Kun treenaan kovaa ja olen koko ajan nälkäinen:

Nike miekkailukengät

Olen ainakin vuoden verran valittanut vanhojen miekkailukenkieni kuluneita pohjia, mutta aina hankintalistalla on ollut jotain tärkeämpää. Minullahan oli jo miekkailukengät, mitä sitä nyt uusia hankkimaan?! Olin kuitenkin jo keväällä sovittanut sellaisia kenkiä jotka haluaisin, ja niinpä tiesin tarkkaan mallin ja koon jonka halusin. Olin vähän miettinyt sinisiä kenkiä, mutta miekkailuvalmentaja on vakuuttunut siitä että kokovalkoisessa asussa vastustaja havaitsee sinisen kengät liikkeen helpommin kuin valkoisen, joten tiesin että siitä seuraisi keskustelua. Niinpä päädyin Niken valkoisiin kenkiin jossa on kirkkaanpunaiset yksityiskohdat.

Kuva miekkailutarvike.fi

Niinpä tähän asiaan tuli ratkaisu, kun keksin pyytää kenkiä synttärilahjaksi ja sainkin ne! Kaverit vähän varoittelivat että kyseinen malli kannattaa ajaa sisään varovasti, kuulemma reunat hankaavat ja jollekin oli jopa tullut niistä juoksijan polvi. Aloitin siis varovasti pitämällä niitä ensimmäisellä kerralla vain vähän aikaa ja seuraavalla kerralla vähän kauemmin. En kuitenkin huomannut niiden kanssa mitään ongelmia, joten aika nopeasti olen siirtynyt käyttämään niitä koko treenin ajan.

Uudet kengät on ihan huiput! Jo ennen kuin sain ne, näin unta kuinka tein jalkatyötä ne jalassa ja olin ketterämpi kuin koskaan! Niillä on ihan erilainen tuntuma ja pito kuin vanhoilla kengillä, ja paljon helpompi liikkua dynaamisesti. Olen vakuuttunut, että uudet kengät tekevät minusta paremman miekkailjan!

Helsingin Nykyaikaiset 5-ottelijat

Sain jo kesällä lukijalta toivomuksen kertoa omasta 5-otteluseurastani, joten vihdoinkin saan vastattua toivomukseen! Oma 5-otteluseurani on Helsingin Nykyaikaiset 5-ottelijat, tuttavallisemmin HN5O. Seurasta on kirjoitettu historiikkeja ja kaikkea, mutta teen nyt tämän vähän kylmiltään ja oman fiilikseni pohjalta. Ehkä saatte kattavamman tietopaketin/paremman historiakatsauksen joskus myöhemmin.

Helsingin Nykyaikaiset 5-ottelijat on Suomen vanhin ja menestyksekkäin 5-otteluseura. Tällä hetkellä jäseniä on n. 220, joista aktiivisia harrastajia on muutama kymmenen. Suurin osa aktiiveista tällä hetkellä on aikuisia, mutta junioreitakin on mukana. Salilla käy säännöllisesti tietty ”ydinryhmä”, ja lisäksi entisiä aktiiveja näkyy treeneissä säännöllisen epäsäännöllisesti. Lisäksi miekkailuvuoroilla käy myös muiden miekkailuseurojen miekkailijoita, jotta saadaan kasaan enemmän harjoitusvastustajia.

Seuran menestyksestä kertoo muun muassa viime SM-kisojen neloisvoitto kovatasoisimmassa naisten sarjassa.

Helsingin 5-ottelijat treenaavat pääkaupunkiseudulla. Ratsastus on Keravan ratsastuskoulussa, muut lajit käytännössä Helsingissä. ”Kotipaikaksi” voisi sanoa Töölön kisahallia, jossa pidetään juoksuammunta- ja miekkailutreenit. Uintitreenejä on Pirkkolassa ja Mäkelänrinteen uintikeskuksessa, ja lisäksi voi käydä itsenäisesti uimassa Pirkkolassa ja Itäkeskuksessa.

HN5O dominoi stadikalla päheissä seuraverkkareissa

Kolme kertaa vuodessa eli keväällä, kesällä ja syksyllä tehdään treeniohjelma, jota kukin voi soveltaa omien taitojensa ja aikataulujensa mukaan. Jotkut treenit ovat kaikille yhteisiä ja jotkut on jaettu tasoryhmien mukaan. Yleensä liikutaan yhdessä sulassa sovussa. Vaikka treenataan aika paljon ihan tosissaan, on treeneissä silti aina aikaa heittää läppää kavereiden (ja joskus valmentajankin…) kanssa. Jos kiinnostuit niin tule rohkeasti mukaan vaikka ensi kevään 5-ottelukouluun!

Comeback

Nyt on palattu sorvin ääreen!

Viikko sitten sunnuntai-iltana unta odotellessa mietin että onkohan nyt se jouluaattofiilis niin kuin kaverilla oli. Jouduin totamaan että ei ole. Enemmänkin sellainen fiilis kun tulee reissusta kotiin: vaikka reissussa oli kivaa, on kiva palata siihen omaan tuttuun elämään, jonka kuitenkin on pyrkinyt rakentamaan sellaiseksi että siinä viihtyy. Totesin myös että omalla kohdallani se jouluaattofiilis on enemmänkin kisojen alla, kun pääsee oikeasti avaamaan niitä lahjoja ja katsomaan mitä sieltä tulee, eli kuinka paljon on taas kehittynyt!

Innosta piukeena

Maanantaiaamuna kukonlaulun aikaan lähdin siis Pirkkolaan polskimaan, ja olin tosiaan järkyttynyt siitä kunka synkkää ulkona olikaan (tsekkaa postaus aiemmin tällä viikolla). Vähän jännitti että hukunkohan sinne altaaseen, mutta pysyin sentään pinnalla ja uinti kulki ihan mukavasti. Mitä nyt olin jo alkuverran jälkeen ihan loppu :D Onhan varsinkin taitolajeissa tuntuma melkolailla hukassa. Ammunnassa osuminen oli aikalailla sattumanvaraista, ja miekkailussa olin aikamoinen pistotyyny. Suurin järkytys on ollut, kuinka kova nälkä kunnon treenistä tulee! Olin onnellisesti ehtinyt unohtaa tämän "aina nälkäinen"-aspektin urheilijaelämästä...

Aika treenata muskelit taas näkyviin

Parasta siinä fyysisessä puolessa treeniin paluussa on se, kun huomaa kuinka rankkaa normaalisti melko kevyeltä tuntuva treeni onkaan. Siinä tajuaa sen, että normaalisti onkin aika hyvässä kunnossa, ja että jokainen treeni kehittää.  Tämän viikon olen vielä ollut aika armollinen itselleni ja totutellut taas treeniin, mutta ensi viikolla olisi sitten tarkoitus ottaa enemmän tehoja käyttöön. Pari viikkoa tulen varmasti kärvistelemään kipeiden lihasteni kanssa, mutta nyt on sentään jo ensiaskeleet otettu!

Kohti Rioa?!?

Noniin. Blogin perustamisesta ja 5-ottelun aloittamisesta on kulunut reilut kaksi vuotta, ja Rion Olympialaisiin on enää vajaat pari vuotta aikaa. Luin joskus jostain, että jos suomalaisena mielii olympialaisiin urheilemaan, parhaat mahdollisuudet sinne on päästä nimenomaan Nykyaikaisessa 5-ottelussa. Yksi yleisimmistä kysymyksistä jonka saan kun kerron harrastuksestani ja blogista onkin "Onko teillä siis ihan oikeasti mahdollisuuksia päästä Rioon?". Tässä siis yritän vastata siihen kysymykseen ja valaista nykytilannetta.

Kuitataan ensin Anskun osuus pois alta. Anskua ei ole näkynyt treeneissä tämän vuoden puolella oikeastaan ollenkaan, joten sanoisin että Anskun 5-otteluprojekti on jokseenkin päättynyt. En siis olisi ensimmäisenä Anskulle varaamassa Rion lippuja.

Omalta osaltani sitten. Yleensä vastaan kysymykseen jotenkin vähän kryptisesti, että onhan tässä vielä aikaa ja katsotaan nyt. Olympiakarsinnat alkavat kesäkuussa 2015. Siitä eteenpäin käsittääkseni kaikki maailmanranking-kisat kartuttavat olympiakarsinta-pottia, ja parhaat pääsevät sitten Riooon. Mitä se sitten vaatisi että pääsisin kisaamaan Riossa Nykyaikaisessa 5-ottelussa? Uintivauhdin pitäisi kehittyä vähintään samaa tahtia kuin tähän asti (mielellään nopeamminkin), mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Ammunta pitäisi saada sekä varmemmaksi että nopeammaksi ja juoksuvauhtia vielä lisättyä. Ratsastukseen ehkä ripaus lisää varmuutta ja vähän isompia ratoja alle, mutta suurin kynnys on kyllä epäilemättä miekkailu. Mitä kovatasoisempia kisoja kisaa, sitä kovempia miekkailijoita siellä kohtaa. Mikä tarkoittaa väistämättä sitä että pistoja on hankalampi saada. Ja fakta on, että miekkailu on vähintään yhtä tärkeä laji kuin kaikki muutkin jos meinaa tulosta tehdä. Vaikka kuinka edistyisin myös ensi kaudella ihan kivasti ja tasaisesti, on maailmalla 5-ottelussa tosi kova taso. Summa summarum, en siis ehkä ihan löisi vetoa itseni puolesta siitä olympiapaikasta :D

Koko "KohtiRioa"-projekti on alusta asti ollut puoliksi vitsi, mutta kuitenkin vain puoliksi. Hölmöähän sitä olisi pitää tämän nimistä blogia ja fiilistellä asiaa jos ei olisi pienentäkään toivoa. Vaikka itse sanonkin, niin kahdessa vuodessa olen päässyt tosi pitkälle siitä nollatilanteesta, josta lähdin liikkeelle. That said, en ole tyhmä. Olen realistinen omien kykyjeni suhteen, ja kyllähän se aikamoisia ihmeitä vaatisi. Varsinkin kun meillä on tosi kovia mimmejä Suomessa, joilla on ihan oikeasti mahdollisuuksia päästä sinne asti ja jopa menestyä siellä, ja jotka tekevät hulluna duunia sen eteen. Kuitenkin, eikö se olisi aikalailla tyhmää ja mälsää sanoa tässä vaiheessa ettei ole mitään mahkuja? Antakaa ihmisen unelmoida!

Tavoitteet korkealla :D

Ja vaikken Rioon pääsisikään, ei sen tarvitse tarkoittaa sitä että koko homma lopahtaa kahden vuoden kuluttua. 2020 on Tokion olympialaiset, who knows? Ja sitäpaitsi alan kohta olla sen verran vanha että voin kisata Masters-kisoja, joita käydään MM-tasolla asti. Olisi siinäkin tavoitetta kerrassaan.

Ihan rehellisesti voin sanoa, että olen täysin hurahtanut lajiin ja uskon, että olen löytänyt tästä sen "oman juttuni". Sapettaa vietävästi, etten tehnyt sitä kymmenen vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tavalla tai toisella (tasolla tai toisella) uskon, että 5-ottelu tulee täyttämään elämääni aika pitkään.

Ja mitä siihen Rioon tulee, niin b-suunnitelma on pyrkiä joukkueen maskotiksi, jos ei urheilumeriiteillä pääse messiin. Tai sitten vähän enemmän vakavissaan, suunnitelma c voisi olla vaikka päästä selostamaan tai kommentoimaan lajia johonkin lähetykseen ja sitä kautta levittämään 5-ottelutietoutta. Ja tietty kannustetaan kavereita jotka ovat kisaamassa!

Kun palaan treenilomalta ja tajuan että ulkona on sysimustaa ennen aamuseitsemää:

ps. Ja siis melkein kaksi kuukautta vielä tulee vaan pimeämpää ja pimeämpää?! Onko se edes mahdollista!?!

Tuntemuksia treenilomalta

Kohta on kolme viikkoa treenilomaa takana. En ole ikinä ennen pitänyt kunnollista treenilomaa, vaan eipä sille aiemmassa elämässä ole ollut oikein tarvettakaan. Viime vuonna lomailu meni sujuvasti kun olin reissussa Jenkeissä kolme viikkoa. Siellä tuli vietettyä treenittömät kolme viikkoa, mutta silti niin että koko ajan tapahtuu kaikkea ja kävelee paljon, eli loma meni tosi kivuttomasti.

Henkeäsalpaava Grand Canyon ja pieni ihminen viime vuoden reissulla

Tänä vuonna lomailin sitten ihan kotimaisemissa. Aloitin loman heti kisojen jälkeen. Ensimmäinen viikko hujahti ohi melko huomaamatta, kun oli kauheaa haipakkaa duunien ja muiden kanssa, ja viikonlopuksi lähdin reissuun viettämään pitkää perheviikonloppua maalle. Siellä kyllä sitten rentouduttiin oikein urakalla hyvän ruoan, huljun, kahden koiran ja raikkaan syyssään voimin. "Kaamoskarkelot" on meidän perheen konsepti ja jokasyksyinen perinne, jolloin vetäydytään viikonlopuksi maalle "myyssimään" hyvässä seurassa.

Penny ja minä söpöilllään viime vuoden kaamoskarkeiloissa

Ensimmäinen viikko meni siis aika kivuttomasti, vaikka olikin hankala totuttautua treenittömyyteen. Jotenkin se jokapäiväinen liikunta on niin selkärangassa, että ilman sitä meinaa väkisinkin vähän keulia. Nyt onneksi kiireet pitivät huolen siitä että pysyin ruodussa. Toisella viikolla aloin sitten päästä juoneen kinni tämän rentoutumisen ja lepäilyn suhteen, ja nukuin vaan tositosipaljon. Jotta kosketus urheilumaailmaan ei ihan katoaisi, niin vietin sentään penkkiurheiluviikonloppua hevosurheilun merkeissä, kun perjantaina kävin paikan päällä Horse Showssa ja la-su istuin limattuna telkkarin ääreen.

Penkkiurheilemassa Horse Showssa

Viimeisellä viikolla olenkin sitten jo antanut itselleni luvan alkaa pikkuhiljaa suuntaamaan mindsettiä kohti treenikauden aloittamista. Edelleen olen kyllä nauttinut lomasta ja nähnyt kavereita ja sisaruksia kunnolla kun kerrankin on aikaa. Maanantai-iltana sattui puolionnellinen sattumus, kun töistä poislähtiessä auto ei startannut. Aina on ikävää kun auto hajoaa, mutta nyt oli kyllä ajoitus mitä parhain: koko viikolla ei oikeastaan kiirettä minnekään ja auto olisi muutenkin pitänyt viedä huoltoon. Nyt on myös sellainen harvinainen tilanne, että ihan kaikki treenivaatteet odottavat kaapissa puhtaina ja kämppäkin on aika siisti.

Ensi viikolla sitten paluuta treenin pariin! Yritän varmaan aloittaa ihan hitusen kevyemmin, ja ottaa 100%-tehot mukaan vasta seuraavalla viikolla, jotta kroppa saa vähän pehmeämmän laskeutumisen takaisin arkeen. Vaikka tauko ihan varmasti tuli tarpeeseen ja on tehnyt hyvää, niin on ihana päästä taas tekemään sitä mistä tykkää!