Ruotsin valloitus - Stockholm GP

Sunnuntaina koitti siis ensimmäinen kansainvälinen kisani Tukholmassa! Kisa oli tällä kertaa vain neliottelu, eli ilman ratsastusta.Valmistautuminen kisaan ei tuntunut ihan optimaaliselta, en saanut nukuttua tarpeeksi edeltävällä viikolla, mikä tuntui koko viikon ajan loputtomana väsymyksenä koko kropassa. Ylipäätään tuntui siltä, että lataus ja tahtotila eivät olleet ihan samalla tasolla kuin SM-kisoihin valmistautuessa, kun ei oikein ollut samanlaisia panoksia pelissä.

Lauantaina kisakamoja pakatessa fiilis alkoi vähän löytyä, ja niinpä neljän naisen vahvuinen Team Finland (tai Team Spaceman, kuten nimesimme itsemme) suuntasi pienistä unohteluista huolimatta hyvillä mielin kohti Turkua, josta matkasimme bilelaiva Baltic Princessilla Tukholmaan. Pientä kommellusta oli tässä vaiheessa reissua, kun jouduimmekin odottelemaan laivaan pääsyä kauemmin kuin oletimmekin, ja onnistuttiin hyydyttämään auton akku... Niinpä mekaanikot ja ahtaajat riensivät kaapeleiden kanssa apuun, ja sain osakseni merkitseviä blondi ratissa-katseita. Asiantuntevat "näin voi käydä vain Turussa, ei vaan tajuttu, osasinhan sentään avata konepellin, olen ajanut rekkaa jne jne"-selitykseni kaikuivat kuuroille korville. Noloa.

2/4 Team Spaceman reissun roadtrip-osuudella ammattikuskin turvallisissa käsissä.

En muista koska olisin nukkunut niin huonosti kuin sen yön laivalla: en kerta kaikkiaan saanut unta, ja tietysti mitä enemmän stressaa siitä että olisi pakko nukkua kunnolla ennen kisaa, sen todennäköisemmin ei saa nukuttua. Lopulta nukahdettuani nukuin katkonaisesti ja huonosti ja heräsin vielä huonotuulisempana kuin tavallisesti (joku poika koetteli onneaan aamiaisella etuilemalla nakki- ja munakasjonossa, ja sille meinasi käydä huonosti. Aamuviiden aamiaisbuffassa olisi syytä olla järjestysmiehet paikalla!).

Huono fiilis kantoi sitten uinninkin yli. En kertakaikkiaan saanut itseäni kunnolla hereille ja syttymään. Verrassa tehdyt starttiharjoitukset menivät melko heikosti, ja kisastartissa horjahdin, ja pelkäsin jo että saan varaslähdön ja nolla pistettä, mutta onneksi pilli soi samalla hetkellä. Jotenkin jäin sellaiseen "kyllä tästä selvitään"-tilaan ja jäin uiskentelemaan kevyesti, ja ehkä jossain 150m jälkeen tajusin, että juu, kyllähän niihin käsivetoihin voisi vähän voimaakin laittaa, ja niin, pitäisi kai potkiakin vähän ponnekkaammin. Käännökset olivat myös vähän heikkoja, oli tosi vaikea hahmottaa etäisyyttä seinään ja niinpä ajoitukset olivat vähän niin ja näin. Maalissa en ollut läheskään yhtä hengästynyt kuin sm:issä. Aika oli lopulta 3:30,5, eli 0,2sek parannus, mutta en oikein voi olla tyytyväinen kun tuntuu että kovempaakin olisi päässyt. Toisaalta pieneenkin parannukseen pitää olla tyytyväinen, mutta tuo 3:30-alitus on nyt muodostumassa taas sellaiseksi kynnykseksi!

Uinnin jälkeen suunnattiin viereiseen rakennukseen (halleluja, ei siirtyilyä paikasta toiseen!) miekkailemaan. Oli hyvin aikaa kerätä itsensä ja latautua, ja valmentajien ohjeiden mukaan lämmittelin huolellisesti. Miekkailuosioon olen ehkä eniten tyytyväinen päivässäni, kerrankin onnistuin ylläpitämään hyvän fiiliksen läpi koko miekkailun! Miekkailu on minulle lajeista se epämieluisin, ja menen helposti negatiiviseksi ja passiviseksi vaan jotta saisin sen äkkiä pois alta. Nyt onnistuin kuitenkin pitämään hyvän tsempin päällä loppuun asti ja napsimaan voittoja pahoiltakin vastustajilta. Hävitytkin ottelut tuntuivat siltä, että jos kyseessä olisi ollut esim. 15 piston miekkailuottelu, se olisi päättynyt vaikka 10-5 vastustajan hyväksi, eikä suinkaan 15-0. Parempaan päin siis ollaan menossa toivottavasti! Eihän tuo tulos 13 voittoa ole kovinkaan häävi, mutta silti oma parhaani, ja tienasin sillä 712 pistettä.

Miekkailun jälkeen jumppasali raivattiin nopeasti, ja samassa tilassa oli CE:n ampumaosuus, juoksu tapahtui ulkona. Olimme kaikki vasta neljännessä erässä, joten ehdimme valmistautua huolella. Tässä vaiheessa yritin epätoivoisesti keksiä itselleni hyvää motivaattoria kiduttaa itseni juoksemaan täysillä, ilman että panoksena olisi SM-mitali. No, eihän sellaista ollut, mutta kasasin itseni parhaani mukaan ja otin tuntumaa isokahvaiseen, painavahkoon ja heiluvaan laina-aseeseen., jolla kuitenkin osuin ihan kohtuullisesti. Ensimmäinen ampuminen meni ihan hyvin, alta puoleen minuuttiin kuten pitääkin kun ei edes ole hengästynyt, mutta seuraavissa ampumisissa hegästyminen selvästi vaikeutti vieraalla aseella ampumista. Viimeinen meni sitten ihan ok, ja ampumisten välillä juoksin sen minkä jaksoin. Oli kiva juosta kerrankin kunnollista maastojuoksurataa, jossa oli edes vähän korkeuseroja ja joka juostiin suurimmaksi osaksi ruoholla! Rata oli kuitenkin selvästi pidempi kuin aiemmissa kisoissa, mikä näkyi suoritusajassa, joka itselläni oli tähänastisista kisoista pisin, 19min tasan, jolla sain 880pistettä. Juoksuvauhtini on kyllä parempi kuin keväällä, eli tuo juoksumatkojen vaihtelu selvästi vaikeuttaa tulosvertailua siinä. Ihan rehellisesti en varmaankaan juossut ihan yhtä kovaa kuin SM:issä, ja ampumiset menivät vähän heikommin vieraalla aseella, mutta en oikein jaksa olla tyytymätönkään, tein kuitenkin tilanteessa parhaani. Valmisteluviikon vähäunisuus varmasti verotti vähän suoritusta, ja ehkä olisin voinut ottaa itsestäni ihan vähän enemmän irti viimeisellä juoksuosuudella, mutta ei se kuitenkaan mikään rimanalitus ollut, vaan ihan omaan tasoon mentiin.

Luulin jahdanneeni erästä ruotsalaistyttöä, joka pitkine jalkoineen kyllä karkasi auttamattomasti, ja odotin olevani kokonaistuloksissa jossain viidennen sija tienoilla. Yllätys oli suuri kun olinkin kolmas! Palkintopallisijoitus siis, jee! Todennäköisesti tuloslistoissa oli aiemmin sekoiteltu junnuja ja aikuisia tai jotain ja olin katsonut tilannetta väärin, ja meidän sarjassa olikin vähemmän osasnottajia kuin luulin aiemmin, mutta parempi näin päin :) Lopullinen neliottelun pistesaldoni oli 1868. Kun vielä joukkuekaveri voitti kisan ylivoimaisesti ja meidän väliin kiilannut oli tanskalainen, voitiin todeta että koska tärkeintähän ei ole voitto vaan se että Ruotsi häviää, niin tavoitteet täyttyivät :D

Iloista katseidenvaihtoa suomalaisjoukkueen välillä palkintojenjaossa! Oma palkintoni oli superhyödyllinen, vesipullo ja pikkuriikkinen ruuvimeisselisetti kalpamiekan korjailua ja säätöä varten!

Leikki sikseen, täytyy nostaa hattua ruotsalaisille erinomaisista kisajärjestelyistä! Kaikki toimi kuin rasvattu koko päivän, kisahenkilökunta oli tosi avuliasta ja ystävällistä, tulospalvelu pelasi, ja suuren maailman tuntua kisaan toi säännölliset kuulutukset ja tilannetiedotukset, jotta katsojat pysyivät tilanteen tasalla. Kisassa oli mielettömän paljon osanottajia eri ikäsarjoissa, n. 40 yhteensä! Erityisesti junnutoiminta oli vakuuttavaa, jos niillä on noin hyvä pohja niin sieltä varmasti nousee huippujakin ennen pitkää. We better watch out!

ps. Pahoittelut huonolaatuisesta kuvamateriaalista, tällä kertaa ei ollut kuvaajaa mukana omasta takaa.