneen kisojen miekkailuosuuden (mun mielestä se ois voinu mennä vielä paljon huonomminkin, sainhan sentään jotain pistoja) jälkeen suuntasin eilen kisikselle miekkailutreeneihin päättäväisenä, että kyllä tämä tästä. En ehdi joka tiistai treeneihin, mutta viimeksi kun olin siellä, oli treenit superhyvät ja tunsin edistyneeni valovuosia sen parin tunnin aikana. No, tällä kertaa olisin mieluummin voinut jättää väliin, treenien jälkeen oli nimittäin itku kurkussa ja olin valmis heittämään miekan nurkkaan ja vaihtamaan lajia vaikka uimahyppyihin tai telinevoimisteluun, koska niissäkin mahdottomissa lajeissa olisi varmasti helpompi edistyä kuin tyhmässä miekkailussa.

Tuntui, että mitä ikinä teenkin, niin teen samalla jotain muuta entistä huonommin, ja joka tapauksessa vastustaja on kuitenkin aina askeleen edellä ja nopeampi. Kisakuvien perusteella vedin ihan itse johtopäätöksen, että olen ihan liian pystyssä, jalkojen pitäisi olla paljon enemmän koukussa. Yritin siis keskittyä jalkatyöskentelyyni, mistä kommenti oli etten saa juosta päin vastustajaa. Kisoissa valmentaja kehui aktiivista asennetta ja hyökkäävää tyyliä otteluissani, joten yritin jatkaa tämän totetuttamista, mikä sai toisen valmentajan käskemään etten saa hyökätä suin päin vaan pitää olla maltillisempi. Jaahas. Toinen valmentaja painottaa nopeutta tilanteissa, ja toinen käskee odottamaan vastustajan liikkeitä ja reagoimaan niihin. No, paha odotella kun siinä vaiheessa kun älyän mitä vastustaja aikoo se on jo aikaa sitten saanut sen piston. Jotainhan mun on pakko tehdä eikä vaan seistä kuin lumiukko odottamassa kevättä?!

Ihan liian pysty asento, hädissäni huidon vasemmalla kädellä ja turpiin tulee. Hyvin menee.

Ainoa onni tässä tilanteessa on, etten elä ritarien aikaan ja miekkailutaidoistani ei ole kiinni elinajanodotteeni (vaikka tällaiset turhautumismäärät kyllä myöskin lyhentävät elinajanodotettani ihan kiitettävästi), koska silloin olisin kuollut kyllä jo aikoja sitten. Nyt yritän urhoollisesti jatkossakin pakottaa itseni sinne pisteltäväksi ja keräillä niitä hyviä fiiliksiä muista lajeista. Kaiken järjen mukaan tässäkin on pakko joskus jotain oppia?

Näin kulkee kisapäivä

Nyt ensimmäisten kisojen jälkeen ollaan paljon viisaampia siitä, kuinka kisoissa oikein toimitaan. Seuraavissa kisoissa siis ainakin tämän jännitysmomentin pitäisi olla eliminoitu... Koska noissa kisapäivän kirjoitelmissa keskityttiin lähinnä omiin suorituksiin ja päällimmäisiin fiiliksiin, kerron tässä vähän seikkaperäisemmin kisapäivän kulusta.

CE:ssä meidät oli jaettu kahteen lähtöön, jotta aseet riitti kaikille joilla ei ole omaa asetta. CE pidettiin vakiovuorollamme Myllypuron Pallomyllyssä, jossa meillä oli aikaa vain tunti, eli kisarupeama vedettiin läpi vähän ripeämmin kuin normaalisti, eli valmistautumisajat jäivät vähän lyhyemmiksi kuin tavanomainen 20min joka pitäisi olla aikaa hoitaa aseen säädöt ja muut omat jutut kohdalleen. Rata hölkättiin porukalla läpi kerran, jotta kulku oli kaikille selvä. Juoksimme reilu puolikkaan jalkapallokentän, eli kierroksen puolivälissä piti tehdä koukero keskelle, ja tämä kierros juostiin jokaisella juoksukierroksella kolme kertaa. Tuliko selitettyä tarpeeksi sekavasti? Itse meinasin kerran seota laskuissa ihan totaalisesti, seuraaviin kisoihin aion siis värvätä jonkun apuhenkilön laskemaan kierroksiani jotta voin itse keskittyä vähän olennaisempiin asioihin. Normaalistihan tätä ongelmaa ei kyllä olisi, koska juostaisiin vaan yksi kunnollinen kierros jokaisella juoksukierroksella. Selvyyden vuoksi siis muistutuksena (tästä on raportoitu jo täällä), että CE:ssä ammutaan neljä kertaa ja juostaan ammuntojen välissä neljä kertaa 800m. Ammunnassahan pitää saada viisi osumaa ja aikaa on 50sek. Jos et siinä ajassa ole saanut kaikkia osumia saat jatkaa juoksua, mutta olet auttamattomasti menettänyt aikaa siellä ammuntapaikalla kykkiessä, mitään ylimääräisiä sakkokierroksia ei siis tule.

Miekkailussa oli puolen tunnin lämmittelyaika, jonka sai käyttää itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Hölkkäiltiin vähän, otettiin parit pikaoparit ja tarkisteltiin varusteita. Sen jälkeen meidät jaettiin pareiksi, jotka pysyisivät koko miekkailukisan ajan. Meitä oli 10 kisaajaa, joten kaikki ottelivat kaikkia vastaan kolme kertaa, jotta saatiin tarpeeksi otteluita. Ottelut ovat yhden piston otteluita, tuplia ei lasketa vaan otellaan kunnes jompikumpi voittaa. Oikeissa ksioissa lisäksi on vielä aikaraja 60sek per ottelu. Ensin otettiin siis oman parin kanssa kolme ottelua, sen jälkeen haastettiin aina yksi pari joiden kanssa molemmat ottelivat kolme ottelua, kunnes kaikki parit olivat kohdanneet. Tämä on kuulemma systeemi aina arvokisoja myöten.

Uinnissa oltiin jälleen meidän omalla vuorolla, eli käytössä oli vain kaksi rataa. Taas puolen tunnin lämmittelyaika, jonka jälkeen kaikki ylös altaasta ja kisattiin lähtö kerrallaan. Meitä huolestutti taas että miten pysyä laskuissa, mutta hyvin kaikki onnistuivat siinä. Kellotus toimi manuaalisesti, veikkaan että arvokisoissa tähän on joku hienostuneempi systeemi. Kaikkien uintilähtöjen jälkeen otettiin vielä vähän loppuverraa sekä odoteltiin vielä pisteenlaskua ja palkintojenjakoa. Pisteenlasku onkin sitten ihan oma lukunsa, onneksi sen voi jättää suosiolla taitavammille. En edes yritä ymmärtää systeemiä tässä vaiheessa, sen verran monimutkaista se on! Sen verran tiedän, että esteratsastuksessa kiellosta tai pudotuksesta miinustetaan 40 pistettä, mikä on saman verran kuin 10sek CE:ssä. Normaalistihan CE on viimein laji, jossa voi sitten kiriä sijoituksiaan sen perusteella, miten alkupäivä on mennyt.

Lisähaastetta näin amatööritasolla toi kisapäivän logistiikka ja muu suunnittelu, joka on hoidettava itse. Ihannetilanne olisi, että joku muu ajaisi kisapaikalta toiseen ja suunnittelisi reitit, pitäisi huolta varamiekoista ja juomavarastojen riittävyydestä yms. ylimääräisestä, jotta itse voisi keskittyä suoritukseen. Nyt oli onneksi valmistautumiset menneet hyvin, koko kisapäivän ajan oli ihan hyvä olo ja nesteytykset ja banaanitankkausten ajoitukset onnistuivat hyvin. Tosin uintiin ajettaessa meinasin lähteä kohti myllypuroa, eli se henkilökohtainen avustaja voisi olla ihan tarpeen :D

I'm still alive

Tapahtumarikas päivä takana! Päivä alkoi tosiaan superaikaisella CE:llä, jota ennen oli jo tullut jännitettyä sitä pääsenkö pikkuautolla lainkaan liikkeelle lumimyrskyn jäljiltä... Olin paikalla vähän liian myöhään, en ehtinyt oikein päästä sisään ammuntaan tarpeeksi. Ammunta sitten menikin aika kehnosti, ensimmäinen ja viimeinen ihan ookoo, mutta kaksi keskimmäistä tosi huonosti, jossa sitten hävisin ihan hävyttömän paljon aikaa. Kokonaisajaksi sain 18,24, jolla jätin taakseni omassa erässäni kaksi juoksijaa. Maalissa palauduin supernopeasti, ja jäi sellainen olo että jatkossa viimeisen juoksuosion voisi vetää kokonaisuudessaan kovempaa, eikä vain loppukiriä.

Nähtävästi keskityn kovasti, kun ilme on noin hullunkurinen...

Miekkailusta tiesin, että se on heikoin lajini, ja se tulikin todistettua. Miekkailun huppuhetkeni oli, kun sain varastettua kaksi pistoa taitavalta maajoukkuelaiselta :) Niissä alun helpoissa matseissa olisi kyllä pitänyt saada enemmän pistoja. Harjoitukset jatkuvat...

Uinnissa lähdöt oli koottu hyvin, moni lähtö oli supertasainen. Tässä oli itselleni suurin tyytväisyyden paikka, olin nopein meistä jotka olivat syksyllä aloittaneet lajin, aika oli 3,40 jotain (3,47?). Olin suunnitellut vetäväni uinnissa kaikki mehut irti, mutta en kertakaikkiaan uskaltanut ihan piiputtaa itseäni aiemmilla kierroksilla, mutta nyt tiedän, että tässäkin lajissa voisin alkaa kiriä vähän aiemmin.

Happea! Taas tosi edustava otos :D

Lopputuloksissa olin 5/7, pisteet olivat 1400 jotain. Summa summarum, tavoitteet ylittyivät mutta jotenkin silti vähän harmittaa. Ja sekös vasta harmittaa, että harmittaa, vaikka olisi syytä olla ihan tyytyväinen.  Sinänsä suoritukset olivat ihan hyviä, sijoitus vaan olisi voinut olla korkeampi. Tyhmää miekkailua selvästi painotetaan pisteytyksessä (kypsä suhtautumistapa :D). Sääli että se ratsastus jäi pois, se kun kuitenkin olisi mulla vahva laji joka olisi hyvinkin voinut kiskoa pisteitä ja sijoitusta ylöspäin. Joka tapauksessa nyt on jonkinlainen lähtötaso josta lähteä parantamaan, sääli vaan että seuraavat kisat on vasta toukokuussa, mä haluaisin mennä heti huomenna!

Päivän mokasta vastasi tänään (onneksi) iskä, joka oli (äiti myös) ihanasti mukana kannustamassa! Pyysin iskää ottamaan uinnin loppuverrasta vähän videota, jolta voisi vähän tsekata omaa tekniikkaa. Uin jonkun satasen ja menin sitten katsomaan miltä video näyttää. Sääli vaan että videolla näkyi pelkästään hallin kaakelilattiaa puolisen minuuttia :D Onneksi Anskun apujoukot saivat vähän parempaa videomateriaalia uinnista.

Voittajafiiliksiä pronssisijalla!

Ensimmäinen kisapäivä takana, ja aivan huippu fiilikset! Oma tavoite toteutui ja ylittyi reilusti! Ja nyt sain treeneihin paljon uutta pohdittavaa ja harjoiteltavaa, missä eniten kaipaan hienosäätöä.

Aamulla suuntasimme valtavien kinosten läpi kohti Pallomyllyä. Lunta oli tullut yön aikana niin paljon, että myöhästyminen oli lähellä. Olin onneksi toisessa erässä, joten ehdin lämmitellä suht hyvin. Ampumiseen olisin halunnut enemmän aikaa harjoitteluun, ampumapöytä oli hieman liian sivussa, joten ihan optimaalisesti en saanut kättä laskettua pöytään kisasuoritusten aikana. Juoksuvauhti oli hyvä, ehkä alkuun vähän turhan kova. Hengitykseen jouduin tosissaan keskittymään, sillä viimeisellä juoksukierroksella hengitys alkoi vinkumaan. Sain sen loppumaan, kun kiinnitin hengitykseen enemmän huomiota.

Ampumapaikalla tiukka keskittyminen Kallen ja Riinan kanssa

Ampuminen meni aivan alakanttiin. Sain kahdella ampumakerralla kaikki viisi osumaa, ensimmäisellä kerralla 40 sekuntiin, viimeisellä 43 sekuntiin. Kahdella ampumakerralla taisin saada vain kolme osumaa. Olen harjoituksissa ampunut parhaimmillaan 5 osumaa 17 sekuntiin, ja normi tulos alkaa olla siinä 30 sekuntin paikkeilla. Jos siis ampuminen olisi sujunut normaaliin 30 sekuntin vauhtiin, olisi ajasta lähtenyt noin minuutti pois. Lopullinen CE-aika oli 18:20, ja olen tähän aikaan valtavan tyytyväinen! Juoksumatka oli siis noin 3200 m ja amuntakertoja neljä.

Maaliviiva häämöttää!

Pallomyllystä suuntasimme kisahallille ja siellä aloitimme verkkaamaan miekkailusta varten. Puolisen tuntia verkkaa, varusteiden tarkistusta ja päälle pukemista, ja sitten alkoi ottelu. Ottelimme kaikki kaikkia vastaan kolme yhden pisteen ottelua, eli yhteensä 30 ottelua. Voitin ottelupareistani 5, lopputulos 13/17, eli 13 pisteen voittoa, 17 häviötä. Miekkailijoista 4 oli aivan eri tasolla kuin minä, ja heille hävisinkin ihan pystyyn. Oman tasoisista otteluista sain kaikista vähintään kaksi pistettä kolmesta. Kaiken kaikkiaan todella hyvä suoritus! Valmentaja-Bobi oli seuraamassa kisoja, ja sanoi, että nopeus ja reagointi on hyvää, mutta vielä pitäisi viedä pistot loppuun asti ja kvarttisuojaus kaipaa paljon treeniä!

Skarpit kilpailijat valmiina taistoon!

Bobi antaa minulle ohjeita, Saskia seuraa hieman tuimalla ilmeellä vierestä :)

Miekkailun jälkeen otimme Saskian kanssa välikooman, söin Picnicin uuniperunat (omnomn...) ja nukuttiin 20 minuutin päikkärit. Tämän jälkeen jäi vielä aikaa uuteen heräilyyn ja virittäytymiseen. Uintiverkassa ehdin harjoitella muutamaan kertaan pääedellähyppyä, sain pari todella onnistunutta hyppyä ja pari huonoa. Huonoissa hyvää oli se, että ensimmäisessä tuli testattua skenaario "mitä jos uimalakki lähtee päästä" ja toisessa "mitä jos uimalasit lähtee päästä". Molemmista selvisin ja sain vauhdissa korjattua varusteet, joten kisasuoritukseen pääsin lähtemään hyvällä fiiliksellä. Kisahyppy sujui erittäin hyvin! Siitä pisteet kotiin. Muuten en ole uintiin niin tyytyväinen. Kuperkeikkakäännökset menivät niin huonosti, että kahden epäonnistuneen jälkeen luovutin ja tein helpommat käännökset. Olisi myös pitänyt uida kovempaa, nyt en pistänyt ihan kaikkea peliin, ja paukkuja olisi vielä ollut kovempaan suoritukseen. Minun onnekseni uinnissa pitää olla aivan sairaan hyvä, jotta siitä saa kunnolla pisteitä, taisin jäädä siinä kokonaan nollille... Uintiaika oli muistaakseni noin 4,40, joten paljon jäi petrattavaa.

Hoplaa!

Lopullinen pistemäärä oli 1572, olin naisten sarjassa kolmas, edelläni olevat kisaavat aivan omassa sarjassaan ja ovat molemmat maajoukkueessa. Päivä sujui kaiken kaikkiaan hyvin, nestetankkaus, ruokamäärät ja aikataulutukset sujuivat, kannustusjoukot olivat huikeat ja kyydit pelasivat - kiitos siis kaikille apujoukoille :)

"Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää"

Huomenna koittaa jännittävä päivä. Ensimmäiset kilpailut! Nämä kilpailut tosin pidetään neliotteluna ilman ratsastusta, mutta yhtä kaikki, jännitettävää riittää. Olen kilpaillut tasan kaksi kertaa, molemmilla kerroilla esteratsastuksessa seuran kisoissa. Siitä on aikaa yli kymmenen vuotta. En siis pysty arvoimaan kunnolla, miten kilpailutilanne minuun vaikuttaa. Lähdenkin kisoihin avoimin mielin testaamaan itseäni. Tavoitteena selviytyä läpi kaikista neljästä lajeista, ja jos nyt en ihan viimeiseksi sijoittuisi, niin se olisi myös plussaa. Vahvin lajini tulee olemaan juoksuammunta. Uinti onnistuessaan sujuu meidän tasoryhmässä suht vahvasti, mutta se vaatii sitten onnistumisen niin hypyssä kuin kuperkeikkakäännöksissäkin. Miekkailusta en oikein tiedä. Hyvällä tuurilla pisteitä voi jokunen tulla.

Huominen päivä tulee olemaan aikataulullisesti ja myös fyysisesti sen verran kuluttava, että olen varautunut päivään hyvillä eväillä. Aamupalaksi teen smoothien baananista, mustikoista, maitorahkasta, jogurtista ja myslistä. Lisäksi keitän muutaman kananmunan, jotta nälkä ei yllätä ihan heti. Muuten nesteytyksestä ja energian saannista huolta on pitämässä hedelmäsmoothie, banaaneja, myslipatukoita, Fenix-energiajuoma ja Gatorade, varmuuden vuoksi myös Gainomax. Jos hyvä tuuri käy, meillä jää muutama tunti aikaa miekkailun ja uinnin väliin. Tämän tauon aiomme käyttää Saskian kanssa lepäämällä ja syömällä lounasta.

Toinen tämän illan urakka oli varusteiden pakkaaminen. Ilman ratsastustakin tavaramäärä on valtaisa! Miekkailuvarusteet lohkaisevat yli puolet treenikassin sisällöstä. Asettelin varusteet valmiiksi keittiön pöydälle, ja hyvä niin - kuvaa katsoessani huomasin, että miekka puuttuu varustepinosta kokonaan :)

Varusteet riveittäin ylhäältä alas:

Miekkailumaski, miekkailuhousut ja rintasuojus

Miekkailusukat, panta (sekä juoksuammuntaan että miekkailuun), miekkailutakki

Miekkailuun plastrong, miekkailuun kengät, juoksulenkkarit, uimapuku, uimalakki ja uimalasit

Miekkailuun johto, miekkailuhansiksas, urheilutoppi, urheilurintsikat, juoksutakki, iso ja pieni pyyhe

Näiden lisäksi täytyy mukaan pakata varasukat, pesupussi, varapiilolinssit, silmälasit, eväät (ja se miekka...) ja juomapullo. Näiden tavaroiden kantamiseen joudun hälyttämään itselleni kuskin (kiitos isi!), jotta saan tavarat raahattua Espoosta Myllypuroon aamutuimaan.

Pitäkäähän peukkuja huomenna, kisaraporttia tulossa myöhemmin! Perinteisesti suomalaiset urheilijat tekevät parhaansa ja katsovat mihin se riittää - sitä menen minäkin huomenna kokeilemaan!

Kohti kisoja!

Noniin, ekat kisat lähestyvät! Sunnuntaina olisi tarkoitus viedä läpi neliottelu, ratsastus jää näistä mittelöistä pois. Ihan tarpeeksi rankka setti on varmasti silti luvassa! 7.45 sunnuntaiaamuna pitäisi olla verraamassa CE:tä varten. Itseäni hirvittää, miten ihmeessä saan itsestäni maksimitehot irti tuohon aikaan vuorokaudesta... Onneksi olen tottunut aamutreeneihin!

Niinpä nyt pitäisi viimeistellä kunto kohdilleen, ei mitään liian rankkaa treeniä viimeisinä päivinä ja runsaasti kunnon sapuskaa :) Itse en ole asettenut itselleni mitään tulostavoitteita, olisi kiva jos en olisi viimeinen ja säilyisin hengissä... Muuten otan nämä vaan ponnahduslautana, siitä on kaksi ja puoli vuotta kun olen startannut missään kisoissa, joten jo kisahermojen harjoittaminen tekee hyvää, muuten näistä saa sitten lähtötason ja tulokset lajeihin joita lähteä kehittämään. Wish us luck!

Kuva täältä.